Lynn Lowry elokuvassa The Crazies (1973). Kuva: Night Visions
ELOKUVA | Fantasialle, kauhulle, scifille ja toimintaelokuvalle omistettu viisipäiväinen Night Visions -festivaali alkaa keskiviikkona Helsingissä. Marita Nyrhinen poimi tärpit ohjelmistosta.
Marita Nyrhinen
Vuonna 1997 perustettu elokuvafestivaali Night Visions on Suomen ja Pohjoismaiden suurin ja lajissaan vanhin elokuvatapahtuma, joka on keskittynyt esittämään fantasia-, kauhu-, scifi- ja toimintaelokuvia. Pandemia kuritti kahden vuoden aikana festivaalia pahasti, ja sitä jouduttiin siirtämään useita kertoja. Nyt on aika avata taas salien ovet ja näyttää viisipäiväisen (20.–24.4.2022) festivaalin elokuvat yleisölle.
Monet kulttielokuvat ja tavallista erikoisemmat elokuvat päätyvät usein Night Visionsin kankaille. Tämän kevään ohjelmisto muodostuu pääosin pitkistä fiktioelokuvista, mutta mukaan on saatu myös tuoretta dokumenttia. Useiden näytösten yhteydessä esitetään myös lyhytelokuvia. Ja mitäpä festivaali olisi ilman tekijävieraita?
Vierailunsa vahvistaneet kansainväliset elokuvantekijät tulevat viidestä maasta ja esittelevät elokuvansa näytöksissä sekä keskustelevat yleisön kanssa. Ehkä merkittävin vieras on vuonna 1947 syntynyt näyttelijä Lynn Lowry. Night Visions esittää hänen tähdittämistään elokuvista neljä: The Crazies (Kaikki saastuneet tuhotaan, USA 1973, ohj. George A. Romero), Sugar Cookies (USA 1973, ohj. Theodore Gershuny) ja Shivers (Kylmät väreet, Kanada 1975, ohj. David Cronenberg) ja Fighting Mad (USA 1976, ohj. Jonathan Demme).
* *
Kuka oli Brandon Lee?
Festivaalin muista elokuvista My Old School vaikuttaa erikoisella tavalla kiinnostavalta. Kyseessä on Jono McLeodin ohjaama dokumenttielokuva, jollaiseksi sitä ei uskoisi, pikemminkin mukadokumentiksi. Mutta todellisuus on tarua ihmeellisempää.
Tarina 16-vuotiaasta vaihto-oppilaasta, kanadalaisesta Brandon Leestä pöyristytti Skotlannissa, kun totuus Leen identiteetistä paljastui vuonna 1995. Hän keksi itselleen identiteetin Bruce Leen pojan, Brandonin, mukaan ja tekeytyi kanadalaiseksi vaihto-oppilaaksi. Todellisuudessa hän oli jotain ihan muuta. Sittemmin hän osoittautui yli 30-vuotiaaksi skottimieheksi, joka huijasi oppilaita ja opettajia peräti kahden vuoden ajan tavoitteenaan päästä opiskelemaan lääkäriksi.
Elokuvassa vanhat luokkakaverit muistelevat, millainen tyyppi Brandon oli. Myös ohjaaja McLeod tunsi kaverin, sillä hän kävi samaa koulua.
Elokuva on toteutettu haastattelujen avulla ja vanhoja tapahtumia on kuvitettu animaation keinoin. Näyttelijä Alan Cumming antaa kasvonsa Brandonille mutta huulisynkronialla toteutettu puheääni on autenttinen.
Skottilaulaja Lulu (s. 1948) antaa äänensä eräälle animaatio-osuuksissa esiintyvälle opettajalle. Hän laulaa myös elokuvan nimikappaleen.
* *
Entä sitten se kauhu?
Latvialaisen Ugis Olten ohjaama Upurga vie karuun luontoon, jossa mitä vain voi tapahtua. Elämysmatkan saa kokea elokuvaryhmä, joka on luonnon helmassa toteuttamassa mainoselokuvaa. Ugis Olte on tunnettu paremmin dokumenttielokuvistaan mutta toteutti debyyttinään mystisen fiktion. Olten luontokuvaus on vaikuttavaa, ja jännityksen ystävät elokuva pitänee tiukasti penkissä.
Jokseenkin kokonaan bajamajaan eli siirrettävään kuivakäymälään sijoittuva Holy Shit! on saksalaisen ohjaaja Lukas Rinkerin käsikirjoittama tarina kaverista, joka on jäänyt loukkaantuneena jumiin räjäyttämällä purettavan alueen hyyskään. Kauhun hetkiä kokeva kaveri ei pääse minnekään, mutta sentään kännykkänsä hän saa toiminaan. Asetelma tuo väistämättä mieleen Joel Schumacherin ohjaaman Phone Boothin, joka sentään tuntuu siistimmältä, joskin henkisesti painostavammalta elokuvalta.
Mandrake on ohjaaja Lynne Davisonin ensimmäinen pitkä fiktioelokuva. Se sijoittuu nykypäivän pieneen irlantilaiskylään. Äskettäin vapautunut Mary Laidlow joutui vankilaan väkivaltaisen aviomiehensä murhasta, ja pian hän saa nimen ”Bloody Mary”. Sosiaalityöntekijä Cathyn tehtävänä on katsoa naisen perään, mutta kahden lapsen katoamisen jälkeen tilanteet muuttuvat. Onko kyseessä noituus?
Mandrakea voisi luonnehtia kansankauhuksi. Elokuva käsittelee äitiyttä ja kahden vahvan naisen välistä suhdetta. Siitä tulee tahdon taistelu siitä, miten lopulta kummallekin käy.
Night Visionsin vieraiksi saapuvat näiden elokuvien ohjaajat Lukas Rinker, Ugis Olten ja Lunne Davison.
Night Visions Helsingissä 20.–24.4.2022. Aikataulut ja tiedot vieraista ja muusta ohjelmasta löytyvät täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Josh Margolin kunnianosoitus isoäidilleen yhdistää huumoria ja toimintaa – arviossa Thelma
ELOKUVA | Thelma ja Ben ajavat skootterilla Los Angelesiin hakemaan oikeutta menetettyään puhelinhuijarille 10 000 dollaria.
Amerikkalaista historiaa tontin, talon ja sen asukkaiden kuvittamana – arviossa Here
ELOKUVA | Robert Zemeckisin teknologiaan tukeutuva elokuva perustuu Richard McGuiren kirjaan, jossa kerrotaan amerikkalaisten historiaa yhden paikan kautta.
Eteläpohjalaiselta Saku Taittoselta sujuvat porilaismurre ja Neumannin lavaelkeet Dingo-elokuvassa Levoton Tuhkimo
ELOKUVA | Dingosta kertova Levoton Tuhkimo saa pohtimaan toden ja keksityn suhdetta. Yksi Mari Rantasilan elokuvan tärkeistä teemoista on nähdyksi tulemisen ja hyväksynnän tarve.
Conclave-elokuva tuo esiin, miten uuden paavin valintaa juonitellaan Vatikaanin suljettujen ovien takana
ELOKUVA | Jos Conclave on jotakin, niin visuaalista herkkua askeettisuuteen tottuneille pohjoismaalaisille, sikäli paljon siinä korostuvat katolisen kirkon suosima prameus ja väriloisto.
