Kuva: Manifesto Jukebox

1

Siinä ei ole mitään uutta, että vanhat musiikkiryhmät tekevät paluita. Se on sääntö, ei poikkeus.

Korona-aika on johtanut siihen, että olin käynyt laskujeni mukaan viimeisen hieman vajaan 1,5 vuoden aikana yhdessä (1) elävän musiikin tapahtumassa. Niin pitkälle en pysty muistamaan, milloin olisin viimeksi ollut todistamassa niin sanottua punk-keikkaa.

Toissapäivä eli sunnuntai soi tervetulleen muutoksen asiaan, kun annoin puhua itseni ympäri noin puolen tunnin varoitusajalla Vastavirta-klubille. Siellä esiintyi jälleen yhdessä kaksi takavuosina usein samoilla keikoilla nähtyä ryhmää, eräät alan tunnetuimmista tekijöistä 1990-luvun loppupuolelta ja noin kymmenen vuotta siitä eteenpäin, ahkerasti ulkomaillakin keikkailleet Wasted ja Manifesto Jukebox. Pumput ovat kokoontuneet nyt muutaman keikan verran juhlistamaan ensin mainitun 25. toimintavuotta.

Vaikka moni oli varmasti tullut Vastavirralle tarkastamaan selkeästi odotetun juhlakalu Wastedin keikkakunnon, oli itselläni suurempi kiinnostus vuonna 1998 perustetun Manifesto Jukeboxin antia kohtaan. Olen seurannut yhtyettä sen alusta asti, ja siinä vaikuttaa minulle pitkältä ajalta tuttuja inehmoja. Wasted on toki tunnustettu pitkän uransa varrella yhdeksi alan kovimmista räimijöistä maassamme. Uutterana keikkajyränä tunnettu ryhmä oli illan viimeinen esiintyjä, eikä pettänyt soittamallaan kantaaottavalla peruspunkilla tälläkään kertaa.

Illan aloittaneen Karkaisu-yhtyeen missasin. Pääasiassa Manifesto Jukeboxin innoittamana siis kuitenkin vaivauduin paikalle ja ryhmähän tietysti vakuutti jälleen. Yhtye on lopettanut aktiivisen toimintansa yli kymmenen vuotta sitten, ja sitä suurempi syy oli päästä todistamaan sen äänekästä mutta melodistakin räimintää. Manifesto Jukeboxin musisointihan saattaa tuoda mieleen vaikkapa Hüsker Dü -tyyppiset yhtyeet.

Sunnuntain keikka osoitti, että vaikka vuodet ovat vierineet, yhtye soittaa edelleen tiukasti ja vaivattomasti. Mitään ei oltu unohdettu, setti hoidettiin kuin tauosta ei olisi tietoakaan, ja sen lopuksi lavalla kuultiin peräti kolmea kitaristia. Kuusikielisen säröytettyä räimintää siis piisasi.

Toimintansa lopettaneiden yhtyeiden paluut näyttäytyvät usein laimeina lämmittelyinä. Manifesto Jukeboxin kohdalla kuitenkin ainut harmituksen aihe on se, että yhtyeen paluu jää lyhyeksi, eikä sitä näillä näkymin enää nähdä keikoilla saati uusilla levyillä.

2

Turmanrajat eli niin sanotut deadlinet ovat parasta aina. Tällä kolumnilla sellaista ei ollut, niinpä näpyttelenkin tätä tiistaina sen sijaan, että olisin tehnyt työn tuoreeltaan edelliskohdassa kehumani keikan jälkeen maanantaina tai jopa sunnuntaiyönä.

Mitään ei koskaan ilman turmanrajoja valmistuisi. Turmanrajan tulisikin saada oma liputuspäivä.

3

Turmanrajojen puristuksessa ja niistä suoriutuakseenkin ihminen tarvitsee valitettavasti vielä polttoainetta, joka joissakin piireissä ravintonakin tunnetaan. Nykyään olemme onnellisessa asemassa, kun vähittäiskauppa on kehittynyt vähentämään hävikkiä ja tarjoaa sen myötä pian vanhenevia ruokia iltaisin peräti kuudenkymmenen prosentin alennuksella.

Joissakin kaupoissa on perustettu jopa oma hylly, johon hävikkiruoat kootaan. Olenkin tuttu näky hamstraamassa näitä alennuselintarvikkeita lähikaupassani tai toisinaan myös likeisimmässä automarketissa, ja katseeni on kehittynyt havaitsemaan punaiset ja keltaiset laput mestarillisella nopeudella ja tarkkuudella pitkähkönkin matkan päästä.

Kuudenkymmenen prosentin alennuksella saatavia ruokia parempaa on vain seitsemänkymmenen prosentin alennuksella saatava ruoka. Sellaista ei tietääkseni yleisesti saa vielä mistään, mutta ehkäpä vielä jonain päivänä. Toisinaan tulee toki hyödynnettyä myös erilaisia hävikkiruokaryhmiä, joiden tarjonta on tyystin ilmaista.

4

Syksyisten älä osta mitään -viikkojen jälkeen koittaa joulukuun pakkohankinnat, lahjat. Nyt kun tuo aika alkaa taas olla käsillä muistuivat mieleeni parin vuoden takaiset keskustelut. Tuolloin joulun tienoilla antauduin useammankin ihmisen kanssa heidän toisistaan tietämättä sananvaihtoon aiheesta ”joululahjojen ostaminen itselle”.

Muuan tuttavani tapasi ammoin muistuttaa aika ajoin: ”sinä itse olet oman elämäsi tärkein ihminen” – ja näinhän se tietysti on. Tätä on hyvä soveltaa myös joululahjahankinnoissa, sillä samalla kun muistamme läheisiämme, miksipä emme hemmottelisi myös itseämme.

Itse muistan ostaneeni itselleni joululahjaksi ainakin äänilevyjä. Mainituissa parin vuoden takaisissa keskusteluissa tuli esille eri ihmisten kertomana ainakin seuraavia itselle ostettuja joululahjoja: imuri, wc-istuimen kansi, wc-harja ja tiskirätti. Jokainen näistä oli ilahduttanut saajaansa. Hemmotelkaamme siis itseämme vuoden synkimpään aikaan, mahdollisuudet ovat mitä moninaisimmat.

5

Muuan itsensähemmottelun tapa on päässyt minulla lähes tyystin unohtumaan kaiken muka tähdellisen keskellä viimeisen miltei puolen vuosikymmenen aikana. Se on elokuvien katsominen kotisohvalla. Oheen voi valita makunsa mukaisten herkkujen esimerkiksi salmiakin, mussuttamisen.

Tänä syksynä olen palannut vähittäin elvyttämään tätä tapaa, kun vihdoin raavin muovit irti kesällä 2016 Sodankylän elokuvajuhlilta hankkimani Akira Kurosawan samuraielokuvia sisältävän blu-ray-laatikon ympäriltä. Muutaman kuukauden kuluessa nuo puolen tusinaa elokuvaa ovat kukin vuorollaan ilahduttaneet satunnaisena vapaahetkenä.

Kurosawan samuraielokuvat ovat tarjonneet tiettyä varmuutta kaiken epävarmuuden täyttämän elämän keskelle, kun on aina voinut tietää, että raina toisensa jälkeen samat tutut näyttelijänkasvot koristavat valkokangasta usein samantyyppisissä rooleissa. Pysyvät asiat tuovat turvantunnetta elämän melskeissä.

Eros Gomorralainen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua