’Drangheta-rikollisjärjestöstä kirjoittava Anton Monti ei tunne henkeään uhatuksi – mutta koputtaa varmuuden vuoksi puuta

Anton Monti ”rituaalimetsässä” Aspromonten Montaltossa.

Risto Ojanen

Hesarin tuore etusivun ilmoitus lupasi lukijoille ”aitoa Calabriaa – Etelä-Italiaa kaikille aisteille”. Sen mukaan luonnossa tuoksuvat sitruspuu bergamotti, minttu ja anis. Lisäksi rustiikkiset pikkukaupungit vuorottelevat kutsuvien hiekkapoukamien kanssa.

Calabria voi olla kaikkea tätä, mutta myös paljon muuta. Se muu ei ensi sijassa ole turistien aistien hivelyä.

Calabria on ’Dranghetan kotikenttä. Siellä, saappaan kärjessä, se pyörittää talouttaan kokaiinin varassa.

Matkailija voi kaikesta huolimatta nauttia huoletta dolce vitasta myös Calabriassa.

* *

Anton Monti on kirjoittanut ennen tätä maailman vaarallisimmaksi luonnehtimaansa rikollisjärjestö ’Ndranghetaa myös muun muassa Punaisista prikaateista. Tulossa on teos sisilialaisesta Cosa nostrasta. Monti on pahamaineisten järjestöjen jäljillä, mutta ei tunne oloansa uhatuksi, niin kuin napolilaisesta Camorrasta kirjoittanut Roberto Saviano, joka on mafian tappolistalla ja poliisin jatkuvassa suojelussa.

Varmuuden vuoksi Monti kopauttaa luentopöydän kantta ja saa kuulijat huojentumaan:

”En moralisoi, enkä lisää mitään, en tuomitse, vaan nojaudun faktoihin”. Montia tuskin aletaan jahdata kuten virkaveljeään.

Faktoja Monti on kaivellut italialaisen kirjallisuuden lisäksi mafianvastaisen tutkimusviranomaisen raporteista ja oikeudenkäyntipöytäkirjoista. Tuoretta ensikäden tietoa hän on onkinut keskusteluistaan paikallisten asukkaiden kanssa.

Montilta se käy. Hän puhuu moitteetonta suomea, mutta italia on hänen ykköskielensä. Suomessa kahden kulttuurin Monti tiedetään myös siitä, että hän on vihreän ex-ministerin, runoilija Anni Sinnemäen aviomies.

Calabrialaista (mielen)maisemaa. Kuva: Anton Monti

* *

Olin kuullut, että Monti on pariskunnan täsmällinen suomalainen, Sinnemäki myöhästelevä italialainen. Pilkuntarkka piirre näkyykin Montin kirjassa Maailman vaarallisin rikollisjärjestö ’Ndrangheta (Kustantamo S&S, 2021). Alaviitteissä ei ole moittimista ja lähteet ovat meillä harvinaisesti italialaisia. Syy on yksinkertaisesti siinä, että ’Ndranghetasta on Italiassakin herätty kiinnostumaan vasta pikkuhiljaa.

Suomeksi on nyt saatu aivan ensimmäisten joukossa Italian ulkopuolella kokonaiskuva Calabrian järjestäytyneestä rikollisuudesta.

Montin kirjan ja esitelmän ansiosta tuntee olevansa uuden ja punnitun tiedon lähteillä. Hänellä on tutkijan asiallinen, mukaansa tempaava ote. Hilpeään tyyliin ei mafia aihetta annakaan.

Anton Monti syntyi Helsingissä ja muutti viisivuotiaana italialaisen isänsä ja suomalaisen äitinsä kanssa Roomaan. Maansa ulkoministeriön virkamiehenä Suomessa työskennellyt isä jatkoi uraansa kotimaassaan, äiti taas oli Vatikaanissa suomenkielisenä radiotoimittajana aina 75-vuotiaaksi.

Yhdeksäntoista Italian-vuotensa jälkeen Anton Monti palasi Suomeen. Jätettyään autoalan ja kansainvälisen kaupan johtotehtävät hän omistautui tietokirjoilleen, aiheina Italian yhteiskunta ja kulttuuri. Ehkä joskus toteutuu vielä pitkäaikainen haave, kirja roomalaisesta ruoasta, jossa luultavasti päästään tutustumaan varsinkin kalaravintoloiden makunautintoihin?

* *

’Ndrangheta-kirjastaan Monti on käynyt jakamassa tietoa joissakin Suomen Dante Alighieri -seuroissa. Olin kuulolla Porissa. Sali oli täydempi kuin yleensä. Mafia kiinnostaa myös miehiä.

Heti kävi selväksi, että kiehtova ja vetovoimainen matkailumaa on lähes pääsemättömissä yhteiskuntansa rakenteisiin kietoutuneesta alamaailmasta. ’Ndrangheta on entistä tiukemmin iso osa siitä.

Eteläisin Italia ei ehkä Sisiliaa lukuun ottamatta ole ollut suomalaisten matkustajien listakärkiä. Maan köyhimmän seudun huomaamattomuus on sopinut erityisen hyvin ’Ndranghetalle, jonka napamiehet pysyttelevät yhtä syrjässä kuin matkailijat alueen kylistä.

Rauhassa on ollut hyvä kehitellä nykyisestä kokaiinimahdista varsinainen imperiumi. Ulospäin ei näy valta eikä vauraus. Mafiosot elelevät perheineen siinä missä muutkin, vaikka omassa kylässään juuri heidän perheensä tiedetään ja tunnetaan. Järjestetyt avioliitot ovat taanneet sen, että liiketoimista ei huudella vielä kolmannessa eikä neljännessäkään polvessa.

Poliisin on ollut hankala edes salakuuntelemalla päästä ’ndranghetalaisten puuhista perille. Vaikeusastetta lisää se, että isät ja pojat puhuvat keskenään vaikeaselkoista paikallismurretta ja samalla peitekieltä. Viestintäkeinona ovat myös lammaspaimenten käyttämät vihellykset.

* *

Anton Monti Palermossa kuluvana vuonna. Kuva: Francesco Bellina

Alueen asukkaita yhdistävät myös salaseuramaiset rituaalit, joissa ’Ndrangheta on elimellisesti mukana. Maailmanlaajuisella huumejärjestöllä on 45 000 jäsentä ja väkivaltakoneiston aseistus. Vaikka sieppauksia ja ruumiita on tehty tuhansia, järjestön vahvuus perustuu nimenomaan sen omiin sääntöihin ja lakeihin. Niistä ei lipsuta.

Järjestön toiminnan keskus on 3500 asukkaan San Lucan kylä, jossa ylintä valtaa käyttää kuudesta kahdeksaan perheen yhteisö. Polsin Pyhän Marian pyhäkkö San Lucan ulkopuolella on se paikka, jossa järjestetään vuotuiset juhlat. Niille voi kerääntyä jopa 10 000 ihmistä syömään ja tanssimaan ja ’Ndrangheta pitämään huippukokouksensa. Päätökset on tehty etukäteen, mutta juhlinta yhdessä on perinne, ja perinteet ovat järjestön syvintä olemusta.

Montia kuunnellessa mieleen nousevat natsi-Saksan kehittelemät, omintakeiset myytit, jotka yhdistyivät hirmutekoihin. Nyt samalla asialla on Putin historiankirjoituksineen. Monti sanoikin, kuinka ’Ndranghetan tapauksessa alkumyytistä tulee aristokraattinen aura.

Se ikään kuin vihkii rikolliset etuoikeutettujen asemaan.

* *

’Ndrangheta on onnistunut pitkään olemaan piilossa, kun sen liikevaihto 70 miljardillaan sentään ylittää jopa Suomen valtion budjetin. Kasvu kokaiinimarkkinoiden hallitsijaksi on melkoinen näyte pelurien kyvystä raivata tilaa ja hoitaa logistiikkaa.

Paikalliset yrittäjät ovat tyytyväisiä ’Ndranghetaan, joka tuo heille kassavirtaa, rahoittaa firmoja ja yksityisiä, tuo työtä työttömille. Esimerkiksi Calabrian terveydenhoito on suureksi osaksi ’Ndranghetan käsissä. Edes tavallisten asukkaiden on hankalaa nähdä mafian moraalittomuutta.

Lue Sari Passaron Kulttuuritoimitukseen kirjoittama arvio teoksesta täältä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua