Kikka Laitinen. Kuva: Tarmo Valmela

Päivi Vasara, teksti

Musiikintekijä Kirsi-Marja ”Kikka” Laitinen on korona-ajan ja jo ennen sitä käynyt kirjeenvaihtoa filosofian tohtori Teppo Kulmalan kanssa. Koronaa hän on varonut viettämällä erakkoelämää, sillä aivokapasiteettia ei parane vaarantaa, jotta uusi levy valmistuisi.

Kirjeenvaihto oli ensin kahden taiteilijan yksityistä, päiväkirjanomaista sähköpostien vaihtoa elämästä ja arvoista. Keskustelu pääsi kansien väliin nimellä Omenapuun katolla (Kirjokansi, 2022).

– Kun asioita perkaa, taustalla on aina raha. Joskus likainen raha. Kun pääsee monikansallisen minkä tahansa alan jätin lompakolle, huomaakin, että kädet ovat veressä. Likaisesta rahasta se veri tulee.

Kohti pieniä yksiköitä

Luonnonsuojelu on Kikalle puiden ja eläinten huomioimisen lisäksi ihmisen varjelemista.

– Kritisoin jatkuvan kasvun mantraa. Olen aatteiltani linkolalainen, pois lukien Pentti Linkolan hyväksynnän ihmisten tuhoamiselle. Toimeentulo pitäisi saada pienistä yksiköistä. Tämä koskee ruoan tuotantoa, maanviljelyä, rakentamista, musiikkia ja kaikkea.

– Niin kauan kuin maailma pyörii ylikapitalististen monokulttuuristen jättien tahtiin, maailma tuhoutuu. Kun lapset aivopestään kulutushysteriaan, kaikki menee pieleen.

Omenapuun katolla -kirjaan on koottu sähköpostikirjeenvaihtoa elämästä ja arvoista. Kuva: Jussi Virratvuori

Pienviljelijät on ajettu ahdinkoon, koska kaupat ja keskusliikkeet ovat rahanahneita. Sama koskee musiikkia.

Kikka Laitisen unelmatodellisuudessa olisi maalla kylä, jossa yksi kasvattaa kanoja, toinen kalastaa, kolmas korjaa vaatteita ja neljäs viljelee viljaa. Marjat ja sienet kerätään.

– Kyllä vaan, minä olisin valmis kulkemaan hevosella. Tämä vastauksena niille, jotka epäilevät, että haluan palata keskiaikaan. Omistusajattelussa en ole kommunisti, mutta minusta pieni on kaunista.

Teppo Kulmala on filosofian tohtori ja toinen Omenapuun katolla -kirjan kirjoittajista. Kuva: Tepon oma arkisto

Pää turtuu mössöllä

Kirjeenvaihtotoveriaan Teppo Kulmalaa Kikka Laitinen luonnehtii 1960-luvun radikaaliksi ja rockmusiikin ystäväksi.

Kikka pelkää, että kansalaisten tietoisuus vaikkapa ilmastokriisistä jää vähäiseksi tai olemattomaksi, jos kansa turruttaa päänsä kuluttamisella ja viihdepuurolla.

– Medialla on suuri vastuu. Aivan liikaa on juttuja niin sanotuista menestyjistä, joilla on kymmenen Ferraria, kaksi linnaa ja monta huvipurtta. Sitten levitetään harhakuvaa, että kuka tahansa pystyy samaan.

– Olen tavannut hyvin vähän onnellisia rikkaita. Jotain sielun ammottavaa kuilua niillä Ferrareilla yritetään pönkittää.

Palkkakatto tarvitaan

Laitinen ei ihaile iltapäivälehtien tarinoita ”bimboista, joiden Louis Vuitton -laukku on jutun ydin”.

– Enemmän pitäisi kirjoittaa pientilan emännästä, todellisista ihmisistä, jotka ansaitsisivat kunnon elannon. Palkkakaton laittaisin 7 500 euroon ja sen päälle tulevat osa kokonaan veroihin. Se olisi tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen yhteiskuntajärjestelmä. On hyvä, että on olemassa viljavarasto, mutta sen ei pidä olla viljelijän selästä riistetty.

Suomen media ei ole niin vapaa kuin annetaan ymmärtää. Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt. Mediajätit määrittelevät nykyään hyvin pitkälle sen, mitä musiikkia televisiossa tai radiossa soi sekä mistä lehdissä kirjoitetaan. Tietoa ja sivistystä jää saamatta.

Sen sijaan, että seuraa BB-talon elämää, kannattaisi ehkä lukea viimeisin ilmastokriisiraportti, Laitinen sanoo.

Yksi Kikka Laitiselle tärkeimmistä arvoista on luonnonsuojelu. Kuva: Lauri Jokela

Ylen kulttuuripolitiikka kummastutta

Oma lukunsa Kikka Laitisen kritiikkilistalla on Ylen kulttuuritarjonta. Yle on julkisen palvelun kanava, joka saa rahoituksensa verovaroin ja sen toiminta on määritelty laissa.

– Arvostan Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksia sekä tutkivaa journalismia, jota tosin on liian vähän. Sen sijaan pidän erityisen huolestuttavana ja epäreiluna sitä, että verovaroin ylläpidetty julkinen media tuottaa viihde- ja musiikkiohjelmia tiiviissä yhteistyössä monikansallisten jättien kanssa. Silloin ohjelmien teos- ja artistivalinnat osuvat usein ohjelmien tuotantoyhtiöiden omiin musiikintekijöihin ja artisteihin.

Kikka nostaa esiin asiaan liittyvän ongelmakohdan. Koska juuri kukaan todellinen musiikintekijä ei hänen mukaansa enää omista tekemiensä kappaleiden tekijänoikeuksia, musiikintekijät eivät pysty hallitsemaan teostensa käyttöä. Näin esimerkiksi Spotifyn kaltaiset alustat voivat olla käytännössä luovan työn riistoa, joka hyödyttää nimenomaan suuria viihdejättejä. Globaalit viihdejätit ottavat oman osansa myös taiteilijoiden keikkatuloista.

Laitinen kertoo omien ajatustensa myötäilevän Markus Nordenstrengin ja Harri Rinteen sanoja eduskunnan julkaisussa Luovan talouden tulevaisuus:

”Yleisradiolla on keskeinen rooli luovassa taloudessa kotimaisen luovan sisällön tuottajana, ostajana ja portinvartijana. Ylen tulee noudattaa nykyistä selvemmin sille laissa esitettyjä tehtäviä, joihin lukeutuu monipuolisen kotimaisen kulttuurin vaaliminen ja kansan sivistäminen. Ylen valtavirstaistunut, kaupallisista kanavista muistuttava ohjelmavirta ja entistä huomattavampi panostus ulkomaiseen viihteeseen ja formaatteihin koetaan luovilla aloilla huomattavaksi ongelmaksi. Nykypolitiikka uhkaa konkreettisesti suomalaisen kulttuurin monimuotoisuutta ja marginaalivirtauksia. Myös Ylen sopimuskulttuuria, kankeaa organisaatiorakennetta ja sisäistä tiedonvälitystä tulee kehittää palvelemaan paremmin kotimaista luovaa taloutta.”

Kikka Laitinen kaipaa Yleltä kotimaisia kirjallisuusohjelmia. Kaikenlaista ”urheilua” ja ”viihdettä” kyllä tulee tuutin täydeltä. Miksi on näin, hän kysyy.

Kikka Laitinen lupaa, että tulossa on reipasta ja räväkkää rockia. Seuraava levy on paluuta uran alkujuurille. Kuva: Jenni Könönen

Kirjasuosituksia

Jos haluaa perehtyä kirjallisuuteen, josta Kikka Laitinen on ammentanut ajattelunsa aiheita, tässä suppea lista: kanadalaisen toimittajan, kirjailijan, professorin ja aktivistin Naomi Kleinin globalisaatiota ja kapitalismia arvosteleva teos No Logo, israelilaisen historioitsijan Yuval Noah Hararin kirja Ihmisen lyhyt historia ja 21 oppituntia maailman tilasta sekä aikamme tunnetuimman luonnontieteilijän Sir David Attenborough’n näkemys viisaamman tulevaisuuden turvaamiseksi, yhdessä luonnon kanssa teoksessa Yksi elämä, yksi planeetta.

– Faktat ovat faktoja ja sen soisin ilmastonmuutosdenialistien myöntävän.

Kikka Laitinen on hoitajalakon tukija. Eriarvoisuuden kasvu ja ”orja-ajattelu” ovat johtaneet siihen, että sairaanhoitajat, opettajat ja lastenhoitajat saavat matalaa palkkaa.

– Nyt sitä, kuka on orja ja kuka on omistaja, ei määrää ihon väri vaan raha. En ole hurmaantunut digitalisaatiostakaan. It-miljonäärit mahtuisivat yhteen pikkubussiin – ja he omistavat nyt koko maailman! Haluaisin takaisin sen maailman, jossa ratsastetaan hevosilla, kylässä on lääkäri, posti ja apteekki.

– Vapautta ja demokratiaa ei ole ennen kuin jatkuvan kasvun harha poistetaan.

Se kasvaa, mihin keskittyy

Kaikkein eniten Kikka Laitinen toivoo, että sodat loppuisivat. Hän on kotoisin Lempäälästä, karjalaisen evakon ja savolaisen sotaveteraanin tytär.

– Sota-asiaa pidetään nyt esillä – tuntuu jopa siltä, että jotkut haluavat sotaa. Ilmastokriisin uutisointi jää pois näkyviltä sodan vuoksi. Kyllä monikansalliset öljy-yhtiöt pitäisi saada rikosoikeudelliseen vastuuseen luonnon tuhoamisesta.

Robert Bernard Reich on yhdysvaltalainen kirjailija ja Kalifornian yliopiston Berkeleyn kampuksen professori, jolla on Twitterissä 1,5 miljoonaa seuraajaa. Hän on analysoinut inflaation syitä. Öljyjäteillä menee nyt sodan aikana paremmin kuin koskaan. Ne mieluummin ostavat omia osakkeitaan kuin laskevat bensan hintaa.

– Jokaisen ihmisen vastuulla on elää säällistä elämää, auttaa toisia ja varjella luontoa. Jos keskittyy pahaan, se lisääntyy. Jos keskittyy rakkauteen, se kasvaa. Viihde, raha ja tavarat ovat vain rakkauden korvikkeita.

Omistettu Zelenskyille

Koronan aikana Laitinen on tehnyt uutta musiikkia. Laulujen teemoja ovat ilmastokriisi, maailman eriarvoistuminen ja tavallisen ihmisen tasa-arvoinen ja hyvä elämä.

– Nyt on ilmestynyt Henkiinherättäjä, joka on tulevan kokoelman kevyin kappale. Laulu julkaistiin viikko Ukrainan sodan alkamisesta. Ajatus oli, että kappale herättää henkiin koronahorroksesta. Omistan Henkiinherättäjän Ukrainan presidentille Volodymyr Zelenskyille, joka on tehnyt minuun vaikutuksen. Ukrainan presidentti ja maan kansa ovat demokratian ja mielen vapauden puolella.

– Venäjällä ei ole oikeutta tulla toisen kulttuuriselle alueelle. Sama koskee luonnonvaroja, ja vaikkapa intiaanien ja saamelaisten maita. Sota on rahaa ja valtaa. Kädet ovat veressä, jos likaiseen rahaan koskee.

Kikka Laitinen oli perustajajäsen ja lauluntekijä suomalaisessa rockyhtyeessä Gasoline Girls And Petrol Boys, joka julkaisi neljä albumia vuosina 1988–1992. Kuva: Jussi Portaankorva

Räväkkää ja reipasta rockia

Uusi musiikki on Kikka Laitisen lupauksen mukaan reipasta ja räväkkää, eikä keikoille lähdetä itkemään, vaan soittamaan rockia.

– Tässä on tärkeää, että se on yhtyemusiikkia. Tietokoneella syntyy päivässä biisi, ellei koko levykin, se on sitä halpatuotantoa. Meillä on iso orkesteri, ja soitan itse muun muassa kitaraa ja Hammondia.

– Yhtyemusiikin teko vaatii aikaa ja rahaa. Olen todella iloinen, että sain hyvän ystäväni ja taitavan muusikon Toni Lähteenmäen laulamaan stemmoja. Hän on siinä upea.

Keväällä taiteilijaeläke

Kikan mielestä musiikilla pitää olla sanottavaa. Tyhjä teksti ja tyhjä musiikki joutaa mennä.

– Ei olisi hassumpaa, jos musiikillakin olisi tuotemerkinnät, kuten ruualla. Kuka teki, missä tuotettiin, kuka sai rahat. Yleisö voisi omilla valinnoillaan vaikuttaa, saako hänen rahansa pieni yritys vai monikansallinen yhtiö, jonka rahat valuvat pahimmassa tapauksessa veroparatiiseihin.

– Ihminen voi olla vastuullinen ja eettinen, jos haluaa. Jos ei viitsi tai jaksa, niin sitten voi vaan toivoa, että lapset ja lapsenlapset hukkuvat nätisti, kun ilmastokatastrofi iskee. Kovin moni ei mahdu Elon Muskin kanssa Marsiin vievään alukseen, ja vaatii aika paljon pätäkkää, että mahtuu mukaan.

Tänä keväänä Kikka Laitiselle myönnettiin taiteilijaeläke. Sen myöntämisperuste on ansiokas taiteellinen työ. Kikan tuloista puolet on tekijänoikeuskorvauksia, jotka eivät kerrytä eläkettä.

– Nyt kävi hyvin. Olen iloinen myös hyvien ystävieni kirjailija Rosa Liksomin ja ohjaaja Kaisa Rastimon puolesta. Olen ehtinyt julkisestikin paheksua sitä, miksi laadukkaat naistaiteilijat jätetään sivuun kolmi- ja viisivuotisista apurahoista. Tämä on feminismiä ja siitä puhun niin kauan kuin asiat muuttuvat.

Kikka Laitinen

Rock-muusikko, säveltäjä, sanoittaja, kirjailija, indiemusiikin tuottaja, tekijänoikeuden asiantuntija.

Koulutus: HuK (Tampereen yliopisto 1984). DKK, diplomikielenkääntäjä (Tampereen yliopisto). Muusikko (Tampereen konservatorio, Helsingin Pop Jazz Konservatorio 1996). Erilaisia opintoja liittyen johtajuuteen, itsetuntemukseen, rahoitukseen ja taideyrittäjyyteen.

Luottamustoimet:

• Suomen musiikintekijät ry:n (Elvis ry.) hallituksen jäsen 1988–1998, 2004–2010
• Muusikkojen liiton jäsen vuodesta 1992
• Teoston (Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto) jäsen vuodesta 1992
• Georg Malmstén -säätiön hallituksen jäsen 1994–1998
• Juha Vainion Rahaston hallituksen jäsen 1998–2008
• Keski-Suomen Kirjailijaliiton jäsen vuodesta 1998
• Valtion säveltaidetoimikunta 2004–2006
• Teoston kulttuurikummi vuodesta 2009
• Yleisradion hallituksen jäsen, kulttuurin ja tekijänoikeuden asiantuntija 2012–2017

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua