Tokion elokuvafestivaali juhli 36. vuottaan – ”Japanin R&A:n” jurya johti Wim Wenders

Koji Yakusho tekee hienon roolisuorituksen Wim Wendersin elokuvassa Perfect Days. Kuva: TIFF

Eija Niskanen, teksti

Tokyo International Film Festival (TIFF) on saman ikäinen kuin kotimainen Rakkautta & Anarkiaa. Festivaali juhli nyt siis 36. vuottaan. Pandemiarajoitusten aikainen pudotus katsojamäärissä ja ohjelmistossa oli ohi; katsojamäärä nousi tänä vuonna liki 60 000:sta 75 000:een. Vielä suurempi vaikutus matkustusrajoitusten poistumisella oli kansainvälisten vieraiden määrään: viime vuonna ulkomaisia elokuvantekijöitä, toimittajia, levittäjiä ja ulkomaisten festivaalien edustajia oli paikalla 104 ja tänä vuonna noin 2 000.

Pandemian aikana festivaalipaikka siirtyi Roppongilta Ginzan ja Hibiyan alueelle, mikä ainakin julkisen liikenteen yhteyksien kannalta on ihanteellista. Lisäksi alueella on kivenheiton päässä toisistaan useita elokuvateattereita ja monen ison elokuvayhtiön, kuten Tohon, Shochikun ja Toein, pääkonttorit.

TIFFCOM-elokuvamarkettikin oli saatu siirrettyä hankalasta ja kulahtaneen oloisesta Ikebukuron Sunshine Citystä Hamamatsuchon bisnestorniin, johon pääsi festivaalilta rivakasti ajamalla pari pysäkinväliä Yamanote-ympyräjunalinjaa. Marketti tarjosi jokusen mielenkiintoisen seminaarinkin, joista kuuntelemani anime-seminaari Makoton Shinkain Suzume-animen kansainvälisestä markkinoinnista oli valaiseva. Monia sen sijaan ihmetytti iso Venäjän ständi TIFFFCOMissa. Marketin info saikin useita valituksia aiheen tiimoilta.

* *

Itse elokuvafestivaali polkaistiin käyntiin kansainvälisen kilpailusarjan tuomariston puheenjohtajan Wim Wendersin uudella elokuvalla Perfect Days. Koji Yakusho, yksi Japanin hienoimpia nykynäyttelijöitä, näyttelee Tokion julkisten vessojen siivoojaa, yksin asuvaa mutta jotenkin elämästään hienoja pieniä hetkiä ja ihmiskohtaamisia löytävää miestä. Elokuva olikin oiva kohtaaminen idän ja lännen välillä. Wenders käyttää taitavasti kamerakieltä ja ääniraitaa tarinankerrontaan.

TIFFissä on jo usean vuoden ajan järjestetty erityinen animaatiosarja keskustelutilaisuuksineen. Tällä kertaa japanilaisanimaattoreiden lisäksi mukana oli eurooppalaisia animaattoreita sekä hienon kiinalaisanimaation Art College 1994 tuottaja Yang Chen. Aiheina keskusteluissa oli niin nuorisokuvaus animaatiossa kuin esteettiset ja tyylilliset seikat, kuten realismin ja tyylitellyn animepiirroksen kanssa työskentely.

Komada – A Whisky Family on yksi viime vuosien arkirealistisia anime-elokuvia. Kuva: TIFF

Japanilaisanimeista mukana oli Masayuki Yoshiharan ohjaus Komada – A Whisky Family, jossa työpaikasta toiseen ajelehtinut päämäärätön nuorimies saa harjoittelupaikastaan uutismediatoimistosta määräyksen tehdä raportti viskitislaamoista. Nuorimies laitetaan työhön Komadan suvun tislaamolle, jossa sukuun kuuluva nuori nainen on ottanut päämääräkseen elvyttää kuihtumassa ollut sukubisnes. Japanilaisanimeiden tyyliin katsoja saa tietoa viskin tislaamisen saloista tarinan lomassa.

Pääpalkinto Tiibetiin

Kansainvälisen kilpailun ja muiden, pääasiassa aasialaiseen elokuvaan keskittyvien kilpailusarjojen palkintojenjako päätti festivaalin.

Tokyo Grand Prix meni toukokuussa menehtyneelle tiibetiläisohjaajalle Pema Tsedenille ja tämän viimeiseksi jääneelle elokuvalle Snow Leopard. Elokuva on hieno kuvaus kyläyhteisöstä luonnon armoilla ja siitä miten ratkaista ongelma, kun lammastarhaan on päässyt valtion suojelema uhanalainen lumileopardi, joka on jo pistänyt poskiinsa pari lammasta. Nuoren munkin miltei yliluonnollinen yhteys villieläimeen on lumoavaa katsottavaa samoin kuin leopardi itse, joka on luotu osittain CGI:nä. Huumoriakaan ei elokuvasta puutu pillastuneen lammastarhurin päästessä vauhtiin.

Pema Tsedenin tiibettilisen kylän kuvaus Snow Leopard voitti Tokion elokuvafestivaalin pääpalkinnon. Kuva: TIFF

Jurypalkinnoille pääsi myös Guy Nattivin ja Zar Amirin yhteisohjaus Tatami. Elokuva on tuotannoltaan todellinen harvinaisuus: israelilainen ja iranilainen elokuvaohjaaja tekivät sen yhdessä, kotimaidensa välisistä kaupparajoituksista välittämättä. Amir voitti myös parhaan naisnäyttelijän palkinnon näytellessään Tatamissa judovalmentajaa, jonka valmentama lupaava naisjudoka määrätään vetäytymään turnauksesta, koska vastustaja olisi israelilainen.

Zar Amir on tuttu suomalaisille Holy Spiderin pääroolista ja Nattiv puolestaan ohjasi Helen Mirreniä Golda-elokuvassa. Palkintopuheissaan palkitut sanoivat elokuvansa tuntuvan entistä ajankohtaisemmalta Israelin ja Palestiinan nykytilanteen vuoksi.

Myös kiinalaisen Gao Pengin debyyttielokuva A Long Shot palkittiin. Elokuva kuvaa turva-alan työntekijän traumaa ja yrityksiä selvittää kuolleen ihmisen arvoitusta – niiden päätyessä paikkakunnan valtakähminnän uhriksi.

Yleisöäänestyspalkinnon sai puolestaan japanilaisen Yoshiyuki Kishin elokuva (Av)normal Desire, jonka päähenkilöllä on veteen liittyvä fetissi.

Akira Kurosawa -palkinnon jakoivat hieman yllättäen nuoremman polven edustajat kiinalainen Gu Xiaogang ja indonesialainen naisohjaaja Mouly Surya. Festivaalin taiteellinen johtaja Shozo Ichiyama sanoi nyt pyrityn palkitsemaan nuoremman polven ohjaajia, jotka ovat tehneet vaikutukseen esikoiselokuvillaan. Molemmilta ohjaajilta on nähty elokuva Helsinki Cine Aasia -festivaalilla: Gu Xiaogangin Dwelling in the Fuchun Mountains käyttää upeasti pitkän otoksen estetiikkaa perhetarinassa ja Mouly Suryan länkkäriestetiikkaa käyttävä Marlina the Murderer in Four Acts edustaa feminististä elokuvaa Kaakkois-Aasiassa.

Godzilla rymistelee jälleen kerran Tokion jalkoihinsa elokuvassa Godzilla Minus One. Kuva: TIFF/Toho

Festivaali päättyi itseoikeutetusti Toho-yhtiön uusimpaan hittiin Godzilla Minus One, jonka ohjauspuikoissa on ollut fantasiaan ja sci-fiin erikoistunut Takashi Yamazaki.

Ensimmäinen Godzilla Ishiro Hondan ohjauksena tallusteli tuhoamaan japanilaiskaupunkeja jalkoihinsa vuonna 1954. Godzilla Minus One ottaa askeleen taaksepäin ja kehittelee tarinan, jossa Godzilla ilmestyy toisen maailmansodan viime hetkinä japanilaisaluksen vierelle ja jatkaa siitä matkaansa Tokioon, joka yrittää selviytyä sodan tuhoiusta. Koska jo vuoden 1954 Godzilla selvitti, että hirviö saa energiansa atomijätteestä, silloin liittyen Yhdysvaltain Bikinin atolleilla tekemiin atomipommikokeiluihin, jää katsoja nyt uusimman Godzillan kanssa pohtimaan, mahtoivatko Hiroshiman ja Nagasakin atomipommit houkutella hirviön hereille.

Muusta japanilaisohjelmistosta jäi mieleen soimaan Opus, Sora Neon ohjaama hienovarainen dokumenttielokuva edesmenneen muusikon Ryuichi Sakamoton viimeisistä sävellyksistä ja esiintymisistä. Se tarjosi hektisen festariramppaamisen väliin rauhallisen hetken.

Opus-dokumentti keskittyi muusikko Ryuichi Sakamoton viimeisiin hetkiin. Kuva: TIFF

* *

Kulttuurigaala lähestyy!

Kulttuuritoimitus on ehdokkaana Vuoden kulttuuriteoksi Suomen Kulttuurigaalassa. Voit kannustaa meitä kotisohvalta käsin Ylen suorassa lähetyksessä perjantaina 24.11.2023!

#kulttuurigaala #kulttuuri 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua