Murat Kiliç elokuvassa Stiletto – A Pink Family Tragedy. Kuva: Istanbul Film Festival
ELOKUVA | Eero Lassila poimi tärpit viime viikolla päättyneiltä Istanbulin elokuvafestivaaleilta. Kultaisen Tulppaanin sai tänä vuonna Gaspar Noe elokuvastaan Vortex.
Osana vaihto-opiskeluani sain tilaisuuden päästä aistimaan 41. kerran järjestettyjen Istanbulin elokuvafestivaalien tarjontaa. Festivaaliviikkojen (8.–19.4.2022) aikana esillä oli kansallisia ja kansainvälisiä elokuvia, lyhytelokuvia ja dokumentteja, jotka levittäytyivät kuuteen teatteriin metropoliksen sydämessä.
* *
Stiletto – A Pink Family Tragedy
Ohjaus: Can Merdan Dogan. Rooleissa: Murat Kiliç ja Nihal Yalçin.
Ensitöikseni kävin tutustumassa lyhytelokuvien kansallisen kilpasarjan tarjontaan. Stiletto – A Pink Family Tragedy on draamakomedia, jossa taksikuljettaja Hasan (Murat Kiliç) jää rysän päältä kiinni vaimolleen (Nihal Yalçin) kokeiltuaan korkokengillä tanssimista kotonaan. Vaimo vetää asiasta pultit pelätessään Hasanin olevan kaappihomo. Lapsien tullessa kotiin, itkevä äiti kertoo lapsilleen isällä olevan ongelma. Hasan saa kuitenkin lopulta koko perheen puolelleen tanssin kautta.
Elokuva haastaa oivallisesti turkkilaisia konservatiivisia perhearvoja ja miesmallin rajoja sykähdyttävän huumorin keinoin.
Kuva: Istanbul Film Festival
Our Ark
Ohjaus: Deniz Tortum ja Kathryn Hamilton.
Parhaan kotimaisen lyhytelokuvapalkinnon pokannut abstrakti scifi-essee Our Ark kuvasi ”virtuaalisen Nooan arkin” rakennusprosessia, jossa eläinlajeja 3D-mallinnettiin virtuaaliseen muotoon.
Elokuva ravisteli katsojaa kysymällä, onko digitaalisena jatkeena eläminen elämisen arvoista? Kokonaisuus kritisoi osuvasti ympäristön ja teknologian välistä symbioosia, mutta toteutus oli lopulta liian pelkistetty eikä elokuva herättänyt kaivattua dystopia-ahdistusta.
Kuva: Istanbul Film Festival
The Day My Father Died
Ohjaus: Emre Sefer. Rooleissa: Alina Boz ja Nur Fettahoglu.
The Day My Father Died (Babamim Öldügü Gün) kertoo kahden sisaruksen yhteentörmäyksestä heidän isänsä kuoltua. Riitakaksikon huutaessa toisilleen autossa sattuu hirveä tragedia, jonka vuoksi he joutuvat punnitsemaan eettisiä valintojaan. Koskettava ja realistinen kokonaisuus kysyikin: mitä ihminen on valmis uhraamaan oman uransa tähden?
* *
Kuva: Istanbul Film Festival
After Yang
Ohjaus: Kogonada Rooleissa: Colin Farrell, Justin H. Minh, Jodie Turner-Smith, Malea Emma Tjandrawidjaja.
Lyhäreiden ohessa kävin tarkastamassa Colin Farrellin tähdittämän scifi-draaman After Yang. Elokuvassa perheenisä Jake (Farrell) etsii keinoja korjata apulaisrobotti Yangin, johon perhe on kovasti kiintynyt. Korjaus osoittautuu luultua haastavammaksi ja johtaa Jaken syvälle robottiskenen hämäräbisneksiin asti. Jaken kaipaus Yangia kohtaan yltyy sairaalloiseksi hänen pikakelatessa aurinkolasiensa avulla Yangiin liittyviä muistoja päivästä toiseen. Jake saa myös vihiä Yangin suhteesta toiseen robottiin.
After Yang herättää ajatuksia siitä, miten pitkälle kiintymys ihmisen ja robotin välillä ja robottien kesken voikaan mennä. Elokuva muovaa roboteista kuvaa inhimillisinä ja yleisesti hyväksyttyinä olentoina yhteiskunnassa. Elokuva säilytti kyborgisen kiehtovuuden loppuun asti jättäessään dystopian käsittelemisen vähemmälle huomiolle. Pitkät kohtaukset korostavat tumman värikontrastin kanssa elokuvaan sisältyvää kaipuuta.
Kuva: Istanbul Film Festival
Love, Deutchmarks and Death
Elokuvanäytösten lisäksi osallistuin Love, Deutchmarks and Death -dokumenttielokuvan juhlatilaisuuteen, joka oli tribuutti elokuvassa soivalle musiikille.
Cem Kayan ohjaama dokumentti on musikaalinen essee, joka kertoo monelta osalta varjoon jääneestä turkkilaisesta musiikin alakulttuurista 1960-luvun Saksassa. Tuona vuosikymmenenä Saksaan muutettiin Turkista ennen muuta työn perässä, mutta aallon mukana maahan rantautui myös muun muassa turkkilaista psykedeelistä kitarointia ja hiphopia.
* *
Ranskalaisohjaaja Gaspar Noe vastaanottaa Kultaisen Tulppaanin. Kuva: Eero Lassila
Gaspar Noen Vortex voittoon
Lopulta festivaali sai arvoisensa päätöksen Cemal Resit Rey -salissa. Parhaan elokuvan palkinnon eli Kultaisen Tulppaanin voitti kokeellisen elokuvan pioneeri Gaspar Noe elokuvallaan Vortex. Dementoituneen pariskunnan viimeisistä hetkistä kertova Vortex sai inspiraation Noen saatua lukuisia aivoverenvuotoja ja oltua lähellä kuolemaa.
Parhaan dokumentin palkinnon sai ALS-tautia sairastavan Kathrynin elämää kuvaava ja muun muassa Senem Tüzemin ohjaama Eat Your Catfish.
Parhaan esikoiselokuvan palkinnon sai Nazli Elif Durlun ohjaama mustan komedian sävyttämä draama Zuhal, joka kertoo keskiluokkaisen istanbulilaisen naisen keskiluokkaisista ongelmista, kuten naapureiden välttelemisen pelon voittamisesta. Kriitikoiden FILPRESCI-palkinnon voitti Noen lisäksi Aziz Alaca elokuvallaan Göl Kenari Lakeshore.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Josh Margolin kunnianosoitus isoäidilleen yhdistää huumoria ja toimintaa – arviossa Thelma
ELOKUVA | Thelma ja Ben ajavat skootterilla Los Angelesiin hakemaan oikeutta menetettyään puhelinhuijarille 10 000 dollaria.
Amerikkalaista historiaa tontin, talon ja sen asukkaiden kuvittamana – arviossa Here
ELOKUVA | Robert Zemeckisin teknologiaan tukeutuva elokuva perustuu Richard McGuiren kirjaan, jossa kerrotaan amerikkalaisten historiaa yhden paikan kautta.
Eteläpohjalaiselta Saku Taittoselta sujuvat porilaismurre ja Neumannin lavaelkeet Dingo-elokuvassa Levoton Tuhkimo
ELOKUVA | Dingosta kertova Levoton Tuhkimo saa pohtimaan toden ja keksityn suhdetta. Yksi Mari Rantasilan elokuvan tärkeistä teemoista on nähdyksi tulemisen ja hyväksynnän tarve.
Conclave-elokuva tuo esiin, miten uuden paavin valintaa juonitellaan Vatikaanin suljettujen ovien takana
ELOKUVA | Jos Conclave on jotakin, niin visuaalista herkkua askeettisuuteen tottuneille pohjoismaalaisille, sikäli paljon siinä korostuvat katolisen kirkon suosima prameus ja väriloisto.
