Kuva: Mikko Saari

1

Elina Innanen on tehnyt upeaa työtä vegaaniruoan edistämisen parissa Chocochili-blogillaan ja kirjoillaan. Käännyn itsekin usein Chocochilin puoleen ruokaideoita etsiessäni. Voin suositella lämpimästi esimerkiksi superhelppoa yhden kattilan pastaa, intialaisten makujen ystäville sopivaa helppoa linssicurryä ja herkullista gnocchivuokaa.

Chocochilin ruoat ovat enimmäkseen helppoa arkiruokaa, joka valmistuu nopeasti ja vaivattomasti.

2

Soijarouhe! Miten kestikin vuosikausia oivaltaa, miten oivallinen elintarvike on soijarouhe. Meillä on nykyään aina kaapissa tummaa soijarouhetta. Se palvelee proteiininlähteenä hernekeitossa ja siinä missä aikaisemmin moniin jauheliharuokiin, kuten makaronilaatikkoon ja lihapulliin, saattoi mennä kaksi pakettia jauhelihaa, nykyään menee yksi paketti ja soijarouhetta seuraksi. Toimii: soijarouheella jatkettu ruoka maistuu hyvältä, on ravitsevaa ja lihankulutus pienenee.

Olen ottanut käyttöön myös vaaleat soijakuutiot. Ne vaativat keittämistä ennen paistamista eli ovat hitusen vaivalloisempia käyttää. Kuutioissa on myös lievästi kuminen suutuntuma, mutta ne toimivat silti oivallisesti vaikkapa kanasuikaleiden sijasta joissain ruokalajeissa.

3

Yksi tällainen ruokalaji on hapanimeläkastike. Tätä herkkua teimme opiskelijoina Uncle Ben’sin valmiskastikkeella ja sen jälkeen vuosiin emme tehneet. Nyt oivalsimme, että tätähän voisi tehdä itsekin. Resepti on lisäksi tavattoman helppo ja vaatii aineksia, joita käytännössä aina löytyy kaapista (perusainekset ovat ketsuppi, etikka, soijakastike ja sokeri).

Olen käyttänyt Lilin ruokablogin ohjetta pohjana ja soveltanut siitä (lisään purkin ananasta ja korvaan osan vedestä ananasmehulla). Uncle Ben’sistä en kaipaa kuin bambunversoja; niitäkin saisi, ei vain meidän lähikaupastamme. Tässä kastikkeessa soijakuutiot ovat todella hyviä.

4

Pirkka Parhaat -sarjasta löytyy pikkupurkki, jossa on rapeaa valkosipulirouhetta chili-seesamiöljyssä. Vaimoni bongasi tämän jostain Instagramista tai nettifoorumeilta, missä ruoanlaittajat vannovat tämän pikkuherkun nimeen. Totta tosiaan: oiva tuote, tästä saa hyvää chilin ja valkosipulin makua ruokaan joko vähän tai paljon, annostuksesta riippuen. Näppärä mauste!

Käytännöllinen valkosipulin muoto etenkin harvakseltaan käyttävälle on muuten pakasteesta löytyvä pieniksi kuutioiksi jäädytetty valkosipulimurska. Kuutio on vaivatonta nakata pannulle sulamaan.

5

Soija on tietysti hyvää myös tofuna (japanilaisittain tōfu, eli o pitäisi lausua pitkänä). Kotimainen Jalotofun kylmäsavutofu on erinomaista. Se toimii mainiosti kuutioituna ja paistettuna, mutta myös leivänpäällisenä. Englanninkielisen Wikipedian tofu-artikkeli on muuten melkoinen runsaudensarvi: tofusta on moneksi ja soijasta vielä monemmaksi.

Varhaisin englanninkielinen maininta tofusta on englantilaisen kauppiaan James Flintin kirjeestä Benjamin Franklinille vuodelta 1770. Tämän kirjeen sisällöstä en tiedä; Smithsonian Magazine puolestaan kertoo Franklinin kirjoittaneen tammikuussa 1770 Lontoosta Philadelphiaan John Bartramille ja tämän olevan ensimmäinen Amerikkaan saapunut maininta tofusta (Franklin ei käytä sanaa ”tofu”, Flint käyttää). Tässä kirjeessä Franklin mainitsee ”kiinalaiset garavanssit” ja niistä tehdyn juuston. Garavanssi eli garavance on vääristymä espanjan garbanzosta, joka tarkoittaa kikhernettä. Kiinalainen kikherne lienee siis viittaus soijapapuihin.

Soijapapuahan kasvatettiin Amerikassa jo 1765. Siemenet toimitti Samuel Bowen, joka vieraili Kiinassa edellämainitun James Flintin kanssa – Flint oli muuten ensimmäinen englantilainen, jonka sallittiin virallisesti opetella kiinaa. Soijapapu oli kuitenkin yli 150 vuotta lähinnä rehukasvi ja soijan syöminen – muun muassa tofuna – yleistyi tosiasaan vasta 1970-luvulla. Sitä ennen soija oli aasialaistaustaisten amerikkalaisten ja adventistien ruokaa.

Ehkäpä pakenen tästä Wikipedia-kaninkolosta vielä kun voin. Minulla on nyt paitsi nälkä, myös hyvä idea: pitäisi varmaan kirjoittaa kirja, jossa lähtisi jostain asiasta ja seuraisi sitten parinsadan sivun verran Wikipedia-kaninkoloja…

Mikko Saari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua