Jos mä jään yksin, pitääks musta kukaan? Alina Tomnikov Järjettömän paska idea -elokuvassa

Alina Tomnikovin roolihahmo Järjettömän paska idea -elokuvassa on Ripe. Kuva: Ville Juurikkala / Helsinki-filmi

Anne Välinoro, teksti

Pelisuunnittelija Ripellä menee lujaa. Hän haluaa säilyttää ystävyyden parhaaseen kaveriinsa Nooraan sellaisena kuin se oli vuosikymmen sitten, mutta kehittää samalla jotakin ennenkuulumatonta.

Peliyhtiö Krillissä on nyt näytön paikka. Kansainväliseltä jättiyhtiöltä on tulossa rahaa suureen läpimurtoon. Nooralla on ollut jo tähtihetkensä Sea Anemone –pelin kanssa. Kolmen lapsen yksinhuoltajaäitinä hän haluaa ottaa seuraavan askeleen, ja – mikä kamalinta Ripen mielestä – rakastua.

Ripelle tilanne on henkinen katastrofi. Tässä on muutosuhka, jota hän, ikuinen tyhmille ja riippuvaisille haistattaja, ei hallitse.

Eihän siinä muu auta kuin löytää ohjelmoinnista apu. Ripe kokoaa riekaleensa ja alkaa ideoida peliä, jossa jokainen pääsee muokkaamaan omaa minuuttaan, sitä kuuluisaa sisäistä lasta.

* *

Pamela Tolan uudessa elokuvassa Järjettömän paska idea on railakas näkökulma naistenväliseen ystävyyteen ja sen hieno, kirkas toteutus. Millintarkkaa työtä pääroolissa tekee Alina Tomnikov, joka nähtiin vastikään Paratiisi-sarjan kakkoskaudella luksusta rakastavana kiinteistövälittäjänä.

Suomenvenäläinen Tomnikov valmistui Suomen teatterikoulusta 2013. Suomalaiselle äidille ja venäläiselle isälle syntynyt esikoinen peri isältään rakkauden teatteriin, kieliin, kirjallisuuteen ja elokuvaan.

Muumit katsottiin moneen kertaan, saksan kielen hienoudet Alina oppi Rammsteinin kappaleiden sanoituksista, isä puhui tyttärelleen ainoastaan venäjää.

Ja jos joku erehtyi Keravan kouluissa kiusaamaan, isä asteli paikalle ja teki selväksi, ettei ainakaan tätä tyttöä.

Alina Tomnikov sai venäjän kielen ansiosta töitä myös venäläisissä tuotannoissa. Hän näytteli Katariina Suuresta kertovan menestyssarjan Ekaterinan (2017) toisella kaudella prinsessa Wilhelmiinaa.

Suomessa töitä ovat tuoneet Putous, televisiosarjat Syke, Downshiftaajat ja Hinnalla millä hyvänsä sekä Annan rooli Love Records – Anna mulle Lovee –elokuvassa (2016), Rölli-elokuvat sekä teatterinäyttämöt.

Tomnikov on huomattu myös kansainvälisesti. Hänet valittiin Ripen roolista European Film Promotionin (EFP) Shooting Stars -ohjelmaan, joka nostaa vuosittain esiin 10 lupaavaa näyttelijäkykyä.

– En oikeastaan halua katsoa tekovaiheessa kuvattuja ottoja, kertoo Alina Tomnikov työskentelystään. Kuvat: Anne Välinoro

Rakastettavan röyhkeä

Herkkä ulkokuori kätkee vahvan persoonan, joka Pamela Tolan ohjauksessa pääsee nyt avaamaan säikeensä ensimmäisessä suuressa elokuvapääroolissa.

Pöyhitään vähän. Mistä Tomnikovin hillitön tilannetaju ja kyky Ripen inhimillisten ääritilojen tulkintaan tulee?

– Mä rakastuin jotenkin Ripen röyhkeyteen ja piittaamattomuuteen. Ajattelin, että olispa mulla samanlaista rohkeutta. Samalla tunnistin siitä tyypistä kaiken kohelluksen alla hädän ja pelon – tunnistin itsessäni Ripen. Oonks mä riittävä? Jos mä jään yksin, pitääks musta kukaan?

Alina Tomnikov itse käyttäytyy painetilanteessa juuri päinvastoin ja valitsee vetäytymisen taka-alalle.

Vaikka hän oli aina halunnut näytellä ristiriitaista, itselleen kontrastista hahmoa, häntä alkoi pelottaa.

– Jotenkin siinä alkoi asettua Ripen puolelle. Hän on aika negatiivinen persoona. Ohjaaja Pamela Tolalle oli tärkeää asettaa keskiöön ihminen, joka on hankala, vaikka tämän ystävä Noora (Iina Kuustonen) on yhtä lailla isossa roolissa. Miten hankalasta ihmisestä voi kertoa elokuvassa?

Lopputulos jännitti Alinaakin niin paljon, että omaa suoritusta on edelleen pelottavaa katsoa. Pelottava Ripe on myös katsojalle. Tämä nainen voisi vaikka tappaa ideaansa puolustaessaan. Toisaalta hän menee riekaleiksi ystävyyden edessä.

– Nyt mua välillä ärsyttää koko tyyppi ja sanon mielessäni, että lopeta jo, en jaksa sua. Se oli jännä matka mikä tässä tehtiin. Kuitenkin käsikirjoitusta lukiessa ymmärsin hyvin hänen persoonaansa.

Rooliin Tomnikov valmistautui käymällä pelifirmoissa, kuvaamalla koodareiden käsiä ja opettelemalla kaksisormijärjestelmätaitojensa jatkeeksi oikean tikutuksen tempon. Tärkein oli kuitenkin henkinen valmentautuminen.

Nooran roolissa nähdään Inka Kuustonen. Kuva: Ville Juurikkala / Helsinki-filmi

Jääveteen kylmiltään

Ripen persoonaa työstettiin neljä kuukautta ennen kuvausten alkua.

Elokuvassa on kohtaus, jossa uutta ideaansa pitchaavat peliyrittäjät, Ripe muiden mukana, kampeavat pitämään rahoituksenhaalintapuhettaan jääveteen.

Kohtaus on kuvattu Oulun edustalla 25 asteen pakkasessa, tuulessa.

– Mä en harjoitellu sitä kertaakaan etukäteen. Tiesin, että avannossa olo riippuu siitä, hallitseeko hengittämisen. Mieheni (Lauri Laukkanen) on avantouimari.

– Avantouinnin harjoitteluun rahkeeni eivät riittäneet, mutta siihen kyllä, että kohtaus saadaan näin tehtyä. Kylmässä vedessä piti olla kerrallaan 4–5 minuuttia ja tuotantopuoli oli tietysti huolissaan, pystynkö siihen.

– No, edellisenä iltana pyysin yhtä valotyyppiä viemään mut Oulujoen rantaan ja kävelin siellä bikineissä huutaen repliikkejä, Pamelan ohjeiden mukaan.

Lopulta kuvaukset tästä kohtauksesta jaettiin kahdelle päivälle. Koko vetoon tarvittiin viisi ottoa. Terveenä selvittiin, kun huoltojoukot tarjosivat heti lämmintä päälle ja kiidättivät saunaan.

– Jotenkin koin sen jäävesikohtauksen konkreettisena onnistumisena omassa työssä, mä pystyin siihen, Tomnikov miettii.

Ei mitään traumamusaa

Mutta miten näyttelijä pääsee siihen extreme-tilaan, mikä niin karmivana välittyy Ripen tempoilevasta yksinäisyydestä? Miten keho kuvaa hylkäämisen?

– Jännitin hirveästi kohtausta, jossa Ripe tulee poukkoilujen jälkeen Nooran pihaan Lidlin kassi kädessään ja ajattelee, että ystävyys jatkuu entisenä. Käsikirjoituksessa ei lukenut, että Ripe itkee, mutta tiesin, että tämä on suurin murtumispiste ja itku tuli, Ripe brakaa.

– Eikä se tunne tullut muistelemalla omia traumabiisejä tai vastaavaa, vaan palauttamalla oma minä ihan konkreettisiin asioihin, että mulla on lämpimät kengät, täällä on lunta ja kohta on lounasaika. Ajattelin tätä hetkeä ja mietin että antaa mennä, katotaan mitä tulee.

– Mulle parasta valmistautumista on, että yritän päästä suunnittelusta. Menen vaikka juttelemaan paskaa jonkun keskittymiskyvyttömän tyypin kanssa ja koetan päästä pois halusta onnistua.

Mutta jäikö rooli joskus päälle?

– Se auttaa, että menee aina joku 45 minuuttia ennen kuin pääsee kuvauspaikalta pois. Syntyy etäisyyttä tunteisiin.

Ja mikä se on se järjettömän paska idea?

No, että paras kaveri rakastuu ihan kahjoon tyyppiin. Lauri Maijala pääsee revittelemään taiteilijasulhona absurdeimmat nykytaideideansa elävältä hautaamisesta muovipallosta huutelijaan.

Järjettömän paska idea elokuvateattereissa 13.1.2023 lähtien.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua