Jaakko Teppo keikalla Kuusankoskella vuonna 1987. Kuva: Wiki Commons
HENKILÖ | ”Jos savolaishuumori nauraa itselleen ja ankeudelle, karjalainen huumori on täyskahjoa kehollista kuohuntaa, jossa eläimet ja esineet saavat inhimillisiä piirteitä. Teppo risteytti nämä lajit.”
Maanantaina 71-vuotiaana edesmenneen kansanlaulajan ja humoristin Jaakko Tepon (1953–2024) paras tuotantokausi ajoittui 1970-luvulta 1990-luvun alkuun, mutta arvostus nousi tasaisesti koko 2000-luvun. Tuli tuotantoon perustuvia musiikkinäytelmiä, omaelämäkerta ja Suomi-palkinto.
Tepon terän taittoi aivoinfarkti vain vähän yli nelikymppisenä. Keikkaa oli sitä ennen painettu joka raajalla ja lehtikin perustettu. Painetta oli liikaa ja peruskunto kuralla.
* *
Tepon Jaska – näin iisalmelaisittain ilmaistuna – imi huumorinsa jo lapsuudessa kotituvassa viihtyneistä, tarinaa ryöppyävistä ukonketaleista, joiden käyttövoimaa olivat kolmen tolpan santelssi ja pillilupi. Tältä puheopin peruskurssilta Jaska siirtyi Iisalmen Pohjolankadun Meijerin baariin ja muihin pikkuhiljaa avautuviin juottoloihin. Insinöörinopinnotkin alkoivat ja loppuivat, kun Jaskaa kitaroineen kysyttiin keikoille kapakoista kesäjuhliin.
Muistan, kun Iisalmen Karjala-Seuran pikkujouluun debyyttinsä tehneen evakonpojan hassuja ralleja kuunneltiin hievahtamatta. Meni vähän aikaa, että absurdi huumori aukesi. Ja kun se aukesi, ei naurusta tullut loppua.
* *
Savolaishumoristiksi nimetyllä Tepolla oli siirtokarjalaiset sukujuuret molemmilta puolin, itse asiassa samalta Suistamon Alatun kylältä kuin omien isovanhempieni. No, tästä voi päätellä, että kaukaista sukulaisuussuhdetta ei voitu välttää.
Jos savolaishuumori nauraa itselleen ja ankeudelle, karjalainen huumori on täyskahjoa kehollista kuohuntaa, jossa eläimet ja esineet saavat inhimillisiä piirteitä. Teppo risteytti nämä lajit.
”Yksinäinen ahven” on tästä loistoesimerkki. ”Elämäntoveri on kalallekin tärkee/ tarjolla on muikkua ja punasilmä särkee”, sanailee Teppo kutunsa päälle turhaan maitia odottavasta ahvenesta.
* *
Jaakko Tepon ikätoveri muisteli äskettäin, miten Jaska kutoi villasukkaa Kuopion Teknisen opiston ruokalassa hirnuva seurue ympärillään 1970-luvun alussa. Vähemmästäkin olisi saanut mielenvikaisen maineen, mutta tarinat todistivat toista.
Soitin äskettäin Jaskan parhaita teinipojalleni. Nuorta nauratti. Klassikon tunnistaa, vaikka välissä on sukupolvia.
Jaskan sanoitukset ovat kansanrunoutta. Otetaan tähän vielä esimerkki yhdestä suosituimmasta, Hilma ja Onni -kappaleesta:
”Rantamalla Likolahden
Hilima Holkin kanssa kahden
Yhteisestä rakkauvesta
Aina haaveiltiin
Käessä pitelin Hiliman kättä
Aettaan mentiin sitten viivyttelemättä
Tekohampaat samaan lasiin
Yöksi laitettiin”
Anne Välinoro
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kurkien äiti Ellen Vuosalo on kuollut
HENKILÖ | Iranissa asunut suomalainen, Kurkien äiti -dokumenttielokuvan päähenkilö Ellen Vuosalo on kuollut. Hän kuoli keskiviikkona 8. tammikuuta lähes 94 vuoden ikäisenä.
Näyttelijä Aapo Stavén paljastaa, miten monologi Parikkalan patsaspuiston luojasta Veijo Rönkkösestä syntyi
HENKILÖ | Projektin alkaessa tekstiä oli nolla riviä ja omat tietoni Veijosta rajalliset, Aapo Stavén kertoo Veijo-monologin taustoista.
Eija-Liisa Ahtila etsii ekologista dialogia kaikkien lajien kanssa: ”Metsään tutustuu, kun sitä tunnustelee kaikilla aisteilla”
KUVATAIDE | Serlachius Kartanolla avautui yleisölle 8-kanavainen, vaihtelevien kuvakokojen myötä etenevä, 50-minuuttinen liikkuvan kuvan teos Heijastus metsästä.
”Sormus ei kuulu kenellekään”, sanoo Tampere-talon Ison saliin palaavan Taru Sormusten herrasta -näytelmän ohjaaja Mikko Kanninen
HENKILÖ | Tampereen Teatterin johtajan Mikko Kannisen mukaan draaman kaaret olivat J. R. R. Tolkienille sivuseikka. Siksi juuri yksityiskohtien on oltava hänen ohjauksessaan tarkalleen oikein ja kirjan hengen mukaisesti.
