Megan Rapinoe. Kuva: WSOY

1

Urheilijaelämäkerta on haastava lajityyppi. Usein maailman huiput ovat niin uppoutuneita virittämään itsensä huippukuntoon, että heille yksinkertaisesti jää hyvin vähän mitään urheilu-uran ulkopuolista elämää. Näin kirjatkin kuluvat lähinnä asiaan jo valmiiksi perehtyneiden lajiniilojen käsissä.

Emma Brockesin ja Megan Rapinoen kirjoittama Yksi elämä (suom. Tero Valkonen; WSOY, 2021) on poikkeus. Megan Rapinoe on paitsi yksi maailman parhaista jalkapalloilijoista, myös laajasti tunnettu pelkäämätön feministi, seksuaalivähemmistöjen puolestapuhuja, Black Lives Matter -liikkeen äänitorvi ja Donald Trumpin äänekäs vastustaja.

Rapinoe on varsin tietoinen omista etuoikeuksistaan. Juuri siksi hän näkeekin tärkeäksi puhua väsymättömästi ihmisoikeuksista ja tasa-arvosta – koska hän tietää, että hänen äänensä kuullaan. Samalla kirja haastaa raikkaasti lukijan pohtimaan omia etuoikeuksiaan ja miten niiden suomaa vapautta ja valtaa tulisi käyttää.

2

Toukokuussa 1990 Stone Roses -yhtye esiintyi Liverpoolin lähistöllä Widnesissä järjestetyssä ulkoilmakonsertissa noin 30 000 ihmiselle. Tästä Spike Islandin konsertista ei ole virallisia äänitteitä tai videotallenteita, mutta siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi se tuntuu innoittavan alan harrastajia edelleen.

Kesällä 2021 ilmestynyt kirja Spike Island (Idea Books) kertaa tiiviisti kolmen vuosikymmenen takaisia tapahtumia. Pääosassa ovat The Face -lehden kuvaajien kymmenet ajan hengen ikuistavat valokuvat. Kirjan loppupuolella on jokunen otos yhtyeestä, mutta pääosassa on bändiä katsomaan matkustanut yleisö.

Spike Island on korvaamaton lähdeteos, jos haluat tietää, millaiset lenkkarit, anorakit tai kampaukset olivat muodissa tuohon aikaan. Ja kukapa ei haluaisi. Seuraavaksi jäämme odottamaan muistelmateosta Stone Rosesin Tampereen-keikasta.

3

Luigi’s Mansion -pelisarjan kolmas osa ilmestyi jo melkein kaksi vuotta sitten, mutta olen itse lämmennyt pelille vasta nyt. Samalla kun peli rullaa erinomaisen sujuvasti Nintendo Switchillä siinä on juuri sopivasti muistumia GameCuben alkuperäisestä Luigi’s Mansionista,

Aaveimurilla pääsee hävittämään haamuja aidossa Ghostbusters-hengessä, ja paikallisessa moninpelissä toinen pelaaja pääse auttelemaan päähenkilöä limalöllö Gooigina. Kuulostaa kenties erikoiselta, mutta toteutus vaan toimii kuin kummitustalon vessa.

4

Leon Bridgesin Gold-Diggers Sound on kesän 2021 paras levy, ainakin jos sulavasti laulettu perinnetietoinen r&b sattuu miellyttämään. Siinä missä kahden aiemman levyn retrosoul on tuntunut hetkittäin hiukan pastissilta, tämä uusin albumi sisältää omaan korvaani täydellisen ajatonta musiikkia.

Bridges esiintyi muutama vuosi sitten debyyttilevynsä julkaisukiertueella tukholmalaisessa Debaserissa. Olin kyseisenä iltana kaupungissa, mutta keikka jäi väliin, kun piti olla seuraavana aamuna skarppina kannustamassa yleisurheilijoita olympiastadionin Ruotsi–Suomi-maaottelussa. Jos uuden levyn kiertue joskus yltää Pohjolan perille, saatan valita toisin.

5

Päivä lyhenee eikä pimenevinä iltoina jaksaisi enää lähteä kulttuuririentoihin? Ei hätää, neuvokas kulttuurinharrastaja tekee vaikka työmatkastaan ainutkertaisin arkkitehtuuriretken.

Yksin 1960-luvun tamperelainen rakennuskanta tarjoaa monia oivalluksia. Betonirakentamisen laajasti tunnustettuja monumentteja Tampereella ovat muun muassa Kalevan kirkon ja Ratinan stadion. Samaten esimerkiksi Yliopiston Päätalo Kalevantiellä tai Kauppaoppilaitos (nykyinen Tredu) Sammonkadulla kätkevät rakenteisiinsa kiehtovia yksityiskohtia.

Leppoisan pyöräretken päässä on lisää kohteita lähes loputtomasti. Kannattaa käydä tutkimassa muun muassa Puisto-Kaarilan tasakattoiset omakotitalot tai Tohlopin rivitalot. Mikä on oma suosikkisi?

Olli Sotamaa

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua