Joel Hirvonen. Kuva: Kirsi Haapamatti
HENKILÖ | Uusimmasta Häjyt-elokuvasta ja M/S Romanticista tuttu näyttelijä myöntää, että freelancerin liikkuvainen arki ottaa veronsa.
”Ensin leikattiin teattereilta, ja nyt nämä uusimmat tiedot elokuvien tuen leikkauksista. Uutiset ovat kylmääviä.”
Kirsi Haapamatti, teksti
Niskavuoren Heta -näytelmän tiedotustilaisuudessa Seinäjoen kaupunginteatterilla ilma on sakeana huonoja läppiä. Huomio ei ole moite. Työryhmän esittelyssä käy vain niin ilmeisen selväksi, että yhteen on hitsauduttu. Sisäänpäinlämpiävät vitsit, toisen sanoihin tarttuminen ja hyväntahtoinen naljailu kielivät ryhmän välittömästä tunnelmasta.
Oman osansa kuittailusta saa ohjaaja Mikko Kouki, jonka ansiosta Joel Hirvonen esittää Niskavuoressa renki Akustia, Hetan (Kristiina Karhu) puolisoa.
– Päädyin tänne Seinäjoelle Mikon pyynnöstä. Me olemme tuttuja entuudestaan ja työskennelleetkin yhdessä muun muassa Omenavarkaissa, Joel Hirvonen sanoo.
Koukin ohjauksessa Hirvonen ei ole aikaisemmin ollut, ja se hieman pelottikin. Häjyt 2 -elokuvasta tuttu näyttelijäkollega Samuli Edelmann – Koukin serkku – sanoi Hirvoselle, että vaikka Kouki on kaverina kiva, ohjaajana hän on täysi hirviö.
– Väite oli tietenkin vedätystä. Meillä on sujunut tosi hyvin. Ajattelen, että kun Mikolla on näyttelijätaustaa, se auttaa ottamaan ohjaajana vielä paremmin näyttelijän näkökulman, Hirvonen kertoo.
– Harjoituskausi on Mikon ja koko työryhmän kanssa ollut erittäin inspiroiva ja Akustin roolissa olen päässyt tekemään jotain erilaista kuin ennen. On ihanaa olla täällä ja tehdä vanhan liiton klassikkodraamaa.
Vasta kolmekymppinen Hirvonen on ehtinyt tehdä paljon. Hän on tuttu televisiosarjoista (Nyrkki, M/S Romantic, tuoreimpana Somekingi), elokuvista (Vuosisadan häät, Häjyt 2, Omenavarkaat) ja teatterin lavalta. Helsingin kaupunginteatterissa hän on ollut kuuden esityskauden ajan, Suomenlinnassa Ryhmäteatterin kesäteatterissa pari kesää, lisäksi produktioita on ollut Turussa, Porissa ja Imatralla.
Hirvonen myöntää, että freelancerin liikkuvainen arki ottaa veronsa.
– Etenkin viimeinen vuosi on ollut vähän raskasta, kun olen paljon reissussa. Joskus toivoo, että voisi olla enemmän kotonakin, puolison ja kissan luona Helsingissä. Samalla olen tietenkin tosi onnekas, kun olen päässyt tekemään niin monenlaista ja ympäri Suomea.
Harjoitusviikot Seinäjoella ovat työntäyteisiä. Kaksiosaisen työpäivän ohella ei ihmeempiä maakuntamatkoja ympäristöön ehdi tehdä.
– Asun teatterin asunnossa tässä keskustassa, ja onhan se vähän hämmästyttänyt, miten hiljainen Seinäjoen keskusta on. Eräänä iltana taisi olla jokin opiskelijatapahtuma, ja silloin oli väkeä, mutta muuten melko tyhjää on.
Viime aikojen surkeat uutiset elokuva-alalta saavat freelancer-näyttelijän mietteliääksi.
– Ensin leikattiin teattereilta, ja nyt nämä uusimmat tiedot elokuvien tuen leikkauksista. Uutiset ovat kylmääviä. Enkä murehdi vain itsestäni, vaan kaikista alalla työskentelevistä ja kotimaisen elokuvan tulevaisuudesta ylipäänsä.

Niskavuoren Hetan nimiroolissa nähdään Kristiina Karhu. Kuva: Jukka Kontkanen & Emilia Kaupinmäki / Seinäjoen kaupunginteatteri
Raa’an armollinen komedia
Monet Hirvosen roolit ovat olleet komediallisia. Onko häntä piinannut ajatus tulla luokitelluksi huumorinäyttelijäksi, hassujen roolien kaveriksi?
– Ehkä joitakin vuosia sitten ajattelin, että olen jossain hassun pojan lokerossa ja siellä pysyn. En enää, kun olen saanut tehdä vakavampiakin rooleja. Sitä paitsi tosi monet maailman parhaimmista komedian tekijöistä ovat usein erittäin hyviä vakavan draaman näyttelijöitä. Komedia vaatii rytmitajua ja tarkkuutta, josta on hyötyä draamassa, hän sanoo ja ottaa esimerkiksi yhdysvaltalaisen, jo edesmenneen näyttelijä-koomikko Robin Williamsin.
Komedia on Hirvoselle kuitenkin rakas laji, ja aivan erityisesti teatterin lavalla:
– Komediaesityksissä on kivaa, kun saa välittömän palautteen. Yleisö nauraa ja on mukana. Huonommassa tapauksessa se on hiljaa, heinäsirkat vain sirittää ja aavikkopallot pyörii. Se on raakaa, mutta ainakin tekijänä tietää heti, missä mennään, Hirvonen sanoo.
– Draamanäytelmässä yleisössä on kenties sen kaksi ja puoli tuntia hipihiljaista. Silloin tekijänä toisinaan miettii, että toimiikohan tämä ollenkaan. Palautteen aistiminen on draamassa vaikeampaa.

Satu Tuuli Karhu ja Joel Hirvonen nähtiin Samppa Batalin Omenavarkaat-elokuvassa. Kuva: Laura Mainiemi / Cinerain
Niskavuori-draamaa kasiluokkalaisille
Niskavuoren Heta Seinäjoen kaupunginteatterissa on Taidetestaajat-kohde. Yli 1 400 kasiluokkalaista Etelä-Pohjanmaalta pääsee siis näkemään näytelmän.
Joel Hirvonen ei aivan muista, millainen teatterin kuluttaja hän kasiluokkalaisena itse oli, mutta taidetestaajille näytteleminen hänelle on tuttua.
– Muutaman kerran olen ollut Helsingin kaupunginteatterilla mukana Taidetestaajat-näytöksissä. Ne ovat oma taiteenlajinsa. Melkeinpä mitä vain voi tapahtua. Esimerkiksi komedia on rytmitetty sen mukaan, missä on ennakoitu, että nauretaan ja siihen kohtaan tulee taukoa. Koululaiset eivät välttämättä reagoikaan, kuten on ajateltu. Voi olla, että esityksen rytmi tästä syystä alkaa sakata.
Hirvonen sanoo samalla nauttivansa nuoresta yleisöstä. Se on villi kortti ja tuo näyttelijäntyöhön omanlaisensa kierroksen. Näytelmälläkin on väliä.
– Hahmoni Näytelmä menee pieleen -esityksessä oli sellainen, että se mahdollisti reagoinnin yleisön käytökseen. Jos vaikka tuli jotain huutelua, hahmoni saattoi vastata siihen. Niskavuoren Hetassa tämä ei oikein onnistu.
Hirvonen kuitenkin uskoo, että Niskavuoren Heta on kaikessa dramaattisuudessaan ja ihmissuhdekiemuroissaan kiinnostava näytelmä myös nuorille.
Niskavuoren Heta Seinäjoen kaupunginteatterin Alvar-näyttämöllä. Ensi-ilta 13.9.2025. Esityksiä 24.1.2026 saakka. Lisätietoa täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kotiin ei päästy milloinkaan – arviossa Kansallisteatterin Muistopäivä
TEATTERI | Elli Salon Muistopäivä-näytelmä Kansallisteatterissa kertoo suomaisloikkarien loputtomasta matkasta Neuvostomaassa.
Ääntä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita – arviossa Maria Ylipään kabaree-esitys Poikkisahattu nainen
MUSIIKKITEATTERI | Maria Ylipään loistava lauluääni taipuu laulelmista hevirokkiin. Poikkisahattu nainen on kabaree naisen elämästä lasten, miehen ja koiran kanssa.
Elämän moniosaajat kimpussamme – arviossa Tukkateatterin kantaesitys Haittaako, jos kysyn?
TEATTERI | Tukkateatterin pikkujoulukabaree Haittaako, jos kysyn? on syntynyt näyttelijöiden omista kokemuksista.
Waltteri Torikan baritoni soi kaikki tunteet rintamien välissä – arviossa Ihminen parhaan kykynsä mukaan
OOPPERA | Joel Järventaustan ja Tommi Kinnusen pienoisooppera päästää kokemaan sotilaan kauhun ja kaipuun. Turun Saaristo-ooppera vieraili Kansallisoopperan Alminsalissa.




