Hannele Lauri. Kuva: Ulla-Maija Svärd
ELOKUVA | Johanna Vuoksenmaa elokuvassa ”70 on vain numero” Hannele Lauri elää todeksi iskelmäkuningatar Seija Kuulan julkisuudessa kimaltelevan, mutta kodin seinien sisällä ja hotellihuoneissa yksinäisen elämän.
“Iskelmätähti pelkää seniorien palvelutaloja, koska hän epäilee vanhuuden tarttuvan. Minä olen syntynyt ja mummuni on kuollut Tampereella entisessä Marian sairaalassa, joka oli tässä elokuvassa senioripalveluskeskuksen kuvauspaikka.”
Näyttelijä Hannele Lauri kysyy reippaasti ensimmäisenä, mitäs pidin elokuvasta. Koska pystyin vastaamaan epäröimättä, että pidin kovasti, hänen ilmeensä kirkastui entisestään.
Hannele Lauri ei itse asiassa tarvitse rohkaisevia sanoja siitä, että elokuva on onnistunut, koska hän on siitä jo ilmankin vakuuttunut.
Ohjaaja-käsikirjoittaja Johanna Vuoksenmaa kirjoitti iskelmäkuningatar Seija Kuulan roolin Hannele Laurin olemukselle, joten se on hänelle mittatilauksena tehty. Ensin Johanna Vuoksenmaan mielessä oli toinen ammatti ja hieman vanhempi ikäluokka, mutta kirjoittaessa mieli muuttui. Jos olisi käynyt niin, että Hannele Lauri ei olisi rooliin suostunut, olisi Johanna Vuoksenmaalla ollut edessään iso ongelma.
70 on vain numero on erittäin uskottava elokuva. Hannele Laurilla on tarpeeksi lavakarismaa pukeutua paljettimekkoihin ja ottaa yleisönsä. Toinen puoli roolissa on syvällisempi. Iskelmäkuningattaren elämän puitteet komeassa omakotitalossa ovat uljaat, mutta hän on kovin yksinäinen.
Rakkaus nuorempaan mieheen sotkee naisen kuviot ja johtaa outoihin tilanteisiin.
Ei naurua ilman kyyneleitä
Hannele Lauri on syntynyt Tampereella. Isän upseeriura vei välillä Hämeenlinnaan, mutta Tammelan kansakoulussa hän aloitti koulutaipaleensa. 18-vuotiaana Hannele lähti Helsinkiin teatterikouluun. Hän on ollut vierailijana Tampereen Teatterissa.
Hannele Lauri on näyttelemänsä hahmon ikätoveri, 69-vuotias. Anna-lehden tuoreessa haastattelussa hän kertoo, että nuoret miehet lähestyvät häntä, mutta heille Hannele Lauri ei lämpene.
– Elokuva ei ole vain komedia. Siinä näkyy ikääntymisen pelko. Päähenkilö kammoksuu palvelutaloa, koska hän pelkää, että vanhuus tarttuu ja kohta hänellekin ollaan lusikoimassa ruokaa suuhun. Tämä on iskelmätähti Seija Kuulan kehityskertomus. Hän ei voi kuvitella, että hänen ikätovereillaan on niin vanhoja lapsia.
Syvyyttä tarinaan tuo katkenneen ystävyyden yhdistyminen Mirren (Marja Packalén) kanssa.
Julkisivun takana riipaisevaa yksinäisyyttä
Kuorensa takana iskelmäkuningatar on yksinäinen. Hän syö kylmiä nakkeja jääkaapista, juo piimää purkista ja pitää radiota kotona päällä, jotta olisi edes jotakin ääntä. Keikkalavalle hän ei voi murheitaan tuoda.
– Yksi elokuvan teemoista on lapsettomuus. Ymmärsin sen hyvin, vaikka minulla on lapsia ja lapsenlapsia. Säälin Seijaa, joka omien sanojensa mukaan ei ollut mustasukkainen, mutta kuitenkin oli, jopa vainoharhaisuuteen asti.
Hannele Laurin mielestä näyttelijän ammatti on osittain kova, mutta iskelmätähden ammatti se vasta kova onkin. Näyttelijä voi esittää monia rooleja, mutta iskelmälaulajalla on vain se yksi kiinnekohta.
Seija Kuula elää kuplassa, jossa ikääntymiseen auttamatta liittyvät muutokset ovat vieraita. Hän kysyy gynekologiltaan, ihan tosissaan, voisiko hän 70-vuotiaana synnyttää.
Hannele Lauri aikoo jatkossakin suostua mielihyvin televisiosarjoihin ja elokuviin, mutta teatterilavat saavat olla. Sikäli hän on ollut onnekas, että töitä on riittänyt koko koronan ajan.
Tamperelaisia ilopilkkuja
On erittäin mielenkiintoista ja hauskaa bongata elokuvasta tamperelaisia kuvauspaikkoja ja näyttelijöitä sekä muita henkilösuorituksia.
Eppu Normaalin kitaristi Juha Torvinen oli lehdistönäytöksen jälkeen herkässä tilassa. Hän on elokuvassa Seijan manageri. Hieno suoritus.
Juha Torvisen silmäkulmaan tirahti kyynel elokuvan lehdistönäytöksen loppupuolella. Näin onnelliset loput usein vaikuttavat ihmisiin, ja ehkä seassa oli helpotusta siitä, että oma roolisuoritus on mallikas.
Johanna Vuoksenmaa halusi sijoittaa elokuvan suurimmaksi osaksi Tampereelle, koska täällä jaksetaan olla innostuneita elokuvaan avustajaksi ryhtymisestä ja kuvauspaikkojen järjestelemisestä. Tässä suhteessa pääkaupunki taitaa olla kyllästetty ja kyyninen.
Sitä paitsi on halvempaa kuvata Tampereella kuin viedä tamperelaisia näyttelijöitä Helsinkiin.
Minä bongasin Ylessä töissä olevan Pasi Toivosen, jonka kohdalla lopputeksteissä luki ”komea mies”, ja hänen puolisonsa Merja Määttäsen, joka on töissä Kehitysvammaisten tukiliitossa, näyttelijät Karoliina Blackburnin ja Aimo Räsäsen. Lopputekstien avustajalista on niin pitkä, että löytämisen iloa voi olla tarjolla monelle tamperelaiselle.
70 on vain numero on itsenäinen päätösosa Johanna Vuoksenmaan ”aikuiselämän kipupiste” -trilogialle. Ensimmäinen osa, 21 tapaa pilata avioliitto (2013), käsitteli sitoutumisen vaikeutta. Toinen osa, Viikossa aikuiseksi (2015), käsitteli elämän tarkoituksen löytämisen hankaluutta.
Omalta kotiovelta töihin
Johanna Vuoksenmaa asuu Tampereella. Hänelle oli suuri ilo, että kuvauksiin voi lähteä omalta kotiovelta.
– Tampereella välimatkat ovat inhimilliset. Tamperelaiset eivät ole väsyneitä elokuvantekijöihin, vaan haluavat auttaa kuvauspaikkojen järjestelemisessä. Tamperelaisuuteen liitän mutkattomuuden ja rentouden.
Johanna Vuoksenmaasta on ilo näyttää elokuvan katsojille paikkoja, joita ei ole ennen nähty.
Kun hämmästelen avustajakaartin monilukuisuutta, hän toteaa, ettei elokuva voi olla uskottava, jos siinä ei ole ihmislihaa.
Johanna Vuoksenmaa sanoo välttävänsä työssään ilkeyttä ja kunnioittavansa kiltteyttä.
– Kun aloin saada kirjoittaessa iskelmäkuningattaren hahmoa aikaan, verkkokalvoilleni ilmaantui Hannele Laurin olemus. Hannele Lauri on hyvin ohjattava, mikä ei tuossa ikäpolvessa ole itsestäänselvyys. Halusin, että kaikki näyttelijät pysyvät samassa tyylilajissa.
Muut eivät ole nähneet yhtä selvästi näyttelijä Mikko Nousiaisen komediallisia lahjoja. Komeana miehensä hän on lähinnä saanut patsastella sankarin rooleissa.
– Tämä ei ole yhden tähtiroolin elokuva, vaan kaikki keskeiset roolit ovat yhtä vahvoja suorituksia.
Marja Packalén on tämän elokuvan roolissaan kovan elämän pessimistiksi hioma 70-vuotias leski. Ei mikään haihattelija. Misa Palanderin Shanella on Seijan stylisti ja bestis. 43 vuotta ja niin paha vauvakuume, että saa vauvakuumekouristuksia.
Elokuva on kunnianosoitus suomalaisille naisartisteille ja elokuvassa kuullaan useita koko kansan rakastamia hittejä.
Seija Kuulalla ei ole elävää esikuvaa. Kyse ei ole autofiktiosta, vaan puhtaasta fiktiosta.
– Fiktio antaa käsikirjoittajalle täysin suora tekstissään.
Korona siirsi ensi-iltaa
Koronan vuoksi elokuvan ensi-ilta on siirtynyt kahdesti. Ei ollut järkevää esittää sitä vajaille saleilla.
Johanna Vuoksenmaa toivoo hartaasti, että elokuvalapsi pääsee nyt syntymään ja joulun välipäivät vapauttavat katsojat elokuvien pariin.
– Suhtaudun siihen optimistisesti. Se on laaja teema ja koskee kaikkea. Olen onnellisten loppujen ystävä. Tämän elokuvan lopussa on toivoa. Toivottomuuden kylvämisessä ei ole mitään mieltä. Toivottomuus on lamauttavaa. Toiveikkuus antaa voimaa tehdä asiat suotuisammaksi.
70 on vain numero saa ensi-iltansa 29.12.2021.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Päivi Lukkarilan Skutsi ei kelvannut isoille kustantajille, nyt se on yksi Finlandia-voittajasuosikeista
HENKILÖ | Finlandia-ehdokkuus tuli kesken koulun ruokatunnin. ”Olin aivan äimän käkenä”, sanoo tamperelainen opettaja-kirjailija.
Kimmo Pohjonen tarjoili kauneutta ja kantaaottavuutta – 60-vuotisjuhlakonsertti Tampere-talossa
HENKILÖ | Kimmo Pohjonen ei päästä helpolla sen paremmin itseään kuin yleisöään. Tinkimätön taiteen tekeminen on nostanut hänet maailmanmaineeseen.
Miia Selinin Marple katselee maailmaa tutkivasti mutta lempeästi – Tuijottava katse valtaa Tampereen Työväen Teatterin
TEATTERI | Työviksen ensi-illassa Agatha Christien rakastettua harrastelijasalapoliisimummelia esittää Miia Selin, joka on pohtinut onko hän viisikymppisenä liian nuori rooliin.
Yli puolet elämästä Tampereella – Pauli Hanhiniemi tiesi tullessaan, että tänne kannattaa jäädä
HENKILÖ | Vastikään 60 vuotta täyttänyt Pauli Hanhiniemi on asunut elämästään yli puolet Tampereella. Millainen on hänen Tampereensa, missä on hyvä asua, missä keikkailla, se selviää nyt.