Superluokan ottelu! Vaakalaudalla maapallo! Kuva: Kimmo Ylönen, piirros Neal Adams, Dick Giordano, Terry Austin.

1

Siihen aikaan, kun isoisä vielä pystyi ostamaan kaupasta hehkulampun, kuunneltiin radiota merkillisellä tavalla. Valittiin kanava ja sieltä sitten tuli mitä tuli, uutisia ja säätä omilla paikoillaan tietysti, mutta monta kertaa myös jotain sellaista, mitä ei suoratoistopalvelua napautellessa tulisi arvanneeksi omaksi suosikikseen. Näin törmäsin Yle Puheen ohjelmavirrassa Juha Valvion koppipuheisiin. 

Olen pitänyt kiinni entisajan meiningistä. En halua tietää kuka Juha Valvio on tai miltä hän näyttää. Nautin hyvin toimitetusta keskusteluohjelmasta. Arvostan Valvion viitseliäisyyttä ja ilmiselvää rakkautta, ei vaan yhteen, vaan kaikkiin urheilulajeihin. Tykkään kuunnella sujuvaa jutustelua, josta välittyy empatia ja erikoinen vertaisuuden tuntu. Ohjelmassa puhutaan lajeista ja tuloksista ja järjestelmästä, mutta kaiken keskellä on tuo kumma tyyppi, urheilija.

Koppipuheissa on hiljattain kuultu, kuinka Jari-Matti Latvalaa autettiin ymmärtämään, ettei hän muutu kokonaan toiseksi ihmiseksi, jos joskus onnistuukin päihittämään Sébastien Loebin rallin MM-taistossa. Pari viikkoa sitten vakuutuin, että Suomen vahvin mies Mika Törrö pärjäisi hyvin, jos järjestettäisiin myös maailman mukavin mies -kisoja. Takuutärppi ohjelmasarjan varhaisemmasta historiasta on soittoniekan ja suurenmoisen tarinankertojan Rane Raitsikan intoa ja nippelitietoa ryöppyävä NHL-tykitys.

2

Jääkiekkoilija Wayne Gretzky, jalkapalloilija Pelé ja amerikkalaisen jalkapallon ennätyksiä laitahyökkääjän pelipaikalta murskannut Jerry Rice ovat pääosissa dokumenttielokuvassa Urheilijatähdet – Suuruuden salaisuus, alkuperäiseltä nimeltään In Search of Greatness. Ohjaaja Gabe Polsky on haastatellut huipulle ja sen ohi, omiin ainutlaatuisiin korkeuksiin ponnistaneita urheilijoita. Mukana ovat myös Venuksen pikkusisko Serena Williams – on siinäkin ollut olemista – Michael Jordan, Rocky Marciano ja muut. Lisäksi kuullaan tiedemiehiä, valmentajia ja taustavaikuttajia. Loppulaulun laulaa Waynen isä, Walter Gretzky.

Elokuvassa pohditaan erityislahjakkuutta. Onko sitä? Miten sen tunnistaa ja millä lannoitteilla sen saa kukoistamaan? Paljonko tähtiä sammuu ennen kirkkainta leimahdusta, jos harjoittelussa keskitytään vain mittareiden tuijottamiseen ja askelkuvioiden hiomiseen, urheilijoita samaan tuubiin työntäen? Miten kohdella auktoriteetteja kyseenalaistavaa kapinallista?

Mestarit itse korostavat luovuutta ja pihapelien vapautta. Toisaalta käy hyvin selväksi, ettei näitä yhdelle asialle elämänsä omistaneita erityisnuoria ole tarvinnut ruoskia harjoittelemaan. Gretzky kertoo miten pikkupoikana katsoi pelejä vihko sylissä, seuraten kynällä kiekon liikettä kentällä läpi erän. Rice kuvailee, miten kehitti sängyssä eräänlaista kuudetta aistia heittämällä palloa pimeässä huoneessa. Äidin mielestä pojan olisi kai pitänyt nukkua.

Puhutaan myös tuurista. Pitää syntyä oikeaan aikaan, oikeassa paikassa. Jossain vaiheessa pitää saada käsiinsä se oikea väline. Täytyy löytyä tukea ja täytyy tulla löydetyksi. Joukkuelajeissa pitää löytää ketjuun oikeat kaverit ja kentän laidalle valmentaja, joka saa joukkueen soimaan kuin E-Street Band parhaimmillaan. Nämäkin urheilut urheillaan Ylen Areenalla.

3

Sama kanava, valikosta ohjelmat, elokuvat: Borg/McEnroe. Edellisessä dokumentissa oltiin pääasiassa joukkuelajien parissa. Tässä tositapahtumiin pohjautuvassa fiktiossa seisoo kaksi yksilöä tarkkaan rajatulla nurmikentällä katsojamassan saartamana. Toiselle, nelinkertaiselle Wimbledonin turnauksen voittajalle, hurrataan seisaaltaan. Toiselle, mailaa paiskovalle ja tuomareita sättivälle haastajalle buuaavat kaikki, niin paljon kun pyhällä keskuskentällä kehtaavat. Kuitenkin vastakkain asettuu kaksi monella tapaa hyvin samanlaista ihmistä. Janus Metzin ohjaama elokuva onnistuu pienin kohtauksin nostamaan esiin isoja kysymyksiä.

Missä menee se hieno raja menestyksen ja syrjäytymisen välillä, kun ihminen on jollain tavalla keskivertoa huomattavasti etevämpi? Niin etevä, että systeemi ei tahdo taipua, niin asialleen omistautunut, että läheiset joutuvat sietämään sietämätöntä. Aiheena on myös maailman seuratuimpien ihmisten käsittämätön yksinäisyys salamavalojen räiskeessä. Samalla tavoin kun Neil Armstrongin on syytä toivoa, että lauteille istuu Buzz Aldrin jos aikoo puhua kuuhun astumisesta ja tulla ymmärretyksi, on elokuvan Borgin ja McEnroen välillä yhteys, jota poikkeuksellisten nuorukaisten on vaikeaa tai mahdotonta muodostaa muihin ihmisiin. Itse urheilulajia, tennistä kuvataan hienosta kulmasta myös kamerateknisesti.

4

Moni tietää missä päin maailmaa sijaitsee Ramsau – vain siitä syystä, että siellä Mika Myllylä helmikuussa 1999 voitti kolme kultaista mitalia ja hopean päälle. Kaksi vuotta myöhemmin sama mies yritti ajaa Lahdesta kotiin Haapajärvelle niin, ettei kukaan tunnistaisi kuljettajaa. Saman vuoden lopulla Tammi julkaisi Myllylän omaelämäkerran Riisuttu mestari.

Kirjassa käydään läpi lapsuus Ruotsissa, puhutaan lajista ja harjoittelusta, tuloksista ja kilpailusta. Puhutaan siniristilipusta ja Porilaisten marssista, julkisuudesta ja järjestelmästä. Kuka silloin antaa uuden sauvan katkenneen tilalle, kun kaikkien oma karpaasi on pettänyt koko kansan? Kaiken keskellä, omin sanoin, on tuo kumma tyyppi, kestävyysurheilija.

”Tervanevalle voin tietysti mennä rämpimään, mutta riittääkö se vietilleni. Tyytyykö viettini siihen yksinäiseen taisteluumme, kaksinkamppailuun, jossa minut on etukäteen tuomittu sille suolle lopulta häviämään?”

5

Siinä missä tennisverkko erottaa pelaajat toisistaan, köysikehä sulkee nyrkkeilijät nenäkkäin. Entä kun siniseen kulmaukseen nousee ottelija Kentuckyn Louisvillestä, Muhammad Ali ja punaiseen orpopoika Krypton-planeetalta, Teräsmies?

Tällaiseen tilanteeseen joudutaan, kun scrubbilaiset saavat vihreään päähänsä haastaa maan mestarin ottamaan erää omaansa vastaan. Panoksena on maapallon tulevaisuus. Sadat sota-alukset ovat jo matkalla pommittamaan planeetan alkeishiukkasiksi.

Muhammad Ali on suurin kaikista, se tiedetään kautta galaksin. Entä Teräsmies, voiko hän edustaa maata? Onko kummallakaan mahdollisuuksia, kun vastaan astuu kolmemetrinen luupää, Hun’ya? Pystyykö edes kehään laskeutuva oikeuden jumalatar Pallas Athene takaamaan puhtaan pelin?

Kaikkiin kysymyksiin löytyy vastaus Semicin vuonna 1978 julkaisemasta, supersankarifantasiaa tosielämään yhdistävästä, ajankuvaan ankkuroituvasta, julkkiksia vilisevästä, avaruuden kansoja kuhisevasta, suurenmoisesta sarjakuva-albumista Teräsmies vastaan Muhammad Ali.

Kimmo Ylönen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua