Esko Valtaoja: ”Aina tämä maailma on menossa vessanpytystä alas ja aina me kuitenkin jatketaan eteenpäin”

Kuva: Jussi Aalto

Arto Murtovaara, teksti

Turun yliopiston eläkkeellä oleva professori Esko Valtaoja on suosittu ja palkittu puhuja, joka tunnetaan tieteen kansantajuistajana. Ahkera kirjailija on tuottanut melkoisen määrän tekstiä, joista on ropissut myös liuta palkintoja, Tieto-Finlandia-palkinnosta (2002) alkaen.

Kuvaavaa on, että tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon (2008) lisäksi hänet on palkittu sekä vuoden kristillisestä teoksesta että vapaa-ajattelijoiden liiton palkinnolla. Yhteen keskustelun teemaan liittyen kannattaa todeta Valtaojan saaneen (2011) myös Skepsis ry:n Sokrates-palkinnon.

Ukrainassa jatkuvasta sodasta ja Suomessakin yhä vaikuttavasta koronapandemiasta huolimatta Valtaoja ei näe laajassa kuvassa tulevaisuutta mitenkään synkkänä.

– Sanoisin, että pienessä kuvassa se näyttää synkältä – pieni kuva on se, mistä puhutaan ja mitä me nähdään ja luetaan uutisista. Mutta suuressa kuvassa tulevaisuus näyttää aikamoisen hyvältä niin kuin se on näyttänyt jo viimeiset 200 vuotta.

– Meille tulee maailmanloppu toisensa jälkeen, sitten ne menevät ohi ja ne unohdetaan. Ennen Putinia meillä oli korona, mutta muistaako kukaan mikä oli maailmanloppu ennen koronaa. Muistaako kukaan sellaisen kymmenen vuoden takaisen maailmanlopun kuin Isis? Eipä sitä juuri missään näy. Aina tämä maailma on menossa vessanpytystä alas ja aina me kuitenkin jatketaan eteenpäin.

– Kun yksi ongelma selviää, toinen tulee eteen. Mutta nimenomaan siinä isossa kuvassa, kun ei puhuta juuri tästä päivästä ja kvartaalista, vaan vuosista, vuosikymmenistä ja -sadoista, silloin ihmiskunnan kehitys ja kokonaiskuva näyttää aika lailla erilaiselta.

Onko näiden maailmanloppujen sykli nopeutunut?

– Ei, paremminkin tiedonvälityksen sykli on. Jostain pitää aina saada iltapäivälehtien lööpit ja ykkösuutinen illan uutislähetyksiin. Tietysti sykli on nopeutunut meille itsellemme, koska media ympäröi meitä joka puolelta.

* *

Esko Valtaoja korostaa tilanteen muuttuneen, jos sitä verrataan vaikkapa hänen lapsuuteensa 1950-luvuun Kemissä; oli yksi radiokanava, televisiota ei lainkaan, sanomalehtiä tosin tuli peräti kaksi, koska isä oli lehtimies.

–Toisaalta eletäänhän nyt eri lailla globaalissa maailmassa osittain juuri sen takia, että meillä on niin nopea ja välitön informaatio. Jos 1950-luvulla tapahtui jotain kaukana maailmalla, kesti kauan ennen kuin se tuli meidän pöydälle taikka radioon, kun televisiota ei ollut.

Eli vanhassa maailmassa ei ollut yhtään sen enempää tai vähempää putineita, pahiksia? Ne ovat vain paremmin esillä?

– Sanoisin, että ne ovat paremmin esillä. Jos aletaan katsomaan, mitä maailmassa on oikeasti tapahtunut, niin esimerkiksi minun elinaikanani –pyöreästi toisen maailmansodan jälkeen – sotien ja sodassa kuolleiden määrä on koko ajan vähentynyt. Se menee ylös ja alas – ensin tuli tämmöinen pieni kohouma lähinnä Syyrian sodan ansiosta ja nyt Ukrainan ansiosta – mutta jos katsotaan vuosikymmenien mitassa, emme ole koskaan eläneet näin rauhallisia aikoja kuin nyt.

– Eli vastauksena kysymykseesi: kyllä, meillä on nyt vähemmän näitä putineja ja muita, mikä sekin osoittaa, että maailma on mennyt oikeaan suuntaan. Ne, jotka ovat esillä, vain valtaavat koko näyttämön itselleen.

Kuva: Jukka Lariola

* *

Ylen Prisma-dokumentissa käytiin hiljattain läpi lääketieteen menestyksiä, joiden avulla ihmisten elämänlaatu on parantunut rutkasti viimeisten vuosikymmenten aikana.

– Me olemme evoluution tekemiä. Me katsomme mustien lasien läpi ja säikähdämme kaikkea. Hyvät uutiset eivät kiinnosta meitä, koska ne eivät vaaranna meidän henkeämme. Huonot uutiset, uhat – todelliset tai kuvitellut – niihin on parasta reagoida ja lähteä pinkomaan savannilla pakoon. Olemme lyhytnäköisiä: ei meitä oikeasti kiinnosta se pitkä tähtäin, koska lyhyt tähtäin ratkaisee hengissä säilymisemme tässä ja nyt.

– Kesti pitkään saada ihmiset todella kiinnostumaan ilmastonmuutoksesta, koska se on vaara, jota ei huomaa tässä ja nyt, vaan joka on tuolla jossakin. Kun ruvetaan puhumaan vuodesta 2100, niin eihän kukaan usko, että sellainen on oikeasti olemassa, vaikka sieltä se tulee vastaan niin kuin hyvin tiedämme.

– Se ei mene meillä sillä tavalla tunteisiin, kuten välitön vaara, huomispäivän uhka taikka Ukrainan sota.

Miten ilmastonmuutos pitäisi huomioida?

– Ilmastonmuutos on ehdottomasti ykkösongelmamme. Se on se maailmanloppu, joka ei todellakaan mene pois. Se on tällä hetkellä hiukan bubbling under; Ukraina on ymmärrettävästi työntänyt sen pikkuisen taka-alalle, mutta siihen meillä ei ole varaa.

– Pitäisi tehdä paljon enemmän kuin nyt tehdään niin kuin tutkijat ja aktivistit ovat sanoneet. Olen täysin Greta Thunbergin – joka on sanonut maailman päättäjille ja setämiehille, että kuinka te kehtaatte – takana. Taikka Elokapinan, joka aiheuttaa meille riesaa, tukkii lentokenttiä ja teitä ja niin edelleen. En välttämättä kaikkia heidän metodejaan hyväksy, mutta päämäärän kyllä hyväksyn. Kyllä meidän täytyy nöyrtyä siihen, että paljon enemmän täytyy tehdä kuin nyt.

* *

Miten ihminen isommassa kuvassa? Onko niin, että se ei ole oppinut vieläkään mitään?

– Kyllähän me olemme oppineet. Tietenkin edelleen keskustellaan siitä, onko evoluutio tehnyt meistä ihmiskunnan historian ja näkyvissä olevan esihistorian aikana rauhanomaisempia, että onko luonnon valinta valikoinut aggressiivisten tappajien sijaan sopuisat äijät perheenisiksi, koska miehistähän se aggressio on aina hyvin pitkälle lähtenyt.

– Vai onko se sittenkin kaikki tätä parempaa maailmaa? Meillä on parempi kasvatus, parempi koulutus, paremmat päämäärät ja ideaalit. Uskonnot ovat muuttuneet paljon rauhanomaisemmiksi niin kuin kuka tahansa voi huomata, jos lukee vaikkapa Vanhaa ja Uutta Testamenttia rinnakkain.”

Esko Valtaoja käyttää ”selvän faktan” kuvaajana niinkin ”yksinkertaista esimerkkiä” kuin murhien määrää maailmassa: niissä maissa, jossa murhia on tilastoitu, on lähes kaikissa niiden määrä vähentynyt keskiajalta meidän aikaamme ulottuvalla ajanjaksolla. Suomessakin on vuosi toisensa jälkeen tehty uusi ennätys: koskaan ennen ei ole murhattu taikka tapettu yhtä vähän ihmisiä.

– Eli kyllä me olemme kehittyneet – mutta mikä sen kehityksen on aiheuttanut? Onko se pelkästään niin yksinkertainen asia kuin parempi ravinto, koska on tunnettu tosi-asia, että jos ihminen ei saa riittävän monipuolista ravintoa ensimmäisten elinvuosien aikana, aivot eivät kehity kunnon mittaan.

Kuva: Esko Valtaoja

Meillä on siis tulevaisuus edessämme vieläkin?

– Sanoisin, että meillä on edessämme vapauden, vaurauden ja vastuun tulevaisuus – tälleen V-tyylillä. Vaurautemme ja mahdollisuutemme kasvavat koko ajan, koska taloutemme kasvaa edelleen hurjaa vauhtia. Suomen reaalinen BKT on viisinkertaistunut minun lapsuuteni ajoista ja se näkyy kaikkialla. Suomihan ei ole vielä valmis, niin kuin nähdään vaikkapa hoitajien lakossa, mutta paljon on kehitytty minun elämäni aikana. Ja maailma tulee kohisten perässä.

– Eli vauraus kasvaa ja sen avulla me saamme ihmiselle yhä vapaamman elämän. Mutta vauraus ja vapaus vaativat sitä kolmatta veetä, vastuuta. Sitä, että otamme todella vastuun ympäristöstä ja itsestämme – paljon vakavammin kuin tähän saakka olemme millään tasolla ottaneet.

Pärjäämmekö ilman Borista (Johnsonia)?

– Toivottavasti. Brexithän oli se maailmanloppu aika lailla viisi vuotta sitten. Kyllä se on selvä, että joskus jo ensimmäisen maailmansodan jälkeen Englanti alkoi luisua pois maailman mahtimaiden joukosta ja se luisu jatkuu edelleen. Brexit vain kiihdyttää sitä ja toimii varoittavana esimerkkinä pikkuboriksille vaikkapa Unkarissa ja Puolassa, ettei tätä temppua kannata yrittää.

* *

Pitkän jälkipohdinnan jälkeen Esko Valtaoja haluaa muistuttaa siitä, että eteenpäin täytyy mennä tiedon eikä luulon ja uskomusten varassa.

Mistä mainitsemasi huuhaa-tiedon hurja määrä vaikkapa koronapandemian aikana johtuu?

– Kyllä sitä on aina yhtä paljon ollut. Silloin kun Gutenberg keksi Euroopassa kirjapainotaidon, optimistit ajattelivat, että nyt koko maailma muuttuu paremmaksi, kaikki sivistyvät ja viisastuvat, mutta jos katsotaan, mitä alettiin painaa, niin kyllä ne olivat rosvoballadeja ja sen ajan kauhukertomuksia, Hymyn ja MV-lehden sen aikaisia vastineita. Ennen kaikkea hömppä, viihde ja väkivalta kiinnostivat ja niinhän se on aina ollut.

– Sitten on salaliitot ja kaikki muut. Ongelma on siinä, että kun ennen vanhaan se yksi kylähullu kiersi ympäriinsä ja höpötteli, niin nyt me elämme 1960-luvun pop-filosofi Marshall McLuhanin ”Global Villagessa”, maailmankylässä, jossa jokainen voi tehdä itselleen hienot verkkosivut ja saada miljoonia seuraajia.

Valtaoja tykkää tilastoista. Hän vetääkin esiin Suomessa pitkään tehdyn tiedebarometrin. Siinä selvitetään esimerkiksi kuinka iso osa kansasta uskoo kansanparantamiseen, homeopatiaan, astrologiaan, ufoihin ja niin edelleen. Suomessa usko näihin on vuosikymmenien mittaan vähentynyt ja luottamus tieteeseen kasvanut.

– Sanoisin, että hömpän ja siihen uskojien määrä ei ole kasvanut, sitä vain on nyt helpompi levittää.

Esko Valtaoja lauantaina 21.5.2022 kello 13 Kangasala-talossa Valtaoja & Tulevaisuus -seminaarissa.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua