Homayun Ershadi elokuvassa Kirsikan maku.

Kulttuuritoimitus

Alakulo on synti

Abbas Kiarostami: Kirsikan maku (1997). Ma 2.2.2026 klo 19.00. Abbas Kiarostamin Kirsikan maku -elokuvaa yksinkertaisempaa ei ole. Alussa on vain herra Badii -niminen mies (Homayun Ershadi), joka ajelee pitkin Teherania ympäröiviä kukkuloita ja etsiskelee apulaisia hankkeeseen. Verkkainen, polveileva tarina saattaisi vaikuttaa siltä, että Badii olisi etsiskelemässä seksikumppania, mutta ei. Hän etsii jotain paljon vaarallisempaa. Hän tarvitsee avustajaa itsemurhaan. Badii tarvitsee jonkun lapioimaan maata kuolleen ruumiinsa päälle.

Kiarostamille ja ylipäätään Lähi-idän kerrontaperinteelle ominainen viitteellisyys leimaa elokuvaa: ohjaaja ei kerro käytännössä mitään päähenkilöstään ja hänen elämästään. Ainoa selitys, jonka tämä antaa, on että alakulo on synti ja että alakuloinen ihminen loukkaa läheisiään. Askeettisen elokuvan eleganssi rakentuu autossa käydyille keskusteluille ja eteen aukeavien iranilaismaisemien niukkuudelle.

Kirsikan maku jakoi vuonna 1997 Cannesin elokuvajuhlilla Kultaisen palmun yhdessä japanilaisen Shohei Imamuran Ankerias-elokuvan kanssa. (Antti Selkokari)

* *

Filosofista tragikomediaa

Krzysztof Kieslowski: Kolme väriä: Valkoinen (1994). Ma 16.2.2026 klo 19.00. Puolalaisen Krzysztof Kieslowskin kuuluisan väritrilogian toinen osa Kolme väriä: Valkoinen lävähti valkokankaille vuonna 1994. Väritrilogia viittaa Trikoloriin ja Ranskan vallankumouksen ihanteisiin, joita Kieslowski tarkastelee lähinnä yksilöiden elämäntunnon ja -kulun osana.

Valkoisen tasa-arvopohdinta ruumiillistuu onnettomaan Karoliin, Pariisissa asuvaan puolalaiseen, jonka hänen vaimonsa dumppaa miehen impotenssin vuoksi. Karol hankkiutuu mielikuvituksellisella tavalla takaisin Puolaan, maahan, jossa yhdet ovat edelleen tasa-arvoisempia kuin toiset, mutta jossa voi nyt rikastua äkkiä.

Kieslowski näyttää, että emme me edes halua olla tasa-arvoisia ja vapaita, vaan tasa-arvoisempia ja vapaampia. Siksi rakkauskin on niin vaikeaa, rakastava kun ei ole vapaa, eikä tasa-arvoinenkaan. Rakkaus kyllä ehkä voi olla suurinta mitä on, mutta sen Karol ja vaimonsa ja me kaikki huomaamme usein liian myöhään. Filosofista, tunteista puhuvaa tragikomediaa Kieslowskin kierteillä. (Kari Heino)

* *

Nuoruuden ihana kauheus

Todd Solondz: Welcome to the Dollhouse (1995). Ma 2.3.2026 klo 19.00. Amerikkalainen Todd Solondz tunnetaan ohjaajana, joka viihtyy äärimmäisellä epämukavuusalueella. Hänen elokuvissaan käsitellään usein ulkopuolisuutta, häpeää ja ihmisten ikäviä puolia mustan huumorin kautta.

Welcome to the Dollhouse (1995) on yksi Solondzin tunnetuimmista elokuvista, ja erinomainen johdatus ohjaajan maailmaan. Katsojan olo on usein vaivaantunut, mutta samalla tarina tuntuu liiankin tutulta. Dawn Wienerin koulupäivät ovat täynnä kiusaamista, torjutuksi tulemista ja pieniä toiveita, jotka murskautuvat kerta toisensa jälkeen. Solondz ei tarjoa helppoja ratkaisuja tai turhaa lohtua, vaan antaa tilanteiden olla kömpelöitä, julmia ja surullisia. Musta huumori on erittäin kuivaa ja osuvaa, mutta saa kuitenkin katsojan myös ajoittain nauramaan.

Heather Matarazzon upea roolisuoritus tekee Dawnista aidon ja unohtumattoman. Welcome to the Dollhouse ei ole hyvän mielen elokuva, vaan rosoinen kuvaus nuoruudesta, ja sen ihanasta kauheudesta. (Muru Vähänikkilä)

* *

Haikeus kohtaa huumorin

Jean Vigo: L’Atalante (1934). Ma 9.3.2026 klo 19.00. Jokiproomun ihmisistä kertova Jean Vigon ainoa, vuonna 1934 valmistunut pitkä elokuva L’Atalante on myös vastanaineen avioparin tarina, joka ylistää elämän ainutkertaisuutta. Tapa, jolla L’Atalante yhdistelee runollista fantasiaa karheaan realismiin, oli aikaansa edellä.

Jokiproomun kapteeni Jean ja maalaistyttö Juliette lähtevät häämatkalleen jokiproomulla, kohti Pariisia. He ahtautuvat proomun pieniin tiloihin, joissa on heidän lisäkseen perämiehenä toimiva vanha merikarhu Jules ja hyttipoika sekä puolen tusinaa kissaa.

Yltiörakastunut nuoripari ilottelee minkä ennättää. Elämänsä maalla viettänyttä Juliettea houkuttelisivat Pariisin huvitukset. On häkellyttävää, miten kauniisti yli 90 vuoden takainen elokuva yhdistää haikeuden huumoriin.

Ohjaaja Jean Vigo – katalonialaisen anarkistin poika – kuoli tuberkuloosiin 29 vuoden iässä muutama kuukausi ennen L’Atalanten ensi-iltaa. Vigon tunnetuimpiin kuuluva lyhytelokuva Nolla käytöksessä (1933) oli herättänyt sensuurin raivon, koska sen katsottiin yllyttävän kapinointiin. (Antti Selkokari)

* *

Klassikkosarja – Kevät 2026

• 2.2. klo 19.00 Abbas Kiarostami: KIRSIKAN MAKU (Ta’m e guilass, Iran/Ranska 1997) 35mm, 95 min -S-
• 9.2. klo 19.00 Jim Jarmusch: YEAR OF THE HORSE (USA 1997) 35mm, 105 min -S-
• 16.2. klo 19.00 Krzysztof Kieslowski: KOLME VÄRIÄ VALKOINEN (Trois couleurs: Blanc, Ranska/Sveitsi/Puola 1994) DCP, 92 min -K12-
• 23.2. klo 19.00 Jim Jarmusch: MYSTERY TRAIN (Japani/USA 1989) 35mm, 110 min, -K12-
• 2.3. klo 19.00 Todd Solondz: WELCOME TO THE DOLLHOUSE (USA 1995) DCP, 88 min -K12-
• 9.3. klo 19.00 Jean Vigo: L’ATALANTE (Ranska 1934) 35mm, 89 min -S-
• 16.3. klo 18.15 Andrzej Wajda: KOIVIKKO (Brzezina, Puola 1970), 35mm, 95 min -K7- Vieraana Andrzej Wajdasta kirjan kirjoittanut Juha Rosma, joka myös esittelee illan elokuvan.
• 23.3. klo 19.00 David Cronenberg: CRASH (Kanada/UK 1996) 4K DCP, 100 min -K16-

Esitykset maanantaisin Arthouse Cinema Niagarassa (Kehräsaari, Tampere). Liput 8 euroa. Lisätietoa täältä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua