Aaveranta-kirjailija Thomas Taylor uskoo etteivät kirjat tule häviämään koska ihmiset rakastavat tarinoita

Thomas Taylor. Kuva: thomas-taylor.com

Petri Hänninen

Thomas Taylor on englantilainen lastenkirjailija ja kuvittaja, joka tunnetaan parhaiten Aaveranta-kirjasarjan kirjoittajana. Sarjan tuorein suomennos, Festergrimm (WSOY, 2023), ilmestyi alkuvuodesta.

Taylor on kiireinen kirjailija, ja vastaaminen sähköpostilla lähetettyihin haastattelukysymyksiin unohtuu häneltä pariinkin otteeseen. Viikkojen odotuksen jälkeen ystävällinen ja faneilleen uskollinen kirjailija lähettää pitkät ja punnitut vastaukset.

Aaveranta, eli Haaveranta, jonka rannan läheisyyteen pystytetyistä kirjaimista H putoaa aina pois, on Hotelli Vanhan Nautiluksen löytötavaratoimiston hoitajan Herbert Sitruksen ja tämän hyvän ystävän Orvokki Parman kotikaupunki. Aaveranta perustuu Taylorin omiin kokemuksiin merenrantakaupungissa asumisesta.

– Olen saanut inspiraatiota useista kaupungeista, kuten Hastingsista, Tenbystä, Dieppestä ja Cromerista, ja ne kaikki esiintyvät jollain tavalla Aaverannan kadunnimissä, Taylor kertoo sähköpostiviestissään.

Hänen mukaansa kaikkein lähimmäksi Aaverannan tunnelmaa pääsee, jos vierailee Hastingsin vanhassa kaupungissa tai Cromerin kävelylaiturilla. Pikaisella googletuksella löytyykin kuvia paikoista, jotka ovat kuin suoraan Taylorin kirjoista.

– Parasta pienissä merenrantakaupungeissa on, että sopivat täydellisesti mysteeritarinoille. Merenrantakaupungissa ei koskaan pistäydytä läpikulkumatkalla, vaan sinne mennään hyvästä syystä. Tai ehkä erittäin huonosta syystä, Taylor kertoo.

– Merenrantakaupungit ovat kirjaimellinen päätepiste, koska niistä ei pääse kuin merelle. Ja itse meri voi nostaa esiin loputtomia mysteereitä joko vuoroveden rannalle huuhtomien esineiden, tai sinne meren yli matkustavien ihmisten muodossa.

Uusin suomennos Festergrimm on varmasti koko kirjasarjan makaaberein ja samalla hauskin teos. Kirjassa on monta kohtausta, joihin liittyy epäkiitollinen lokki. Tiedustelen Taylorilta, mikä on hänen suhteensa lokkeihin.

– Hah! Hyvä kysymys. Siellä missä minä asun lokit voivat olla hyvin, sanotaanko, itsevarmoja. Jos syöt jotain merenrannalla, ei pidä yllättyä, jos joudut lokkilauman ryöstämäksi.

Herbielle ja Violetille päänvaivaa aiheuttavalla Pussijalka-lokilla on esikuva tosielämässä.

– Naapurini pelasti kerran loukkaantuneen lokin, ja vielä tänäkin päivänä samainen lokki tulee silloin tällöin naputtamaan hänen keittiönsä ikkunaa ja kerjäämään ruokaa.

* *

Aaveranta-sarja sai alkunsa kun Taylorille selvisi, että hänellä on tarina kerrottavana. Materiaalia oli kuitenkin enemmän kuin vain yhteen kirjaan, joten kysymys kuului, montako kirjaa tästä oudosta paikasta ja siellä asuvista henkilöistä voisi kirjoittaa.

– Päätin, että viisi on hyvä määrä. Halusin kirjoittaa tarinan maagisesta myrskystä (Gargantis), teatteriaaveesta (Kammovarjo) ja kammottavasta vahamuseosta (Festergrimm). Tiesin alusta saakka mikä olisi kirjasarjan viimeinen sana, ja sarjan pahiksen lopullinen kohtalo.

Viides kirja tulee siis olemaan sarjan viimeinen, mutta Taylor lupaa, että ensimmäisessä osassa auki jääneet kysymykset saavat vihdoin vastauksen. Tarina päättyy Herbien ja Violetin osalta, mutta kirjailija ei halua hylätä kaupunkia kokonaan, vaan lukijat pääsevät kenties jonain päivänä palaamaan Aaverantaan jonkin toisen seikkailun mukana.

Aaveranta-sarjan jälkeen tuleva uusi teos on jo kehitteillä, mutta kaikki on vielä huippusalaista.

– Se tulee pitämään sisällään magiaa ja fantasiaa, ja sitä voi pitää jo luomani maailman jatkeena, mutta uusilla ja erilaisilla hahmoilla.

Thomas Taylorin suomennettuja teoksia. Kuva: Petri Hänninen

* *

Thomas Taylorin kirjoja on käännetty parillekymmenelle kielelle, ja Aaveranta-sarja on suosittu myös Suomessa. Kirjan ja kirjallisuuden asema ei kuitenkaan ole nykyisin aivan itsestäänselvyys. Silti Taylor uskoo, että vaikka digitaaliset mediat ovat vahvoja kilpailijoita, kirjalle on käyttöä myös tulevaisuudessa.

Hänen mukaansa kirja on välineenä niin lujasti kiinni kulttuurillisessa jatkumossa, että se tulee säilymään.

– Ihmiset rakastavat tarinoita aina. Äänikirjoista on tullut yhä suositumpia, ja lukijat himoitsevat kirjojen pohjalta tehtyjä tv-sarjoja ja elokuvia. Kun tähän lisätään lukemisen kiistattomat hyödyt verrattuna digitaalisen median liikakäytön aiheuttamaan mielenterveysrasitukseen, olen kirjojen ja lukemisen suhteen toiveikas.

Taylor kertoo itse lapsena lukeneensa Robert Arthurin Kolme etsivää -sarjaa (jota julkaistiin Alfred Hitchcockin nimellä) sekä Arthur Conan Doylen kirjoittamia Sherlock Holmesin seikkailuja.

– J.R.R. Tolkienin Hobitilla oli minuun valtava vaikutus, mikä johdatti tietysti lukemaan Taru sormusten herrasta -sarjan.

Vaikka koko teoksen kahlaaminen vei häneltä ensimmäisellä kerralla iät ajat, Taylor kertoo lukeneensa sen ainakin kolmeen kertaan, ja Hobitin jopa yksitoista kertaa.

– Mielestäni lastenkirjallisuuden tehtävä on edistää lukemista, heijastaa todellista maailmaa tarinankerronnan avulla, ja antaa nuorille lukijoille turvallinen (mutta ei liian turvallinen!) tila tutkia itseään ja ympäröivää maailmaa.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua