Enni Mustonen eli Kirsti Manninen. Kuva: Jouni Harala
KIRJAT | Huhtikuussa julkaistun Tekijä-romaanin pääosassa räiskyy Armi Ratia. Kirja on kymmenes ja viimeinen osa Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarina -sarjassa.
”Halusin varmistaa, että aikaisempien romaanien tarinankaaret viedään Tekijässä tavalla tai toisella loppuun.”
Elina Talvio
Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarina -romaanisarjan kymmenes osa alkaa siitä, mihin yhdeksäs osa päättyi. Viena Blume on palannut Yhdysvalloista Suomeen sydän tuhanneksi sirpaleeksi hajonneena Jonin kuoleman jälkeen. Töitä pitäisi taas etsiä, ja siinä kuvaan astuu Armi Ratia, Marimekon valtiatar.
Armi Ratia onkin kirjan päähenkilö lähes siinä määrin kuin Vienakin. Hän pyyhältää sivuilla kuin pyörremyrsky luvaten ja suunnitellen kaikenlaista suomatta ajatustakaan niille, jotka joutuvat toteuttamaan hänen lupauksiaan.
Tekijän (Otava, 2022) kansikuva kertoo kirjan sisällöstä jotain hyvin olennaista: Viena kulkee tarjottimen kanssa Ratian kartanon, Bökarsin, pihamaalla. Marimekon työntekijät eivät ole vain Marimekolla töissä, vaan Armi Ratian palveluksessa.
Jopa 10 kuukautta taustatyöhön
Enni Mustonen on julkaissut Syrjästäkatsojan tarina –sarjan kirjoja yhden vuodessa. Hän kertoo, että on käyttänyt kirjojen taustatyöhön 9–10 kuukautta vuodesta ja sitten kirjoittanut tekstin 2–3 kuukaudessa. Kirjoitusvaiheessa hän istuu tietokoneen ääressä yli 12-tuntisia päiviä.
– Halusin varmistaa, että aikaisempien romaanien tarinankaaret viedään Tekijässä tavalla tai toisella loppuun. Osa päättyy kokonaan, osa kääntyy kohti tulevaisuutta, Mustonen summaa työnsä tuloksia.
Koko kirjasarjan kantava ajatus Mustoselle on ollut kuvata maailmaa nimenomaan tavallisten työtätekevien naisten näkökulmasta. Heitä on paljon, mutta harva heistä jää historiaan.
Eteläpohjalainen sukutausta
Mustonen kertoo, että 1960-luvun kuvaaminen on tavallaan hankalampaa kuin kaukaisempien aikojen, sillä tuoreemmasta historiasta on tallella valtavasti aineistoa, ja jotkut lukijat muistavat osan tapahtumista itse.
Moni lukija lienee huomannut, että päähenkilöiden rinnalla kulkee aina vähintään joku eteläpohjalainen Iisakista Marttaan. Myös Marimekon henkilöstöstä löytyy yksi. Syy tähän löytyy Mustosen omasta sukutaustasta. Hän nauttii saadessaan leikitellä tutulla puheenparrella ja voidessaan tuoda esiin heimonsa ajattelumaailmaa.
Entä oliko sarjan lopettaminen vaikeampaa kuin aloittaminen?
– Lopettaminen ei ollut sen vaikeampaa kuin aloittaminenkaan mutta tietysti haikeampaa.
Niinpä. Meillä kaikilla jää ikävä Idaa, Kirstiä ja Vienaa.
Lue sarjan edellisen osan, Näkijän, arvio täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Jukka Ahtela ja 101 kirjakritiikkiä: Syvällinen kirjafriikki on oman itsensä herra
HENKILÖ | Jukka Ahtela tunnetaan työmarkkinoiden asiantuntijana ja valtakunnansovittelijan sijaisena. Hän on myös Kulttuuritoimituksen kirjallisuuskriitikko.
UMK-finaalin Takatukka-biisiä tekemässä ollut Saara Törmä kyllästyi popin ylikaupallisuuteen ja rakastui kansanmusiikkiin
HENKILÖ | UMK-kappale on musiikintekijän unelma, sanoo kansanmusiikkiherätyksen saanut Saara Törmä, nainen Antti Tuiskun ja Kaija Koon sanoitusten takana.
Kaksi miestä, sata ilmettä – Risto Korhonen ja Ville Majamaa elävät näyttämöllä hetkessä
TEATTERI | Tampereen Teatterin kaksikolla on yli 20 vuotta yhteistä näyttämöhistoriaa, kaksi samanaikaista esitystä kaksin ja loputon määrä keskinäistä luottamusta.
Stenari täyttää 60 vuotta – Kantrimuusikko on edelleen tien päällä ja meinaa jatkaa kiertolaiselämää
HENKILÖ | Tammikuun viimeisenä päivänä Marko ”Stenari” Stenström täyttää 60 vuotta. Syntymäpäivänään hän on kotona ja tarjoilee kakkukahveja, mutta muuten hän on tien päällä, eikä meinaa sitä ihan heti lopettaakaan.