Kuin kuvastimessa #60: Martial Club (1981)

Kuvat kuvakaappauksia elokuvasta.

Kuin kuvastimessa

Artikkelisarjassa esitellään kiinnostavia elokuvaharvinaisuuksia läpi historian ja annetaan vinkkejä niiden näkemiseen. Lue kaikki sarjan jutut täältä.

* *

武館. Hongkong, 1981. Ohjaus: Lau Kar-leung. Käsikirjoitus: Ni Kuang. Pääosissa: Gordon Liu, Kara Hui, Johnny Wang, Hsiao Ho, Ku Feng, Robert Mak.

Martial Club (1981) on yksi monista Wong Fei-hungin (1847–1925) elämää kuvaavista Hongkong-elokuvista. Wongia pidetään yhtenä kautta aikain tärkeimmistä kiinalaisista lähitaistelulajien taitajista sekä merkittävänä lääkärinä tai parantajana. Hänellä on erityisesti kantonilaisessa kulttuurissa hohdokas asema kansansankarina.

Vaikka Wong Fei-hungilla on tärkeä paikka historiassa, hänestä ei ole olemassa valokuvia, joiden aitous pystyttäisiin todistamaan, ja moni hänestä kerrottu tarina on legendaa. Puolimytologinen asema mahdollistaa kertomusten luovan soveltamisen ja uusien keksimisen.

Jotain hänen hahmonsa taipuvuudesta kertoo se, että häntä ovat esittäneet vaikkapa Hongkong-elokuvan suurimpiin kuuluvat miespuoliset nimet kuten Jackie Chan ja Jet Li mutta myös nainen, Angie Tsu, Yuen Woo-pingin ohjaamassa elokuvassa Iron Monkey (1993).

Wong oli aiheena myös yhdessä vanhimmista ja historiallisesti tärkeimmistä hongkongilaisista kamppailuelokuvista, The Whip That Smacks the Candle (1949), jonka alussa nähtävään perinteiseen kiinalaiseen leijonatanssiin Martial Club viittaa omalla aloituksellaan.

* *

Martial Clubissa Wongia esittää (toista kertaa elämässään) yksi hongkongilaisen kamppailuelokuvan merkittävimmistä tähdistä, Gordon Liu (s. 1951), joka esiintyi useissa yhteistyökumppaninsa Lau Kar-leungin (1936–2013), ohjauksissa. Liun tunnetuimmat roolit ovat elokuvissa Shaolinin 36. kammio (1978), joka antoi nimen Wu-Tang Clanin klassikkolevylle, ja The 8 Diagram Pole Fighter (1984). Suuri yleisö saattaa muistaa hänet Quentin Tarantinon Kill Bill -elokuvien (2003–2004) kaksoisroolista Johnny Mona ja Pai Meinä.

Selitykseni taustoista ovat pitkällisiä havainnollistaakseni, että jatkuvuus on tärkeää, erityisesti kiinalaisessa kulttuurissa. Elokuvan aihe sopii hyvin Gordon Liulle ja Lau Kar-leungille, koska hung ga -taistelulajia opettaneen Wongin oppilaista tunnetuimpia oli Lam Sai-wing (1860–1943), jonka omista oppilaista yksi teki 1940-luvulla taistelukoreografioita Wong Fei-hungista kertoviin elokuviin: Lau Cham, joka oli Lau Kar-leungin isä ja Gordon Liun kummisetä.

Mestari Wong on siis legenda, mutta samalla hänen perintönsä on elänyt Hongkongin elokuvateollisuudessa. Hänen ajatuksensa ovat siirtyneet eteenpäin opetuksina, joita kukin sukupolvi on pyrkinyt parhaansa mukaan edistämään ja esittämään.

Martial Club on kolmannen Wongin jälkeen tulleen sukupolven kumarrus ja kunnianosoitus, balettimainen esitys hung gan kauneudesta. Laun elokuville tyypilliseen tapaan koreografiat ovat häikäiseviä, nopeita, sulavia ja tuovat mieleen musikaalielokuvat tanssimaisessa liikehdinnässään. Tanssimaisuutta korostaa myös se, että elokuva alkaa kahden kilpailevan taistelulajikoulukunnan tanssikisasta.

* *

Laun kungfu-elokuvat ovat usein perhekeskeisiä ja kamppailukohtauksistaan huolimatta sopivia kaikille: verta ei juurikaan lennä eikä ketään välttämättä kuole. Opetukset ovat suoraselkäisiä.

Perhe ja kunnioitus ovat Martial Clubinkin pääosissa. Nuori Wong Fei-hung (Liu) on hung gahan erikoistuneen mestari Wong Kei-yingin poika. Hänen hyvä ystävänsä Wang Yinlin (Robert Mak) edustaa kilpailevaa Zhangin koulukuntaa, mutta kaverusten kisailu on veljellistä hupailua eikä kovin vakavaa. Wangilla on myös sisko, itsevarma Juying (Kara Hui), joka on salaa mieltynyt Wongiin.

Kolmikon yhteinen vihollinen on häikäilemätön Lun koulukunta, joka yrittää kaikkensa mustatakseen kilpailijoidensa maineen. Wong puolustaa Wangin sisarusten kanssa omien kamppailukoulujensa kunniaa Luta vastaan. Mittelöä saapuu tuomaroimaan vieras Pohjois-Kiinasta, mestari Shan Xiong (loistava Johnny Wang) joka haluaa oppia kantonilaisten taistelulajien salat.

Hillitystä konservatiivisuudestaan ja kongfutselaisista teemoistaan huolimatta Laun filmeissä naiset taistelevat miesten rinnalla tasaveroisina, erilaisia kulttuureita kunnioitetaan ja jäykkien perinteiden itseriittoisuudelle osataan myös naureskella. Asiaa auttaa se, että käsikirjoituksen on tehnyt Ni Kuang (1935–2022), kiivas antikommunisti ja yksilönvapauden kannattaja, joka kirjoitti elinaikanaan yli 300 scifi- ja fantasiaromaania sekä yli 400 elokuvakäsikirjoitusta, merkittävän osan niistä Shaw Brothersin taistelufilmiklassikkoihin.

* *

Martial Club on tosiaan monien kamppailuleffaklassikkojen tapaan Shaw Brothers -tuotantoa. Shaw’n elokuvat toteutettiin firman omilla studioilla, joten niin sisä- kuin ulko-otoksissa on epäautenttisuutta, joka oli aikakauden suurimman hongkongilaisen elokuvayhtiön tavaramerkki: Kaikki on aina hieman liian siistiä ja sopivasti persoonatonta, teatterimaista kulissia, vaikka samalla välittömästi tunnistettavaa ja omaleimaista, hieman kuin brittiläisen Hammer-yhtiön kauhuelokuvissa. Estetiikka on teoksesta toiseen toistuessaan hyperrealistista, kevytsurrealistisessa Shaw-maailmassa tapahtuvaa.

Yllätyksenä voi tulla, että Martial Club ei ole edes top vitosessa ohjaajansa parhaista elokuvista, mutta tämän kirjoitussarjan idea ei olekaan nostaa esille ilmiselvyyksiä vaan vähemmän huomioitua. Lau Kar-leung on luultavasti maailman paras kungfu-elokuvien ohjaaja, joten rima on häkellyttävän korkealla. Martial Club osoittaa tekijöidensä rautaisen ammattilaisuuden ja on varmasti itämaisen action-elokuvan ystävien mieleen.

Mikko Lamberg

Elokuvasta on helposti saatavilla 88 Filmsin extroilla täytetty Blu-ray-julkaisu. Koneen Säätiö on tukenut Mikko Lambergin kirjallisuus- ja elokuvakritiikkiä vuonna 2026.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua