Elokuvavuosi alkaa dokumenttielokuvafestivaali DocPointin esityksillä Helsingin keskustassa

Mark Cousins. Kuva: Jenny Leask

Antti Selkokari, teksti

Vuoden elokuvatapahtumista ensimmäisen, Helsingissä järjestettävän DocPoint-dokumenttielokuvafestivaalin (30.1.–4.2.2024) tämän vuoden vieraista ylivoimaisesti tunnetuin on 15-osaisen Elokuvan tarina -dokumenttisarjan (The Story of Film: An Odyssey) luoja Mark Cousins. Palkittu dokumentaristi vetää festivaalilla Masterclass-luennon keskiviikkona 31.1.

DocPointin ohjelmistossa Cousinsilta nähdään kolme elokuvaa. Yksi kertoo ydinvoiman historiasta, toinen fasismin synnystä ja tuhosta, kolmas lapsuuden kuvaamisesta elokuvissa.

Lisätietoa Mark Cousinsin Masterclass-luennosta ja elokuvaesityksistä täältä.

* *

Ville Suhosen dokumenttielokuvassa Sodan ja Rauhan lapset nähdään paljon kuvia lasten kasvattamisesta sotaan valmiiksi äärinationalisteiksi. Kuvassa pikkulotille luetaan satuja uhrimielestä. Kuva: Museovirasto

DocPoint on perinteisesti pitänyt vahvasti esillä kotimaista elokuvaa. Kuin sattumalta monissa tämän vuoden kotimaisista elokuvista keskeiseksi tulevat kysymykset lapsuudesta ja lasten aseman suojattomuudesta kulttuuristen sotien tai kiistojen keskellä.

Kotimaisista DocPointin odotetuimpiin kuuluu menneisyyden kuvittamisesta omimman lajinsa tehneen veteraanielokuvantekijä Ville Suhosen elokuva Sodan ja rauhan lapset. Siinä hän piirtää kuvaa sotia edeltäneen Suomen henkisestä ilmastosta, jonka militaristisuutta kuvittaa runsain näyttein ajan valokuvista ja elokuvista.

Suhosen aiemmista elokuvista kaksi, viimeisestä Suomessa teloitetusta naisesta kertonut Ompelijatar (2015) ja jatkosodan aikana kuolemaan tuomitusta Arndt Pekurisesta kertonut Ikuiseen rauhaan (2021), oli katsauksia 1920–1940-lukujen Suomen henkiseen ja poliittiseen maisemaan. Samaa henkistä maastoa Suhonen katselee nytkin.

Sodan ja rauhan lapset rakentuu kuviltaan täysin arkistomateriaalin käytölle. Suhosen edellä mainituissa elokuvissa ja niin hänen uutuudessaankin tulee näkyviin kuva menneisyyden Suomesta synkeän militaristisena maana, jossa kaikki on alistettu ihmisten ja varsinkin lasten saattamiseksi kuriin ja järjestykseen.

Kuten Suhosen elokuvissa helposti käy, niin tässäkin arkistotietoon ja -kuviin pohjaava muoto alkaa pian tuntua raskaalta. Kirjojen, lehtien ja musiikin propagandistisuus korostaa, miten voimakkaasti lastenkasvatuksella pyrittiin sotilaallisen toimintakyvyn synnyttämiseen lapsissa jo pienestä pitäen. Suhonen tekee oman näkemyksensä mukaisia elokuvia ja nostaa partiolaisuuden tai lasten lumisodat esimerkeiksi äärinationalismin militaristisuudesta. Suhosen elokuvasta on festivaalilla kolme näytöstä: keskiviikkona (31.1.), torstaina (1.2.) ja sunnuntaina (4.2.), kaikki eri elokuvateattereissa.

Lisätietoa Sodan ja rauhan lapset -elokuvan esityksistä täältä.

• •

Kaisa Rastimon elokuva Nasrin’s Voice seuraa Nasrin-nimisen maahanmuuttajanaisen ponnisteluja itsenäiseksi ihmiseksi samalla kun hän taistelee lastensa huoltajuudesta. Kuva: DocPoint

Elokuva-alaan kerran jo tympääntynyt ja hyvinkin kokenut elokuvaohjaaja Kaisa Rastimo palaa ohjaamisen pariin dokumenttielokuvallaan Nasrin’s Voice. Se kertoo maahamuuttajanaisten alistetusta asemasta.

Elokuvan päähenkilö on 13-vuotiaana avioliittoon pakotettu nuori Nasrin-niminen nainen, jonka puoliso kaappasi pariskunnan lapset avioeron jälkeen Suomesta Irakiin. Elokuvan näytökset ovat Helsingin Kinopalatsissa.

Lisätietoa Nasrin’s Voice -elokuvan esityksistä täältä.

* *

Camilla Roosin elokuva Barn nr. 182 seuraa tekijäänsä etsimässä jälkiä biologisista vanhemmistaan. Kuva: DocPoint

Suomalais-ruotsalaisen Camilla Roosin syvälle omaan henkilöhistoriaan käyvä elokuva Barn nr 182 kertoo biologisten vanhempien jäljittämisestä. Hoitolaitoksissa ja sijaisperheessä elämisen jälkeen aikuistunut elokuvaohjaaja etsii elämäntarinaansa viranomaisasiakirjoista, lapsena tehdyistä piirustuksista ja valokuvista. Identiteetin etsimisen lisäksi elokuva kertoo lastensuojelusta 1960- ja 1970-lukujen Suomessa.

Lisätietoa Barn nr 182 -elokuvan esityksistä täältä.

• •

Ohjaaja Saara Cantell teki näyttelijä Anneli Saulista pitkälle haastattelulle pohjautuvan dokumenttielokuvan Annelin aika. Kuva: DocPoint

DocPoint-festivaalilla varsinainen filmihullujen näytös on Saara Cantellin ohjaaman Annelin aika -elokuvan näytös Savoy-teatterissa perjantaina 2.2. klo 17.30. Anneli Saulin urassa riittää hämmästelyn ja ihastelun aiheita. Hänen ensimmäinen elokuvaosansa synnytti kohun. Saulia nauratti vielä vanhanakin, miten hän oli estellyt Suomen Filmiteollisuus -yhtiön toimitusjohtajalle T. J. Särkälle valitsemistaan Hilja – maitotyttö -elokuvaan, ”kun hän on näin lyhytkin”.

Särkkää Sauli luonnehtii vähän pelottavaksikin, koska tämä ”aina huusi, melusi ja rymysi”. Itsellään Sauli sanoi olleen vain hauskaa. Cantellin dokumenttielokuvaa kannattelee Saulin pitkä haastattelu, jota kontekstoidaan kirjein ja elokuvanäyttein.

Sauli kertoo useammankin tarinan elokuvatuottajista ja -ohjaajista, jotka ovat yrittäneet käyttää tilaisuutta hyväkseen ja kaataa puolustuskyvyttömäksi uskomansa Saulin sohvalle tai pöydälle. Sauli on kuitenkin antanut heidän kuulla kunniansa ja ellei muu auttanut, niin pamauttanut näköä kohti.

Kesken erään saksalaiselokuvan kuvausten Sauli saa yllätyksekseen kuulla olevansa raskaana. Hän tekee ajalleen rohkean teon ja heittäytyy yksinhuoltajaäidiksi. Koska Suomessa ei silloin ollut hänelle töitä elokuvissa tai teatterissa, hän lähti Ruotsiin rakennustyöläiseksi. Hienoa taiteilijamuotokuvaa katselee ihan mielikseen.

Lisätietoa Annelin aika -elokuvan esityksistä täältä.

* *

Helsingin dokumenttielokuvafestivaali DocPoint 30.1.–4-2.2024. Näytöspaikat: Kinopalatsi, Kino Regina, Tennispalatsi, Cinema Orion, Kiasma-teatteri, Savoy-teatteri.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua