Anssi Tikanmäki vuonna 2006. Kuva: Rockadillo
MUISTOKIRJOITUS | Maisemakuvien, Klaanin balladin, Grand Slamin ja monen muun merkkiteoksen tukipilari kuoli tiistaina vaikean sairauden uuvuttamana. Pojat Eljas ja Eemil jatkavat isänsä työtä.
Kaikki parhaat pirkanmaalaiset ei-jonnet muistavat vastauksen yhteen suosittuun tamperelaiseen visakysymykseen.
Se kuuluu: Mikä kappale soi ensimmäisenä, kun Radio 957 aloitti toimintansa 15. elokuuta vuonna 1985?
Vastaus on Sibeliuksen Finlandia, Anssi Tikanmäen sovituksena.
Sama jykevä tulkinta oli kuultu jo muutama vuosi aiemmin Kaurismäen veljesten elokuvassa Arvottomat, josta tuli vähintään kahden suomalaisen sukupolven sielunklassikko.
Myöhemmin Tikanmäki saattoi päättää keikan juuri Finlandiaan ja todeta seisaaltaan taputtavalle ja lisää vaativalle yleisölle, että Finlandian päälle ei encoreja esitetä.
* *
Anssi Tikanmäki (1955–2024), joka kuoli viime tiistaina 69-vuotiaana ja vaikean sairauden uuvuttamana, on niitä sotienjälkeisen Suomen suuria musiikintekijöitä, joita määritti työ eikä pintajulkisuus.
Tikanmäen merkitys kotimaiselle elokuvalle ei jäänyt Arvottomiin. Sitä seurasi muiden muassa Mika Kaurismäen Klaani. Pispalaan sijoittuva tarina Sammakoiden suvusta saa edelleen monen aikalaisen päässä soimaan Päivi Portaankorvan laulaman balladin.
Balladin nimi on niinkin koruton kuin Balladi elokuvasta Klaani. Usein sen esittäjäkin unohtuu ihmisiltä. Joku muistaa, että sanat kirjoitti Juice Leskinen. Harvemman mieleen taisi jäädä säveltäjä Anssi Tikanmäki.
Elokuvamusiikkia Anssi teki kunnioitettavan määrän, ja siksi hän oli vakionäky myös Sodankylän filmijuhlilla.
Juicen bändeistä taiteellisesti paras oli Juicen itsensäkin mukaan Grand Slam. Sen musiikillinen peruskivi oli Tikanmäki, joka sai Leskisen sanat soimaan.
Mutta siinä, missä jotkut ovat tehneet numeroa historiastaan Jussin kanssa, on Anssi Tikanmäki määrätietoisesti vaiennut.
* *
Kuva: Arto Jalonen
Viimeksi Tampereen Härmälässä vuosikaudet jokseenkin tavanomaisen hiljaisesti asustellut muusikko soitti ensimmäiset sävelensä synnyinseuduillaan Haapajärvellä, mistä hän lähti muusikonoppiin pääkaupungin Sibelius-Akatemiaan vuonna 1974.
Ammattitaito näkyi ja kuului vahvasti jo vuonna 1981, kun nyt jo likimain monumentaaliseksi julistettu Maisemakuvia Suomesta -levy ilmestyi. Sen jälkeen Tikanmäki teki sellaisen määrän tasokasta musiikkia varsinaisesti genrerajoista piittaamatta, että kaikkea ei kannata missään muistokirjoituksessakaan luetella.
Todettakoon kuitenkin yhtenä miehen merkityksestä kertovana erikoisuutena, että kun 1960-luvun folk-legenda Donovan lähti noin kymmenen vuotta sitten kiertueelle, hän pyysi taustabändikseen Anssi Tikanmäen orkesterin.
* *
ATO eli Anssi Tikanmäki Orchestra jatkaa elämää perustajan poistuttua. Sitä aikovat Ylen uutisen mukaan pitää yllä Anssin pojat Eljas ja Eemil Tikanmäki.
Tikanmäen kuolinuutinen tuli monelle hänet tunteneellekin yllätyksenä. Muusikko ei tehnyt numeroa sairaudestaankaan.
Tikanmäki lähti kuten eli. Ja sikäli hän eli menestysmuusikolle hyvän elämän, että sai kävellä Tampereenkin kaduilla tai Härmälän puistopoluilla sen enempää huomiota herättämättä.
Hänestä jäävät jälkeen musiikki ja teot eivätkä kiertue-elämän huuruiset kansantarinat.
Matti Mörttinen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Näyttelijä Aapo Stavén paljastaa, miten monologi Parikkalan patsaspuiston luojasta Veijo Rönkkösestä syntyi
HENKILÖ | Projektin alkaessa tekstiä oli nolla riviä ja omat tietoni Veijosta rajalliset, Aapo Stavén kertoo Veijo-monologin taustoista.
Eija-Liisa Ahtila etsii ekologista dialogia kaikkien lajien kanssa: ”Metsään tutustuu, kun sitä tunnustelee kaikilla aisteilla”
KUVATAIDE | Serlachius Kartanolla avautui yleisölle 8-kanavainen, vaihtelevien kuvakokojen myötä etenevä, 50-minuuttinen liikkuvan kuvan teos Heijastus metsästä.
”Sormus ei kuulu kenellekään”, sanoo Tampere-talon Ison saliin palaavan Taru Sormusten herrasta -näytelmän ohjaaja Mikko Kanninen
HENKILÖ | Tampereen Teatterin johtajan Mikko Kannisen mukaan draaman kaaret olivat J. R. R. Tolkienille sivuseikka. Siksi juuri yksityiskohtien on oltava hänen ohjauksessaan tarkalleen oikein ja kirjan hengen mukaisesti.
”Kutsukaa meidät kahville!” – Kirsi Kunnas esitti mutkattoman toiveen, joka johti elinikäiseen ystävyyteen
HENKILÖ | Millaista oli kirjoittaa Kirsi Kunnaksesta? Kirjallisuuden professori (emerita) Leena Kirstinä tutustui Kunnakseen 1970-luvulla ja kirjoitti hänestä neljäkymmentä vuotta myöhemmin.
