Kymmenien latojen rivistö siintää horisontissa. Kuvakaappaus elokuvasta Leningrad Cowboys Go America.
ELOKUVA | Aki Kaurismäen Leningrad Cowboys Go American tapahtumat käynnistyvät Siperian tundralta, jota markkeeraa elokuvassa Etelä-Pohjanmaan lakeusmaisema. Marita Nyrhinen vieraili kuvauspaikoilla yli 30 vuotta ensi-illan jälkeen.
Marita Nyrhinen, teksti ja kuvat
Aki Kaurismäen ohjaama, vuonna 1989 valmistunut Leningrad Cowboys Go America on komediallinen rock- ja road-elokuva. Tämän ikonisen elokuvan tapahtumat käynnistyvät Siperian tundralta, jota markkeeraa Etelä-Pohjanmaan lakeusmaisema.
Kuvauspaikka sijoittuu Seinäjoen peltomaisemiin, silloisten pitäjien Nurmon, Seinäjoen ja Ylistaron yhtymäkohdalle, jossa Seinäjoelta lähtevä Vaasantie ylittää Kyrönjoen. Elokuvan nähneet paikalliset tunnistivat jo aikoinaan avauskohtauksen kuvauspaikat oitis omaksi kotiseutumaisemakseen. Avauskohtaus kestää alkuteksteineen noin kuusi minuuttia.
Tundralla maailman huonoin yhtye kohtaa levy-yhtiön agentin, mutta kohtaaminen ei tuota kunnon tulosta. Ohje on lähteä Amerikkaan, sillä siellä voi soittaa mitä tahansa. Niinpä töyhtöpäiset soittajat keräävät kimpsunsa ja jopa yhden jäätyneen jäsenensä ja lähtevät rapakon taakse onneaan etsimään. Pitkä matka johtaa lopulta Meksikoon, jossa musiikilliset kuviot ovat hieman omaperäiset.
Lahtelainen huumorirock-yhtye Sleepy Sleepers muokattiin rock-yhtyeen karikatyyriksi, Leningrad Cowboysiksi. Elokuvasta tuli erityisesti Keski-Euroopassa kulttiteos ja yhtyeestä niin suosittu, että keikoille piti lähteä tavaramerkiksi muodostuneet töyhdöt päässä ja ylipitkät piikkikärkikengät jaloissa. Loppu onkin legendaa.
Tötteröpäät tulevat kotiin. Kuvakaappaus elokuvasta Leningrad Cowboys Go America.
Elokuvan pääosissa ovat Sleepy Sleepersin Mato Valtonen, Sakke Järvenpää ja Silu Seppälä sekä Kaurismäen luottonäyttelijät Matti Pellonpää, Kari Väänänen ja Sakari Kuosmanen. Lisäksi sivurooleissa vierailevat muun muassa Jim Jarmusch ja Nicky Tesco.
Komediallinen, jopa farssin piirteitä etsivä mutta sittenkin vakava ja jollain tapaa luokkayhteiskuntaa kuvaava Leningrad Cowboys Go America maalailee sarkastisesti, millä ehdoilla rock-bisnes toimii. Tie-elokuvan muotoon puettu tarina kantaa, kuvakieli on kaunista ja värikylläistä – ja hassu huumori kukkii.
Kesällä 2008 näkyi hyvin pihapiiriä.
Mitkä maisemat?
Mutta mikä on tämä tundraa kuvaava pohjalaismaisema? Suomen kansallisfilmografiasta käyvät ilmi kuvauspaikkamaininnat: ”ulkokuvat: Seinäjoki (pelto, lato, kotitalo, metsä) ja sisäkuvat: Seinäjoki lato, asuintalo (lato, kotitalo)”.
Kyseessä on Munakan sillan kupeessa oleva talo ulkokartanoineen ja ympäristön pellot. Siinä se kököttää yhä tänään, Seinäjoen ja Ylistaron rajamailla, maantiesillan kyljessä, nyt vain rähjäisenä ja ränsistyneenä, kuin ihmettä odottaen. Ajelen tuon paikan ohi monta kertaa kuussa. Elokuva on mielessä joka kerta. Pani miettimään, kenen kartanosta on kyse?
Nykyään kasvillisuus peittää maiseman.
Ylistarossa elokuvateatteri Matin-Tupaa pyörittävä Anssi Luoma tietää pohjalaisalueilla kuvatuista elokuvista paljon:
”Ylistarossa, punaisen talon pihapiirissä sekä sen ja Halkosaaren asuntoalueen välisellä peltoaukealla kuvattiin Aki Kaurismäen Leningrad Cowboys Go America -elokuvan Siperia-jaksoa ainakin 14.–15.10.1988. Samana yönä Pekka Parikka kuvasi Seinäjoella Jaakkolantiellä Talvisota-elokuvaa.”
Nykyään seinäjokinen Marja Suoninen tietää, että Cowboysit lähtivät Amerikkaan hänen isänsä traktorilla. Suoninen on asunut joen toisella puolella ja osaa kertoa, että noin 70 vuotta sitten talossa asui maalarimestari Juho Kujanpää ja hänen tyttärensä Helmi Saarenpää, jonka tyttäriä ovat Bertta Paulasaari ja Hilkka Iskala. Sekä Suoninen että samoilta seuduilta kotoisin oleva Eila Välimaa tietävät, että talon omisti ensin maalari Juho Kujanpää, jonka vävy, tien toisella puolella asunut Heikki Iskala omisti talon ainakin nykyisen sillan rakennusaikana. Rakentajat majoittuivat tuohon ns. Cowboy-taloon 1990-luvulla.
Monet luulevat, että maantiesillan yhteydessä olisi ollut myös maineikas Munakan mittausasema. Ei suinkaan. Pienen matkan päässä, rautatiesillan alla sijaitsi tuo kuuluisa mittausasema. Sieltä käsin raportoitiin tulvavesien nousuista lakeuksien pelloille. Mittausaseman lukemia seurasi Lenni Kujanpää, joko oli valtakunnan kuuluisuus kertoessaan jokakeväisten tulvien tasosta.
Pihapiiri latomeren keskellä
Kun Aki Kaurismäki kuvasi elokuvaansa, pelloilla oli vielä huikea latomeri. Vuosikymmenten saatossa maisema on muuttunut, kun tarpeettomiksi käyneet ladot ovat suureksi osaksi hävinneet, eikä vesikään enää nouse tulvimaan.
Mutta lakeus puhuttelee yhä; pellot ovat yhä viljeltyjä ja oleellinen osa Pohjanmaan perinnemaisemaa.
Takana virtaa Kyrönjoki.
Elokuvan alussa nähtävä pihapiiri oli vielä kuvausten aikana 1988 ulkorakennuksineen ryhdikkäästi pystyssä. Pikku hiljaa aika on tehnyt tehtävänsä, kun rakennuksista ei ole pidetty huolta.
Ikonisen elokuvan kuvausmiljöö vetää yhä monia puoleensa. Olen vienyt useita elokuvista kiinnostuneita vieraitani katsomaan aluetta, joka onnistuu rapakuntoisenakin pysäyttämään kävijänsä.
Vuonna 2008 pysähdyimme berliiniläistyneen taiteilijavieraani, Thierry Noirin, kanssa katsomaan noita kuvauspaikkoja. Silloin näki vielä tieltä päin selvästi talon ja sen ulkorakennukset. Paikka teki vaikutuksen Noiriin.
Taiteilija Thierry Noir kävi kesällä 2008 kuvauspaikoilla ja vaikuttui.
Thierry Noir innostui Kaurismäen tuotannosta nähtyään Berliinin elokuvajuhlilla vuonna 1994 Kaurismäen ohjaaman konserttitaltioinnin Total Balalaika Show, jossa Leningrad Cowboys esiintyi Helsingissä Senaatintorin konsertissa Neuvostoliiton Puna-armeijan kuoron kanssa edellisenä kesänä.
Vaikutuksen tehnyt elokuva sai Noirin ottamaan käteensä pensselit, ja hän maalasi Cowboys-hahmoista kuvasarjan, joka tehosi myös filmiryhmään. Maalaukset olivat linkki tuttavuuteen Kaurismäen, Mato Valtosen ja muiden cowboylaisten kanssa.
Leningrad Cowboys -yhtyeen nokkamies Mato Valtonen tapasi Berliinissä kesällä 1994 Thierry Noirin, joka maalasi teoksia yhtyeen innoittamana. Yhtye esiintyi Puna-armeijan kuoron kanssa isossa ulkoilmakonsertissa itäisen Berliinin puolella.
Nykyään kuvauspaikan pihapiirin on vallannut runsas kasvillisuus, eikä rakennuksia enää vehmauden keskeltä näe, varsinkaan kesällä. Lehdetön aika paljastaa, kuinka vuosikymmeniä autiona ollut talo on rähjääntynyt mutta sentään vielä pystyssä. Ulkokartano on romahtanut lähes maan tasalle.
Ulkorakennus näyttää romahtaneen.
Paluu lakeuksille
Leningrad Cowboysia haaveiltiin kesällä 1992 Seinäjoen Provinssirockin pääesiintyjäksi. Olihan bändistä kertova elokuva kuvattu noin 10 kilometrin päässä, ja yhtye oli erityisesti Keski-Euroopassa kuuluisa. Bändi ei ollut esiintynyt Suomessa vielä kertaakaan, ja festivaalille tarjottiinkin Sleepy Sleepersiä, jonka keikkapalkkio olisi ollut normaali suomalaisen bändin palkkio. Haluttiin kuitenkin Leningrad Cowboys, ja intensiivisten neuvottelujen jälkeen onnistuttiin, tosin noin nelinkertaisella palkkiolla Sleeppareihin verrattuna.
Leningrad Cowboys Go America Yle Areenassa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Uusi Alex Garland -elokuva Warfare kuvaa sitä, kun tajuntaan ei mahdu muuta kuin sodankäynnin jytinä
ELOKUVA | Aiheensa Irakin sodasta poimiva Warfare tarjoaa katsojilleen pelkistetyn kuvan nykyaikaisesta kaupunkisodankäynnistä.
Äkäisen miehen ja muistisairaan vaimon matkalla rakastetaan ja riidellään – arviossa Muistojen matka
ELOKUVA | Jelle de Jongen elokuva tarjoaa draamaa ja huumoria pitkästä avioliitosta, muistoista ja tulevaisuuden hyväksymisestä.
Sally Bauer oli nainen, joka rakasti uimista, poikaansa ja haasteita – arviossa Nainen ja meri
ELOKUVA | Frida Kempffin ohjaama elokuva ei kuvaa hellästi naista, jonka haaveiden esteenä olivat lähipiiri ja sota.
Nuori saamelaisnainen yllättyy alkuperästään – arviossa ensi-iltaelokuva Biru Unjárga: Fucking Uuniemi
ELOKUVA | Egil Pedersenin esikoiselokuva on saamelainen nuorisoelokuva, jossa jokainen etsii ja löytää itsensä.