Isabella Rossellini oli helposti lähestyttävä tähti Hollywood-leffan kuvausten keskipisteessä.

Marita Salonen, teksti
Kuvat: Sini Tuomisalon arkisto (1984) ja Marita Salonen (2020)

Kesä 1984 Reposaari, Pori

Isabella Rossellini kuljeskelee Satamapuistossa ja tappaa aikaa. Elokuu tuntuu pitkältä, mutta yöt hotellissa Porin keskustassa ja päivät asuntovaunulla meren rannalla sujuvat jotenkin. Isabellan vauva on matkassa mukana, ja hän tuntee olonsa kotoisaksi ruotsalaisten juuriensa ansiosta.

Englantilaiset lavastemiehet notkuvat saaren toisella puolella. He ottavat aurinkoa Lontoo-nimisellä rannalla ja tappavat aikaa hekin. Suuri määrä lavasteita on rakennettu ja Kirkkokadun asukkaat ovat antaneet sotkea talojensa seinät korvausta vastaan, jotta Reposaari näyttäisi elokuvassa siperialaiselta kyläpahaselta.

Mitä kaikki odottavat? Huonoa säätä, tummia pilviä mereltä, mitä tahansa muuta kuin lämmintä auringonpaistetta. Ohjaaja Taylor Hackford haluaa, että kamerat käyvät synkässä Neuvostoliitossa. Hän haluaa myös Oscar-palkinnon.

Loppukesä on poikkeuksellisen kaunis ja lämmin.

Elokuvassa lentokone tekee pakkolaskun Siperiaan ja neuvostoliittolainen huipputanssija joutuu Reposaaren esittämään kylään. 

Blue! Sinä olet Blue!

Sinikka Lammi, 17, toivoo, että kesä jatkuisi loputtomiin. Hän on unelmiensa kesätyössä elokuvan casting-toimistossa ja etsii ympäri Satakuntaa avustajia kuvauksiin.

Sinikalla on tapana pulahtaa ruokatunnillaan mereen lavastemiesten rannalla. He yrittävät sanoa ”Sinikka” mutta turhaan, liian vaikeaa.

– Se on niinku sininen, tyttö selittää. – Blue! Sinä olet Blue!

Muut ottavat rennosti, mutta balettitanssija, näyttelijä Mihail Baryšnikov vetäytyy omaan maailmaansa. Hän saattaa pelätä loppukesän pimenevien iltojen varjoja. Aikaa on kulunut vain kymmenkunta vuotta siitä, kun hän loikannut Neuvostoliitosta Yhdysvaltoihin esiintymismatkan aikana.

* *

Muusikko-näytteljä Sini Tuomisalon lempinimi oli pienen hetken ajan Blue.

Sinikka ei ole ikinä kuullutkaan Isabellasta ja muista tähdistä – hyvä jos nytkään näkee heidät. Sillä Sinikka – tai Blue – näkee vain lontoolaisen lavastajan. Hän on ihana. Hän on aikuinen, ihan oikea mies.

Onneksi Sinikka saa ymmärtäväiseltä lukion rehtorilta kaksi viikkoa ylimääräistä lomaa. Pian Lavastaja ottaa tytön kyytiin filmiryhmän suureen autoon. He ajavat kioskille Mäntyluotoon, ja Lavastaja ostaa heille jäätelöt.

Automatka telakan ohi kestää ainakin kymmenen upeaa minuuttia. Blue nauraa Lavastajan hullulta kuulostavalle cockneyn murteelle ja syö jäätelöään.

Elämä on hetken ihmeellisen kirkas ja kaunis.

Isabella Rossellini ja Mihail Baryšnikov maskeeraamossa.

Isabella joi mehua keittiössä saunareissun jälkeen

Syksy 2020 Reposaari, Pori

Sinikasta on aikoja sitten tullut muusikko Sini Tuomisalo, ja hän on palannut maailmalla vietetyn aikakauden jälkeen juurilleen, kotiin Reposaareen. Hän on kirjoittanut ja esittänyt useita musiikkinäytelmiä. Nyt on aika tuoda näyttämölle Valkeiden öiden kuvauskesä.

Sini keräsi näytelmää varten aineistoa reposaarelaisilta ja hyödynsi omia muistojaan siitä, mitä kuvauksissa todella tapahtui. Kuka ajeli ja kenen kanssa salaa koko yön kuvauksiin rahdatulla neuvostoliittolaisella Tsaikalla? Hiipikö Helen Mirren vaivihkaa ohjaaja Hackfordin sänkyyn Poriin, vaikka hänen osuutensa kuvattiin vain Helsingissä?

– Löysin myös runojani siltä ajalta. Ihmeellisen järkevää, aikuismaista haikeuden käsittelyä, vähän rajuakin.

Näytelmän monissa rooleissa Sini esittää itseään sekä elokuvan suomalaista tuottajaa Anja Harjulaa ja hetkittäin tietysti myös Isabella Rossellinia.

– Haastattelin reposaarelaisia näytelmää varten. Puhuttiin paljon, katseltiin valokuvakansioita. Se oli yhteinen matka kuvauskesään.

* *

– Silloin täällä pyöri isabelloja. Ehkä olin kuullut näyttelijästä nimeltä Ingrid Bergman, Isabellan äidistä, mutta 17-vuotiaalle ne muut oli vaan tuntemattomia ihmisiä. Mihail Baryšnikov, joku balettitanssija, en ollut ikinä kuullutkaan. Ohjaaja Taylor Hackfordin tiesin Upseeri ja herrasmies -elokuvasta, koska mulla oli sen tunnusmusiikin nuotit ja olin soittanut sitä.

– Mihail oli viileä ja etäinen. Hänestä huokui eniten se, että hän on todellinen taiteilija. Miten käveli, miten istui tai piti kahvimukia. Kaikki hänessä oli harkittua loppuun asti, ei mitään ylimääräistä. Hyvin lyyrinen ja herkkä. Ihailin häntä kaukaa, niin komea ja kaunis mies.

– Isabella Rossellinin kanssa puhuin paljon käytännön asioita. Hän oli hyvin vaatimaton, hiljaisen ystävällinen, vaikka kaikki halus pitää hänen vauvaansa sylissä.

Yhtenä päivänä reposaarelainen mies koki elämänsä yllätyksen. Hän oli leikkaamassa nurmikkoa omassa pihassaan, ja tuttu elokuvan avustajana työskennellyt nainen tuli pihaan tumman, kauniin naisen kanssa.

– Olivat päiväkävelyllä ja talon sauna oli sattumalta lämmin. Isa lähti tietysti reippaasti löylyihin ja saunan jälkeen mehua juomaan keittiöön. Ja koko kyläreissusta ei ole edes valokuvaa!

Palokunta vuokrasi Reposaaren VPK-talon niin isosta rahasta, että kuvausten jälkeen voitiin ostaa uusi paloauto ja tehdä remonttia. Sini Tuomisalon näytelmässä lontoolaista lavastajaa esittää Jaska Aalto.

Elokuvan ensi-ilta on suuri pettymys

Talvi 1986, Porin keskusta

Valkeat yöt kertoo Yhdysvaltoihin loikanneesta neuvostoliittolaisesta huipputanssijasta, jonka lentokone tekee pakkolaskun Siperiaan. Reposaari esittää kurjaa siperialaista kylää ja Helsinki Leningradia, nykyistä Pietaria.

Elokuva saa ensi-iltansa jo kuvauksia seuraavana vuonna 1985, mutta Poriin se saapuu vasta helmikuussa 1986. Silloin reposaarelaiset pakkautuvat linja-autoon ja paloautoon, ajavat parinkymmenen kilometrin matkan elokuvateatteriin Porin keskustaan. Nyt päästään näkemään, miltä Reposaari ja omat roolisuoritukset näyttävät Hollywood-elokuvassa! Matkasta tehdään juttu paikalliseen lehteen.

Ilta on suuri pettymys. Miten paljon oli kuvattu ja miten vähän on päätynyt lopputulokseen! Lopputeksteissä seisoo vain yhden porilaisen nimi: Maria Welander. Hän ei edes ole reposaarelainen vaan tuli kuvauksiin Yyterin läheltä Pihlavasta.

– Muut avustajat mainitaan lopputeksteissä People in Reposaari village, Pori. Marialla on jopa repliikki kohtauksessa, joka kestää ainakin minuutin. Se on huippupitkä, tehty varmaan yksi kokonainen päivä. Kohtaus on kuvattu Helsingissä, ne veivät Marian mukanaan sinne.

* *

Sini Tuomisalo koki ja kokee yhä valmiin elokuvan alkuminuutit ahdistavaksi, koska Mihail Baryšnikovin roolihahmo kuolee siinä hirttäytymällä.

– Hän tanssii pöydän ja tuolin kanssa siinä kohtauksessa. En oikein uskalla katsoa sitä kohtausta kokonaan.

Nuori Sini käy katsomassa Valkeat yöt elokuvateattereissa aina, kun se on mahdollista. Porissa kaksi kertaa, Turussa, Toijalassakin. Kun se tulee lopulta televisiosta, hän nauhoittaa sen VHS-kasetille.

Isabella Rossellini muistetaan Reposaaressa aina. Vanha lehtileike kutsuu Kirkkokadun vanhan kaupan ikkunassa katsomaan Sini Tuomisalon näytelmää, joka palautti kesän 1984 mieleen.

Sini Tuomisalolle selvisi vähitellen, että hän on ollut kesätöissä maailmankuulujen näyttelijöiden kanssa.

– Tajusin sitten, että näähän on ihan huipputyyppejä. Isabellan malliura Lancomella oli jo alkanut ennen filmauksia. En ollut edes kiinnostunut meikkaamisesta, mutta kuvista näin, että hei, täähän on Isa, tehty vaan kalliin näköiseksi meikkimalliksi.

– Vanhemmat ihmiset tajusi, miten kuuluisia ihmisiä Reposaaressa pyöri. He olivat vieraanvaraisia. Meille teineille oli vaan hienoa, että oli porukkaa ja kerrankin tapahtui jotakin.

White Nights (Valkeat yöt) saa lopulta Oscar-palkinnon mutta ”vain” musiikista. Lionel Richie esittää elokuvan tunnusmusiikin Say You, Say Me. Ohjaaja Taylor Hackman saa Helen Mirrenistä vaimon elokuvan ansiosta.

Äkkiä kuvauksiin taksilla vaikka suoraan pubista

Kun Valkeidein öiden kuvaukset alkavat kesällä 1984, Sini Tuomisalon työtehtävänä on valmistaa tuotantotoimistossa aamiaisleipiä, joissa on kurkkua päällä.

– Vastailin puhelimeen ja olin äimän käkenä, kun amerikkalaisia ja englantilaisia vaan ryntäili ympärillä. Työt saattoi alkaa seitsemältä ja kestää kymmeneen, yhteentoista illalla. Äiti oli onneksi töissä seurakuntien leirikeskuksessa. Hän hoiti avustajien ruokailun yhtenä päivänä, kun ihan kaikki oli mennyt pieleen.

Casting-toimistoon siirtyminen on nuorelle tytölle melkoinen ylennys. Siellä pomona on amerikkalaisen päätuottajan vaimo.

– Hän selasi avustajakatselmuksista satoja kuvia, joista valittiin sopivan näköiset. Me casting-avustajat soittelimme ja hoidimme heidät esiintymiskuntoon, puvustamo oli vieressä. Kaksi valtavaa vaaterekkaa tuli Englannista.

Soittelu ympäri Satakuntaa on rajua hommaa. Aamulla saattaa selvitä, että ohjaaja on päättänyt kuvata kaikki edellisenä päivänä purkitetut kohtaukset uudelleen.

– Kymmeniä tai jopa pari sataa ihmistä piti välillä saada tunnin sisällä heti takaisin. Kerran yksi avustaja jäljitettiin hammaslääkärin tuolista 60 kilometrin päästä. Ei kun taksilla Reposaareen!

Tähdillä oli paljon odotteluaikaa kuvausten aikana. Yhtenä päivänä Reposaaren pankki sai tiskilleen harvinaisia vieraita.

Haastavimpia tehtäviä oli hankkia näyttelijä Gregory Hinesin näköinen mies istumaan valoihin mallina ennen varsinaisia kuvauksia. Mustia miehiä ei vallan kauheasti Porissa 1980-luvulla ole. Sopiva saadaan taksiin tunnetusta Nalle Pubista Porin keskustasta.

Reposaarelaisista tuntuu kuin amerikkalaiset olisivat tuoneet tullessaan pienen rahasäiliön, jossa on loputtomiin rahaa. Kustannuksilla ei ole mitään väliä.

– Tuntipalkkani oli vähemmän kuin avustajilla, mutta sain iltalisät ja sunnuntailisät. Ostin kuvausten jälkeen tosi hienot farkut ja paidan, en olisi niitä muuten ostanut. Sotkettujen talojen omistajat saivat isoja korvauksia, lähes 10 000 markkaa jokainen.

– Reposaaren VPK osti tilavuokrallaan uuden paloauton ja pystyi tekemään ison remontin VPK-talolla. Nuoret VPK:n pojat oli maalareiden lavastemiesten apuna ja autonkuljettajina. Osa pääsi töihin myös Helsingin kuvauksiin.

Isabella Rossellini ja Gregory Hines kävelyllä Kirkkokadulla.

Isabellan lempiviiniä ei löydy Reposaaren Alkosta

Vuoden 2020 muistelunäytelmää tehdessään Sini Tuomisalo on ajatellut elämänsä kesätyöpaikkaa myös moraaliselta kannalta. Suomalaiset saivat kovaa kyytiä toteuttaessaan ylipäällikön eli ohjaajan käskyjä.

– Tee kahdessa päivässä siperialainen tori. Hommaa heti poron pää ja etukäpälät, joissa on karvoja.

– Äkkiä betonimylly tänne! Eikun soittelemaan naapureille ja kavereille. Onneksi tiesin, mitä kelläkin on ja mitä kukin osaa. Nopeasti löytyi vaikka kunniamerkkien ompelijoita, kun puvusto ei ehtinyt.

– Ei riittänyt se, että teki parhaansa eikä se, että taipui ylipitkiin päiviin. Viranomaisilta piti pyytää asioita, jotka ei tuntuneet mukavilta. Piti venyä ja joustaa.

Tähdet saattoivat pyytää palveluksia kiireisten kuvausjärjestelyjen lisäksi.

– Yks kaveri lähetettiin ostamaan Isabellalle viinipulloja. Ensin yritettiin Reposaaren Alkosta. Se oli kuuluisa siitä, että oli Suomen pienin Alko. Mutta eihän siellä ollut Isan haluamaa hienoa viiniä. Piti lähteä Porin keskustasta hakemaan, mutta tuotantotoimiston kassasta sekin homma maksettiin.

Amerikkalaisten rahasampo tuntui ehtymättömältä reposaarelaisten silmissä. Talojen omistajat saivat tuntuvat korvaukset seinien sotkemista. Sekaan rakennettiin myös lavastetaloja.

Aina ikävä Venäjälle

Sini Tuomisalolle kuvauskesä oli hänen ensimmäinen kosketuksensa Porin ja suljetun Reposaari-yhteisön ulkopuoliseen maailmaan. Tai oli hän kerran käynyt Tukholmassa, mutta sitä ei lasketa.

– Hain myöhemmin elokuvalinjalle Taideteolliseen korkeakouluun, myös Teatterikouluun, mutta eihän niihin niin vain päässyt. Teen kuitenkin samoja asioita, vaikka mulla ei ole niihin koulutusta.

Sini Tuomisalo on asunut pitkään Espoossa ja viisi vuotta Pietarissa, missä hän kävi kovan koulun konservatoriossa.

– Lauloin. Itkin ja lauloin. Mutta opin laulamaan!

Hän on asunut useita vuosia myös Italiassa, mutta Venäjä – sinne hän kaipaa aina.

Siellä hän oli myös maaliskuun 12. päivänä tänä vuonna, kun koronatodellisuus iski Suomeen hallituksen ensimmäisen tiedotustilaisuuden muodossa. Matkalla oli mukana muusikkoystävä, yhteistyökumppani Jaska Aalto.

– Filmattiin Mihail Baryšnikovvin kotitalolla videopätkää tähän meidän näytelmään. Jaska lähti kotiin, mutta mulla oli vielä musiikkihommia Pietarissa. Muusikkokollega sanoi lopulta, että lähde äkkiä pois maasta. Tuntui kuin olisi sotatila, kaikki meni ihan oudoksi ja pahaenteiseksi.

– Tulin viimeisellä junalla, parin tunnin kuluttua raja meni kiinni. Ystävillä ei ole siellä ollut kellään koronaa.

Sini Tuomisalo löysi kuvan itsestään kesältä 1984. – Tämä on VPK-talon nurkilta. Olin varmaan melkein joka päivä noissa vaatteissa: vanhoista puuvillahousuista leikatut shortsit ja vanha samettiliivi.

Jäähyväissuudelma

Kesä 1984, Reposaari

Kaikki kaunis loppuu aikanaan. Filmiryhmä pakkaa autojaan ja tulee se hetki, kun Lavastaja tekee lähtöä. Hän heiluttelee paitaa kädessään. – Blue, why so blue today!

On tullut aika hyvästellä.

– Kiss me for goodbye, Blue sanoo hiljaa.

Nyt 36 vuotta myöhemmin Sini sanoo, ettei hänellä ollut aavistustakaan, minkä ikäinen Lavastaja oli. Ehkä 35, saattoi olla vanhempikin.

– Sain sanottua, että voisinks mää saada ton sun paidan muistoks. Ei oltu edes halailtu koskaan, mutta silloin sain suukon ulkomaalaiselta aikuiselta – oi kauheeta – aitaa vasten nojattiin kulmauksessa koruttomasti.

– Se oli kyllä hyvä suudelma, hieno. Aikuinen mies, joka osasi suudella. Muistan vieläkin.

Reposaari ja Kirkkokatu kuuluvat lähtemättömästi Sini Tuomisalon elämään. Yhteistyö Jaska Aallon kanssa jatkuu. Heitä on kuvailtu muusikkoina pehmeiden sävyjen duoksi.

Minä, Sini Tuomisalo

Missio: Reposaari. Hieno kutsua tänne vierailijoita ja kertoa heille tarinoita. Voi ravata pitkin rantoja, uida, syödä kalaruokaa. Tai voi napata hihasta kiinni mielenkiintoisia persoonia. Suomen tärkein vientisatama 1800-luvulla.

Tausta: Reposaarelainen muusikko-laulaja-tarinankertoja-opas. Kattaa kaiken. Pietarin konservatorio, paikka, jossa opin laulamaan. Vaikea, rankka ja itkuinen opiskeluvaihe Venäjällä 2004–2009.

Huippujutut: Vuodet Venäjällä, asuminen siellä. Siitä ammennan joka päivä. Lukioaika, sisältäen Valkeat yöt.

Ydin: Sinne en ole vielä mennyt, vaikka olen jo aika vanha. Sen takia tässä riehutaan joka suuntaan. Oltaisiinko jossakin puolivälissä? Kiire ehtiä tehdä asioita tässä elämässä.

Idoli: Jörn Donner kiinnostava henkilö, olen lukenut jo lukioajoista ja katsonut hänen ohjaamiaan elokuvia. Se outous ja pysähtyneisyys, hänen tapansa käsitellä tarinaa kiinnostaa. Ei tapahdu liikaa, antaa ihmiselle aikaa viipyä jossakin jutussa.

Haaveita: Haaveilen aina pitkästä lämpimästä kesästä, sellaisesta kuin Italiassa, missä asuin neljä vuotta. Venäjän Karjalan pieniin kyliin esittämään lauluja, viihdyttämään vaikka kuukauden ajaksi. Oma tv-ohjelma Venäjällä toisen muusikon kanssa, yhteistyötä venäläisten muusikoiden kanssa eri kaupungeissa.

Lue lisää Sini Tuomisalosta ja Valkeat yöt -näytelmästä.

* *

Reposaarelaisia joulutarinoita

• Jouluesitys toteutuu koronarajoituksin joulukuussa 2020 Ravintola Reposaaressa. Sini Tuomisalo on jututtanut kyläläisiä ja kerännyt talteen jouluisia muistoja 1920–2020-luvuilta. Tarinoiden välillä hän soittelee ja laulaa jouluista musiikkia. Esityksissä on mukana musiikkituttujaan.
• Joka päivä keskiviikosta sunnuntaihin 16.–20.12.2020 kello 18 Ravintola Reposaaressa.

* *

Tanssikohtaus White Nights -elokuvasta

”Toinen on viileän seksikäs, toinen uteliaan kokeileva – kaksi erilaista taiteilijaa, oman lajinsa huippunimeä sulattaa upeassa koreografiassaan baletin ja stepin yhteen.” – Sini Tuomisalo

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua