Sakari Kukko. Kuva: Esko Pamppunen
HENKILÖ | Musiikkialan ammattimaistuminen on kaksiteräinen miekka, sanoo Sakari Kukko, jonka yhtye työstää suomalaisten säveltäjien töihin pohjaavaa albumia.
”Aiemmin piti ottaa itse kaikesta selvää ja kokeilla; nykyään opetetaan, että näin sen kuuluu mennä.”
Leena Reikko
– Elämäntyö, onnenkantamoinen ja Jumalan lahja, kuvailee Sakari Kukko Piirpauketta, joka täyttää ensi vuonna 50 vuotta.
Kukko, joka on ollut alusta asti Piirpaukkeen johtohahmo, täyttää puolestaan kesällä 70 vuotta. Ja kaikki nämä vuodet Konevitsan kirkonkellot on soinut ja ihastuttanut sukupolvia toisensa perään.
– Konevitsan kirkonkelloista tuli klassikko, koska tällaiselle musiikille oli silloin sosiaalinen tilaus, Kukko sanoo.
Kukon mukaan niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa oli kyllästytty amerikkalaiseen jazziin. Kansanmusiikkiin pohjautuva jazzsoitanta löi läpi hujauksessa. Lisäksi Sakari Kukko, Antti Hytti, Hasse Walli ja Edward Vesala olivat lahjakkaita nuoria muusikoita, joilla oli uskallusta ja osaamista lähteä kokeilemaan uutta vailla ennakkoluuloja.
* *
Vuosien mittaan Piirpaukkeella on ollut lukuisia kokoonpanoja, vain Kukko on ollut alusta asti mukana. Nyt Piirpauke on palannut kvartettimuotoon ja teki viiden keikan kiertueen huhtikuun loppupuolella.
Kiertue alkoi Porista Validi Karkia-klubin järjestämällä konsertilla, jonka jälkeen täysi salillinen antoi muusikoille pitkät aplodit seisoaltaan.
Vaikka Piirpauke kajautti ilmoille kavalkadin ikisuosikkeja Konevitsan kirkonkelloista Imala Maikaan, ilta ei ollut laiskanpulskeaa vanhojen hittien jukeboksi, vaan soitossa oli uutta otetta sekä virkeää improvisointia ja myös uutta tuotantoa kuultiin.

Piirpaukkeen nykykokoonpanoon kuuluvat Sakari Kukon lisäksi kitaristi Matti Salo, kontrabasisti Ari Hossi ja rumpali Ilmari Heikinheimo. Kuva: Esko Pamppunen
* *
Oli selvä, että Kukko sekä kitaristi Matti Salo, kontrabasisti Ari Hossi ja rumpali Ilmari Heikinheimo ovat löytäneet yhteisen sävelen ja tekemisen, ja että heillä oli lavalla hauskaa.
– Hyvä musiikki elää esittäjiensä ja yleisön ja tilaisuuden mukaan, Kukko sanoo.
Hän miettii eroa 1970-luvun ja nykypäivän välillä niin musiikin kuin sen tekijöidenkin kannalta.
– Muusikot ovat tänä päivänä ammattimaisempia ja silloin ehkä se heittäytyminen saattaa jäädä vähemmäksi. Ammattilaisuus on kaksiteräinen miekka. Aiemmin piti ottaa itse kaikesta selvää ja kokeilla; nykyään opetetaan, että näin sen kuuluu mennä.
* *
Piirpauke oli aikaansa edellä sekä Suomessa että kansainvälisesti alkaessaan soittaa etnoa tai maailmanmusiikkia, ennen kuin termiä oli oikeastaan edes vielä keksitty. Siihen aikaan musiikin tekeminen vaati paljon enemmän; ei ollut Spotifyta tai YouTubea. Jos halusi tutustua afrikkalaiseen musiikkiin, piti mennä Afrikkaan, koska täällä sitä ei ollut juuri missään muodossa saatavilla.
– Etnomusiikin huippukausi oli 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa, jolloin siihen ei ollut sotkettu vielä liikaa länsimaisia vaikutteita. Sen jälkeen on tuntunut siltä, että parhaat ideat on jo keksitty eikä mitään uutta ja loistavaa ole tullut tilalle. Kuuntelen paljon erilaista musiikkia, mutta useimmiten totean, että eipä ole uudessa paljoakaan hyvää tarjottavaa, Kukko sanoo.
– Olen tyytyväinen tiehen, jolle 21-vuotiaana uskalsin lähteä. Tekisin tänään ihan samoin. Ei tarvitse seurata suurta amerikkalaista laulukirjaa, voi tehdä suomalaisen laulukirjan.

Sakari Kukko on Piirpaukkeen ainoa alkuperäinen jäsen. Kuva: Esko Pamppunen
* *
Ensi vuonna Piirpaukkeelta tulee 50-vuotisjuhlan kunniaksi uusi levy, joka pohjaa suomalaisten säveltäjien töihin: Jean Sibelius, Toivo Kuula, Selim Palmgren, Emil Kauppi.
– He kaikki löysivät sävellyksissään suomalaisen sielun, he edustavat sitä kulta-aikaa. Ne työt ovat omiaan tällaiselle jazzinomaiselle ja improvisoivalle soitannolle, kun niitä purkaa osiin ja katsoo tarkkaan.
Emil Kaupin musiikki on jäänyt aikalaisiaan tuntemattomammaksi, mikä on Kukon mielestä sääli.
– Hänkin olisi ansainnut saada nimensä suomalaisten suurten säveltäjien kaanoniin.
Kaupin kohtalo oli surullinen. Hän sävelsi oopperan Nummisuutareista ja sai siitä lehdistössä huonot arvostelut. Niiden ilmestyttyä Kauppi katosi jäljettömiin matkalla Helsingistä kotiinsa Kangasalle. Viimeksi hänet nähtiin Tampereen juna-asemalla.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Tekoäly ei ikinä pysty tekemään yhtä hyviä elokuvia kuin Tarkovski – siltä puuttuvat mielikuvitus ja sielu
ELOKUVA | Useiden mielestä maailman paras elokuva on Andrei Rublev. Aprillipäivänä Niagarassa esitettävän elokuvan esittelee katsojille emerituspiispa Juha Pihkala.
Jarno Kotiranta uskoo leikkiin ja kärsimykseen – palasi maailmalta takaisin Tampereelle
HENKILÖ | Kulttuuritoimitus kutsui Jarno Kotirannan omaan näyttelyynsä. Valokuvataiteilijaa inspiroivat arkipäiväiset tilanteet, ja teokset syntyvät usein impulsiivisuuden kourissa.
Anne-Mari Kivimäki on onnekas, hänellä on aina ollut musiikkialan töitä: ”Pian haitari on taas hittisoitin”
HENKILÖ | Anne-Mari Kivimäki yhdistää perinnettä, taiteilijan uteliaisuutta ja uusia haitaritrance-sävellyksiä. Haitaritrance on hänen itse kehittämänsä oma soittotyyli.
”Lähes kaikki ideat löytyvät läheltäni, joskus jopa oman pään sisältä”, elokuvaohjaaja Jukka Kärkkäinen sanoo
ELOKUVA | Jukka Kärkkäisen The Beauty of Automobiles on toinen Tampere Film Festivalin kansainvälisen kilpasarjan kahdesta suomalaiselokuvasta.




