Tampereen Arthouse Cinema Niagara -teatterissa nähdään 24.–26.10.2019 yhdeksän näytöksen kimara menneitä ja nykytraditioita esitteleviä musiikkidokumenttielokuvia osana maailmanmusiikin showcase-festivaalia WOMEXia.
Terhi Skaniakos
Keskiviikkona 23.10.2019 Tampereella käynnistyvän WOMEX-festivaalin (World Music Expo) ohjelmistossa on kiitettävä kattaus moninaisia musiikkidokumenttielokuvia. Vaikka tapahtuma on suunnattu pääasiassa alan ammattilaisille, muusikoille ja musiikkialan toimijoille, löytyy Niagarassa esitettävästä dokumenttielokuvatarjonnasta kiinnostavaa katsottavaa kaikille. Musiikillisia ilmiöitä kuvataan niin Brasiliasta, Yhdysvalloista, Kosovosta, Kreikasta kuin Pakistanistakin. Elokuvia esitetään torstaista lauantaihin 24.–26.10. Kehräsaaren Arthouse Cinema Niagara -teatterissa.
* *
Brasilialaisesta musiikkista kiinnostuneita hemmotellaan kolmella täyspitkällä elokuvalla. Clementina (ohj. Ana Rieper, 2019) kertoo vasta 63-vuotiaana tunnetuksi tulleen laulajan Clementina de Jesusin tarinan. Hänen lauluissaan kaikuvat sekä afrikkalainen että brasilialainen traditio.
Amazonia Groove (ohj. Bruno Murtinho, 2018) puolestaan kuvaa Brasilian pohjoisosassa Pará-osavaltion alueella olevan Amazonin kulttuuria, jossa moninaisiin musiikillisiin muotoihin kietoutuvat mytologiat, uskonto ja mystiikka.
Taking Iacanga (ohj. Thiago Mattar, 2019) vie katsojan legendaarisen, 1970- ja 1980-luvuilla pidetyn vastakulttuurisen hippifestivaalin Aguas Clarasin (”kirkasta vettä”) alkuaikoihin, jolloin voimassa olleen sotilaslain aikaan ulkoilmafestivaalit oli kielletty ja asetettu luvanvaraisiksi.
Erityisen ajankohtaiseksi ja kiinnostavaksi brasilialaisen kontekstin tekee maan poliittinen tilanne. Alkuperäiskansojen ja afroamerikkalaisten asema musiikintekijöinä on heikentynyt Brasiliassa merkittävästi.
* *
WOMEX-sarjan ohjelmistossa on neljä Yhdysvaltojen musiikkikulttuureihin liittyvää elokuvaa: kaksi lyhyttä ja kaksi pitkää.
Lyhytelokuvat All on a Mardi Gras Day (ohj. Michal Pietrzyk, 2019) ja I Snuck Off the Slave Ship (ohj. Cyrus Moussavi & Lonnie Holley, 2018) kertovat molemmat afrikkalaisamerikkalaisten miesten tavoista kunnioittaa menneisyyttään ja kulttuuriaan.
Mardi Gras viittaa New Orleansiin ja laskiaistiistain juhlintaan, jonka puitteissa on kehittynyt 200 vuotta vanha Mardi Gras Indians -alakulttuuri, jossa miehet kilpailevat itse tehtyjen sulkapukujen koreudella.
”Orjalaivasta” on puolestaan karannut Lonnie Holley, joka omatekoisen teknologian avulla vie ihmisiä matkalle tuonpuoleiseen ja eri aikaulottuvuuksiin. Hänen tarkoituksenaan on kunnioittaa orjien pakomatkoja, joilla alkuperäisväestö oli apuna tarjoamalla majoitusta.
* *
Tampereen WOMEXissa nähdään Sufi, Saint & Swinger -elokuvan (ohj. Camilla French & Andrés Borda, 2018) maailmanensi-ilta. Elokuva kertoo amerikkalaistaustaisesta muusikosta Lloyd Milleristä, monilahjakkaasta etnomusikologista, Persian musiikin tuntijasta ja jazzhistorioitsijasta, joka vietti 1960- ja 1970-luvuilla yhteensä seitsemän vuotta Iranissa ja sitä ympäröivillä alueilla. Miller eli Khurosh Ali Khan on yhdistänyt musiikissaan erilaisia tyylejä uraauurtavin tavoin. Miller on itse paikalla elokuvan esityksessä.
Samoille vuosikymmenille sijoittuu A Bright Light – Karen And The Process (ohj. Emmanuelle Antille, 2018), joka käsittelee amerikkalaisuutta 1960-luvulla pienen piirin kulttilaulajattaren, Karen Daltonin uran kautta. Omaa tietään kulkeneen laulajan päiväkirjoihin perustuva elokuva kietoutuu vahvasti myös ohjaajan luovaan prosessiin.
* *
Kolme viimeistä elokuvaa kuljettavat katsojan Kreikan ja Kosovon kautta Pakistaniin.
While You Live, Shine (ohj. Paul Duane, 2018) vie musiikkitieteilijä Chris Kingin seurassa luoteis-Kreikkaan, Epeiroksen alueelle, jossa länsimaiden vanhinta, esikristillisten aikojen musiikkia soitetaan edelleen. King haluaa auttaa säilyttämään tämän musiikin muodon ja sen yhteisöllisyyteen nivoutuvan luonteen, jota elokuvassa intensiivisesti kuvataan.
Kosovolaisesta klassisesta kitaristista Petrit Çekusta kertova Sarabande (ohj. Kaltrina Krasniqi, 2018) on elokuva soittamisesta, mutta se muuttuu myös tarinaksi rajoista, laittomuudesta ja neljän vuoden matkasta poliittisten rajojen vankina.
Pakistaniin sijoittuva Indus Blues (ohj. Jawad Sharif, 2018) on puolestaan mielenkiintoinen kuvaus perinteisen musiikin selviytymistarinasta eriarvoisessa ja epävakaassa yhteiskunnassa. Elokuvassa kysytään, onko traditiolle tilaa, kun populaarimusiikki ottaa enemmän ja enemmän valtaa.