Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Lepe Parviainen on nauliutunut Ville Angervuoren grafiikan äärelle ja lukenut toisten ihmisten muistikirjoja luvan kanssa.

1

Kun asioi Tampereen pääkirjasto Metson musaosastolla, huomio kiinnittyy soittohuoneiden lasiseiniin. Esillä on poikkeuksellinen kattaus silmänruokaa, nimittäin graafikko-kuvittaja Ville Angervuoren retrospektiivi 20 Years In My Head.

Myös muusikkona toimivan Angerin visuaalinen ote on takuulla vähintään ohimennen tuttu kaupunkikuvasta keikka- ja festarijulisteiden ja bändigrafiikan muodossa. Levynkansista saattaa muistua mieleen muun muassa Abduktiolle, Tryerille tai Samae Koskiselle tehdyt työt. Teoskollaaseissa heavy metal, hardcore punk, zine-estetiikka ja popkulttuuri tulevat päin näköä; Anger on löytänyt täydellisen tasapainon sliipatun ja räkäisen välille. Kulttuurisia vaikutteita ja lainauksia on hauska bongailla. Esillä on myös t-paitoja, kangaskasseja ja skeittidekkejä.

Ville Anger: 20 Years In My Head -näyttely on Tampereen pääkirjaston Metson musiikki ja lehdet -osastolla 4.3.–6.4.2020. Kirjasto Kuplii -sarjakuvailtapäivässä torstaina 26.3. klo 17–18 Angeria haastattelee sarjakuvataiteen läänintaiteilija Ville Pirinen.

2

Jos omat visuaaliset ajatukset jumiutuvat tai aivot kaipaavat virvoitusta muuten vain, kannattaa poiketa internetitse Brooklyn Art Libraryn Sketchbook Projectissa.

Brooklyn Art Library on maailman suurin luonnoskirjakokoelma. Fyysisesti se sijaitsee New Yorkissa ja kokoelmaan kuuluu 41 000 täyteen piirrettyä Moleskine-muistikirjaa 130 eri maasta, myös Suomesta. Kirjoista noin 25 000 on valokuvattu sivu sivulta ja julkaistu Sketchbook Projectin sivuilla, missä luonnoksia pääsee hakemaan hakukoneella ja selaamaan.

Miten ihmeessä tällainen ällistyttävä kokoelma on saatu aikaan?

Homma on lähtenyt liikkeelle vuonna 2006 kahden kuvataiteilijan, Steven Petermanin ja Shane Zuckerin yhteisöllisenä taideprojektina. He turhautuivat taidegallerioiden näyttelypolitiikkaan ja halusivat tehdä mahdollisimman inklusiivisen vastaiskun. Halukkaat, täysin tuntemattomat ihmiset saattoivat tilata heiltä itselleen tyhjän Moleskinen ja ohjeet luonnoskirjan palauttamiseen. Samalla periaatteella kokoelma karttuu edelleenkin. Fyysinen, valmis kirja luetteloidaan ja hyllytetään omalle paikalleen, mistä taidekirjastossa kävijät pääsevät siihen käsiksi.

Nettisivuilla vierähtää herkästi kahvitauko jos toinenkin. Luonnoskirjoja voi selailla myös teemoittain – kiehtoisiko vaikkapa teemat ”Ahhh! Monster!” tai ”People I Wish I Knew”?

3

Kuulutko sinä tai läheisesi siihen kärsimystä rakastavaan kansanosaan, joka alkaa viimeistään maaliskuussa laskea viikkoja Helsinki City Runiin ja Tukholman maratoniin ja vetää sohjossa pitkiä lenkkejä?

Jos näin on, kannattaa palautumisevääksi hankkia Guillaume le Blancin pari vuotta sitten suomennettu kirjanen Juoksu (niin & näin, 2018). Teoksen muoto on riemastuttava: 42 lukua ranskalaista juoksun filosofiaa. Kukin luku on suunnilleen sen mittainen kuin kilometri melko hyväkuntoisen (tai hitaasti lukevan) juoksemana. Neroutta!

Kirjan voi siis lukea vaikka yhtä soittoa jonkinlaisena itsekurin ja henkisen kestävyyden harjoituksena. Sen aikana selviää, miksi Baudrillard piti hölkkäämistä sairaalloisena, millä perusteella juoksu on ei-fasistista ja mikä ihmisen ajaa tähän pohjimmiltaan tarkoituksettomaan puuhaan. Juoksemisen luonnetta ja motiiveja tarkastellaan monelta kantilta, mutta aina vain lyhyesti aiheeseen hyökäten, kuin mietiskelyn intervalleina.

Kirjassa harmittaa ainoastaan se, että suomentaja on jättänyt käyttämättä tuhannen taalan paikan omistaa teos ”urheiluhulluille, joilla on tapana lueskella filosofiaa aamunkoittoon”.

4

Norjalaisen toimintakomedian ystäville putkahti Yle Areenaan Hans Petter Molandin mustan huumorin sävyttämä kostodraama Lumiauramies (2014). Muiden kuin lajityypin ystävien kannattaakin ehdottomasti jättää pätkä väliin.

Yhteiskunnan vakaa tukipilari, lumiaurankuljettaja Nils Dickman (Stellan Skarsgård) flippaa täysin, kun paikallinen huumemafia tappaa erehdyksessä hänen poikansa. Seuraa kuivan huumorin höystämä hidastahtinen kostonvyyhti, jossa ei onnettomilta väärinkäsityksiltä saatikka aivottomilta Dickman-vitseiltä vältytä. Perikadossa Hitleriä näytellyt ja vuosi sitten menehtynyt Bruno Ganz hämmentää ennalta varautumatonta katsojaa serbialaisena gangsteripomona.

Elokuva tekee kunnianosoituksia Coenin veljesten klassikoille Fargo – kiusaus on varmasti ollut liian suuri – ja Menetetty maa. Lopulta väkivaltaa ei edes tarvitse näyttää.

Lumiauramies on katseltavissa Yle Areenassa.

5

Tämän viikon perjantaina 13.3.2020 tamperelainen Kissakahvila Purnauskis viettää Mustien Kissojen Yötä, jolloin on mahdollisuus viettää kahvilassa poikkeuksellisesti koko ilta eikä vain puolitoistatuntista, mikä on tavanomaisen vierailun rajattu kesto.

Kissakahvila on varattu tällöin vain aikuisille ja anniskelukin onnistuu. Kahvilassa on tarjolla muun muassa keittoa, itse leivottuja kakkuja, lähileipomoiden leivistä kasattuja täytettyjä leipiä ja hyvin haudutettua teetä. Eron vitriinistä valittuihin kahvilatarjoiluihin huomaa ja väistämättä pidemmän odotusajan voi käyttää kahvilassa asuvien kissojen ihailuun muiden mustien kissojen ystävien kanssa.

Mustien Kissojen Yö, Kissakahvila Purnauskis, Aaltosenkatu 31–33, 13.3.2020 klo 18–21.

Lepe Parviainen