Alma ja Villa ystävystyivät Matilda-musikaalia tehdessään. Kuva: Mikko Vattulainen
TEATTERI | Alma Järvensivu ja Villa Murtagh pitävät toisiaan kädestä, kun kertovat teatteriharrastuksestaan. Kädestä pitäminen on myös henkistä: he saavat toisiltaan ideoita ja vinkkejä näyttelemiseen ja kannustavat toinen toistaan.
Sari Harsu, teksti
Mikko Vattulainen, kuvat
Aluksi otetaan valokuvat. Kuvaaja Mikko Vattulainen pääsee helpolla, koska nämä kameran edessä olemiseen tottuneet konkarit osaavat ottaa pyytämättä ilmeitä ja vauhdikkaita asentoja. Aika konkareita Alma Järvensivu, 13, ja Villa Murtagh, 11 ”kohta 12”, ovat nuoresta iästään huolimatta jo näyttelemisessäkin.
Tytöt tutustuivat toisiinsa neljä vuotta sitten Tampereen Työväen Teatterin Matilda-musikaalin myötä (lue arvio täältä). Siinä he molemmat esittivät pääosaa eli Matildaa. Villa oli tuolloin vasta seitsemänvuotias.
Mistä kiinnostus teatteriin alkoi?
– Olen aina ollut puhelias ja laulavainen ja ajatellut osallistua joskus esimerkiksi laulukilpailuun, mutta sitten vanhemmat löysivät ilmoituksen, jossa haettiin näyttelijöitä Matildaan, Alma kertoo. Matildalle näytteleminen oli ”tosi tosi kivaa ja tuntui omalta jutulta”.
Villan tarina teatterin pariin on aika lailla samanlainen.
– En ole kauhean puhelias, hän sanoo.
– Mutta tykkään laulaa.
Musikaalikokemus innosti Villaakin esiintymään lisää.
Jatkoa on myös seurannut.
Tampereen Työväen Teatterin Matildan jälkeen Alma dubbasi Matilda-musikaalin Netflixiin, näytteli lapsiroolin TTT:n Katrinassa ja haastatteli Lukuaika-sarjassa kirjailijoita ja kuvittajia.
Sitten olikin vuorossa Suomen-kantaesityksensä Tampereen Työväen Teatterin Suurella näyttämöllä 5. syyskuuta saava School of Rock, ja hän pääsi myös näyttelemään Nelli Nuudelipäätä helmikuussa 2025 ensi-iltansa saavaan Risto Räppääjä ja kaksoisolento -elokuvaan.
Teatteria ja kameran edessä näyttelemistä on Alman mielestä vaikea asettaa kiinnostavuusjärjestykseen, koska ne ovat hyvin erilaisia lajeja.
– Molemmat ovat superkivoja, rakastan molempia!
Villalla oli näyttelemisessä taukoa Matildan jälkeen, mutta sitten tuli School of Rock. Hän on mukana myös parissa mainoksessa sekä ääninäyttelijänä Pikku Kakkosessa esitettävässä Tuuri-lastenohjelmassa. Tuuri (Bluey) on alun perin englanniksi puhuttu australialainen animaatiosarja. Tässä työssä oli hyötyä siitä, että englanti on Villan toinen äidinkieli.
Englanti sujuu Almaltakin. Hän on oppinut kieltä koulussa ja käyttää sitä myös vapaa-ajalla. Tytöt antavat spontaanisti näytteen englanninkielisestä puheestaan, kun keksivät kertoa itsestään toisilleen vieraalla kielellä.
Hello, Hollywood ja Broadway, täältä tulevat Alma Järvensivu ja Villa Murtagh!
Myös teatteri opettaa
Tytöillä tuntuu olevan jo nyt niin paljon innostusta näyttelemiseen ja kokemusta siitä, että ammatinvalinta vaikuttaa selvältä. Vai miten on?
– Aika varmaa on, että haluan olla näyttelijä, mutta myös ohjaaminen kiinnostaa, Alma sanoo.
– School of Rockin ohjaaja Samuel Harjanne on ollut iso inspiraatio.”
Almalle on tullut paljon ideoita myös ohjauksen suhteen musikaalin harjoituksissa, ja hän on muistuttanut itseään, että ”tää ei nyt mee mun ideoilla”.
– Tykkään kirjoittaa myös lauluja, runoja ja tarinoita, mutta enemmän harrastuksena.
Alma pitää toiminnallisuudesta, joten uravalinnaksi näytteleminen sopisi paremmin.
Näytteleminen ja ohjaaminen houkuttelevat ammattina Villaakin. Myös dubbaaminen kiinnostaa. Villan mielestä näyttelemisessä parasta ovat kaverit, joiden kanssa saa olla oma itsensä ja pääsee tekemän isosti asioita. Villa ei ole perheensä ainoa esiintyvä taiteilija. Kesällä hän kävi monta kertaa katsomassa kesäteatteriesityksen, jossa näyttelivät hänen äitinsä ja siskonsa.
– Teatteri auttaa pitämään kaiken muun loitolla. Saa keskittyä vain roolihahmoon, Alma perustelee harrastuksen hienoutta.
– Sillä hetkellä ei ajattele mitään muuta kuin näyttelemistä.
Tytöt jakavat vuolaasti kiitosta ja kehuja muulle teatteriväelle.
– Teatterilla kaikki ovat kivoja, huipputyöryhmä!
Nuoret tähdet ovat saaneet teatterin ja näyttelemisen yhdistettyä hyvin koulunkäyntiin. Tosin välillä tuntuu vähän raskaalta tehdä kouluhommia yksin kotona, poissaoloja koulusta kun joutuu paikkailemaan kotitehtävillä.
Kun Villa kertoo, että varsinkin matematiikan kanssa on joskus hankalaa, Alma huikkaa: ”Mulla sama!”
Tytöt ovat monesta asiasta samaa mieltä, sanovat välillä saman asian yhtä aikaa ja välillä täydentävät toistensa lauseita.
Ei vain koulunkäynti vaan myös teatteri opettaa nuoria näyttelijöitä.
– Musiikkia, liikuntaa ja sosiaalisia juttuja oppii myös teatterissa, Alma havainnollistaa.
Eikä koulunkäynti edes ole kärsinyt teatterin myötä.
– Vaikka kävin teatterilla, tajusin, että koulu myös on tärkeä, Villa sanoo.
Siihen halusi panostaa ja teatteritouhut antoivat virtaa. Villa kertoo, että Matilda-projektin aikana kouluinto tai -menestys jopa parani.
– Mullakin! Alma hihkaisee.
Aikamoisia samiksia!
Perhe vahvasti mukana
Alma ja Villa kuvailevat School of Rockia muun muassa opettavaiseksi ja tunteelliseksi näytelmäksi. He varovat spoilaamasta mitään, joten eivät paljasta liikaa suosikkijutuistaan musikaalissa. Soololauluesitys kuitenkin on heistä kumpaisestakin hieno juttu.
Jännittämisestä Villa sanoo, että ensimmäisissä Matilda-esityksissä jännitti vähän enemmän, mutta silti hän oli alusta asti myös tosi innoissaan. Myöhemmin jännitys väheni mutta innostuneisuus säilyi.
Ensi-ilta on pian, mahtaako sekään enää jännittää?
– Ei ihan hirveesti, Alma sanoo.
School of Rockissa molempien roolihahmo on Summer Hathaway, jota tytöt kuvaavat tomeraksi ja järjestelmälliseksi. He pitävät roolin näyttelemisestä.
– Saa olla äänessä paljon, Villa sanoo.
Repliikkien opettelua tytöt eivät pidä vaikeana. Silti vuorosanat saattavat joskus unohtua, mutta se ei haittaa, kaikille näyttelijöille käy joskus niin.
– Moka on lahja, Alma tietää.
Näyttelemisen ja koulun lisäksi Alman elämässä on ringetten pelaamista ja kavereiden kanssa olemista. Perhettä ja pelejä mahtuu mukaan myös. Villa taas soittaa pianoa ja viulua.
Niin Alma kuin Villakin on saanut tukea ja kannustusta siskoltaan. Perheen tärkeyttä nuoret näyttelijät muutenkin korostavat, ja he kiittelevät vanhempiaan, jotka jaksavat aina kuskata teatterille ja takaisin. Alma kulkee TTT:lle Ylöjärveltä ja Villa Sastamalasta asti.
Perhe on inspiroinut, kannustanut ja tukenut kumpaakin, ja tytöt ovat tästä kiitollisia.
Alma Järvensivu ja Villa Murtagh ovat mahtavia tyyppejä, heillä on oikea asenne ja varmasti sekä lahjakkuutta että intoa päästä pitkälle, minkä tien sitten myöhemmin valitsevatkaan!
School of Rockin Suomen-kantaesitys Tampereen Työväen Teatterin Suurella näyttämöllä 5.9.2024. Esityskalenteriin tästä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Näyttelijä Aapo Stavén paljastaa, miten monologi Parikkalan patsaspuiston luojasta Veijo Rönkkösestä syntyi
HENKILÖ | Projektin alkaessa tekstiä oli nolla riviä ja omat tietoni Veijosta rajalliset, Aapo Stavén kertoo Veijo-monologin taustoista.
Eija-Liisa Ahtila etsii ekologista dialogia kaikkien lajien kanssa: ”Metsään tutustuu, kun sitä tunnustelee kaikilla aisteilla”
KUVATAIDE | Serlachius Kartanolla avautui yleisölle 8-kanavainen, vaihtelevien kuvakokojen myötä etenevä, 50-minuuttinen liikkuvan kuvan teos Heijastus metsästä.
”Sormus ei kuulu kenellekään”, sanoo Tampere-talon Ison saliin palaavan Taru Sormusten herrasta -näytelmän ohjaaja Mikko Kanninen
HENKILÖ | Tampereen Teatterin johtajan Mikko Kannisen mukaan draaman kaaret olivat J. R. R. Tolkienille sivuseikka. Siksi juuri yksityiskohtien on oltava hänen ohjauksessaan tarkalleen oikein ja kirjan hengen mukaisesti.
”Kutsukaa meidät kahville!” – Kirsi Kunnas esitti mutkattoman toiveen, joka johti elinikäiseen ystävyyteen
HENKILÖ | Millaista oli kirjoittaa Kirsi Kunnaksesta? Kirjallisuuden professori (emerita) Leena Kirstinä tutustui Kunnakseen 1970-luvulla ja kirjoitti hänestä neljäkymmentä vuotta myöhemmin.