Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Olli Sotamaa suosittelee nappikauluspaitaa, Baba Is You -peliä ja tietenkin museokorttia.
1
Yksi varmimmista kesän merkeistä on jalkapallon arvokisat. Eikä jäädä tänäkään vuonna vaille tätä mannaa, kun Ranskassa pelattavat naisten MM-kisat alkavat tänä viikonloppuna! Televisioruudun ääreen liimautumisen sijaan voi tietysti aina lähteä sinne, missä palloa pelataan. Lauantaina 8.6. voi Ratinassa bongata muun muasssa Englannin mestaruussarjan maalikuninkaan Teemu Pukin, kun EM-karsintaottelussa vastaan asettuu Edin Džekon johdolla Bosnia ja Herzegovina. Jalkapalloromantikon sydän sykkii tietysti myös alasarjajoukkueille, joita Tampereella riittää moneen makuun. Itse yritän ehtiä katsomokulttuuririentoihin ainakin Pyynikille (Tampere United) ja Rantaperkiöön (Soho SS).
2
Button-down shirt eli nappikauluspaita – suurelle enemmistölle kyseessä on vaateparsi muiden joukossa, mutta asiaan perehtyneille se sisältää nonshalantin erottautumisen viestin. Tarinan mukaan napit kauluksiin ilmestyivät ensimmäisenä hevospoolokentillä, koska kukapa haluaisi pelin tuoksinassa kauluksia naamalleen. Sotien jälkeen nappikaulukset ovat omineet niin Yhdysvaltain itärannikon Ivy League -piirit kuin brittiläisnuorison pukeutumisestaan tarkat alakulttuurit. Kannattajansa löytävät niin kapeat suoralinjaiset kaulukset kuin useita senttejä leveämmät modityyppiset rakennelmat. Monille tavoittelemisen arvoinen on kaunis ”collar roll”, eli näennäisen huoleton pyöreys, joka pehmeäkankaiseen Brooks brothers -tyylisesti leikattuun kaulukseen syntyy. Kaulusfiilistelyjä ja muuta hauskaa voi kerrata viime vuonna ilmestyneestä dokumentista John Simons – A Modernist.
3
Videopelikulttuuri on viimeisen parin vuosikymmenen aikana moninaistunut usein eri tavoin. Periaatteessa sopivia pelejä löytyy hyvin erilaisille pelaajille moniin eri tarkoituksiin ja tilanteisiin. Samaan aikaan sovelluskauppihin ilmestyy joka päivä satoja pelejä, ja asiaan perehtyneellekin juuri sen oikean pelin löytäminen on usein haastavaa. Suosittelutoiminnot toki paranevat, ja onhan Suomessa kielialueen kokoon verrattuna poikkeuksellisen laadukas pelimediakenttä. Silti lukupiirin tapaisille suositteluringeille ja tapaamisille näyttäisi olevan laajempaakin kysyntää. Tampereella esimerkiksi Akateemiset pelaajat -yhdistys on tehnyt tärkeää työtä harvinaisempienkin pelimuotojen esittelyssä. Niille, jotka kaipaavat pelilistalleen ”jotain muuta”, suosittelen Arvi Teikarin keväällä ilmestynyttä Baba Is You -peliä. Pelin ideaa on vaikea selittää lyhyesti, enkä voi sanoa olevani pelissä kovin hyvä, mutta tämä moderni ”tekstiseikkailu” on upea esimerkki siitä, miten videopelejä koko elämänsä hengittäneet pelijamisukupolvet kehittävät peli-ilmaisun muotoja.
4
Vielä lukulaseja (ei ole vielä, taidan pian tarvita) ja silmäpusseja (useammat, ikuisesti) varmempi keski-ikäisyyden merkki on se, että lukee kiinnostuneena uutta hallitusohjelmaa. ”Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta” on luonteeltaan rapsodinen kokoelma, joka sisältää useita keskenään kilpailevia kertojanääniä. Sisällöltään se on merkittävästi kulttuuri- ja koulutusmyönteisempi kuin edellisen hallituksen ankeutusmietintö. Jokaisen kulttuurista kiinnostuneen onkin alkaneen hallituskauden aikana syytä seurata, miten lupaukset omassa kokemuspiirissä lähtevät toteutumaan. Vertailevaa näkökulmaa kaipaava löytää muuten Valtioneuvoston sivuilta tiivistelmät kaikista Suomen itsenäisyyden ajan hallitusohjelmista.
5
Ei vain parasta nyt, vaan parasta aina – tarkoitan tietysti Museokorttia! Kuten niin monen muunkin kulttuurinautinnon, tämän kulttuurinjanoisen kanta-asiakaskortin esitteli minulle alun perin viisas vaimoni. Kun museossa tulee usein käytyä lasten kanssa, hyvään näyttelyyn pitää päästä vielä uudelleen omalla ajalla. Kortti maksaakin itsensä takaisin jo yhden aktiivisen viikonlopun aikana. Parasta on tietysti se, että museokortin kanssa näyttelyistä tulee hyvällä tavalla arkinen asia. Museokaupoista löytyy usein inspiroivaa luettavaa, ja kelien lämmetessä Tampereen monet museokahvilat tarjoavat virkistystä. Tai sitten voi käydä vaan Pelimuseossa pelaamassa kierroksen flipperiä, vaikka useamman kerran päivässä.
Olli Sotamaa
