Verla on Jaalassa. Kuvat: Ina Ruokolainen

Kesäretkilläni aloin pohtia, miksi on tärkeää, että Suomessakin on erilaisia UNESCOn tunnustamia kohteita ja perinteitä. Jos ne ohjaavat matkailijoita ja paikallisia arvostamaan omaa tai toisten kulttuuria ja luontoa, tunnustukset toimivat.

1

Pääsin kesän alussa retkeilemään naapurikuntaan Sysmään Virtaankoskelle, joka vapauttamisen ja kunnostamisen jälkeen avattiin virallisesti kesäkuun alussa melojille ja muille matkailijoille ja etenkin jokeen palaaville taimenille. Palveluja rannoilla ei juuri vielä ole, mutta uusi projekti on taas päällä, joten toivottavasti kosken äärelle saadaan kahvila ja muita pysähtymisen paikkoja.

Tainionvirrassa sijaitseva koski palveli pitkään Virtaan kartanon voimanlähteenä erilaisissa elinkeinoissa kuten viinanpoltossa. Historia on mielenkiintoinen, samoin siihen liittyvät rakennukset rannoilla, mutta nyt joella on mahdollisuus palata lähemmäksi luonnontilaa.   

Virtaankoski.

Virtaankoski on yksi Salpausselkä UNESCO Global Geopark -alueen tärkeistä kohteista ja siten kuuluu kansainväliseen ketjuun, jossa halutaan nostaa esiin geologisesti merkittäviä maisemia ja myös niiden ihmistoimintaa, kuten kulttuuria, matkailua ja koulutusta. Virtaankoskella vuonna 2022 UNESCO-tunnustuksen saaneen Salpausselkä Geoparkin tunnuslause ”Veden muovaama maisema” saa taas yhden tulkinnan. 

2

Petäjäveden vanhan kirkko edustaa 1700-luvun pohjoismaista talonpoikaista kirkonrakennusperinnettä.

Kesäkuun lopun Keski-Suomen matkalla halusin vihdoin päästä näkemään Petäjäveden vanhan kirkon, joka edustaa 1700-luvun pohjoismaista talonpoikaista kirkonrakennusperinnettä.

Sain houkuteltua mukaan myös puolison, jolla on vankkaa osaamista sekä käytännön puutöissä että veistotaiteessa; jos mahdollista, hän koki paikan minuakin vahvemmin. Onhan puukirkko kokonaistaideteos, jonka hienot rakenteet ja hieman lapsenomaiset veistokset kertovat sekä osaamisesta että kauneuden tajusta. Kuljimme kirkossa ja ympäröivällä hautausmaalla toista tuntia.

Vuosia sitten silloinen Italian pääministeri Silvio Berlusconi oli sitä mieltä, ettei moisilla puutönöillä ole mitään arvoa, koska Etelä-Euroopassa on satamäärin komeampia kirkkoja ja palatseja. Ei puukirkon arvoa tunnustettu aina kotimaisemissakaan, sillä uuden kirkon rakentamisen jälkeen se hylättiin varastoksi 1800-luvun lopulla ja aiottiin jopa purkaa. Onneksi ei ryhdytty toimeen!

Jo 1920-luvulla kirkkoa kuitenkin alettiin vaalia, ja vuonna 1994 UNESCO hyväksyi sen yhdeksi Suomen maailmanperintökohteeksi. Kirkkoon pääsee päivittäin elokuun loppuun asti.

Puukirkko on kokonaistaideteos.

3

Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla heinäkuussa UNESCO tuli vastaan kahdella tavalla: viulunsoittona ja juhlien yhteyteen pystytetyssä saunakylässä.

Suomen ensimmäinen kohde UNESCOn Ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luettelossa on saunaperinne joulukuusta 2020 lähtien. Kaustislainen viulunsoitto liitettiin samaan luetteloon joulukuussa 2021.

Viulunsoittoa kuulin monenlaisessa muodossa enkä varmasti osannut erottaa juuri kaustislaista perinnettä muista. Jo itse juhlat kuitenkin muistuttavat, että perinne on voimissaan.

Saunaperinnettä kävin testaamassa ostamalla perinnesaunottajalta oikeaoppisen, lempeän vihdonnan. Kokemus oli miellyttävä, vaikka olenkin huono saunoja enkä nytkään jäänyt kuumiin löylyihin. Seuraavana yönä tosin oli erittäin vaikea saada unta – oliko syy sitten helteen tai virkistyneen aineenvaihdunnan.

Kaustislainen viulunsoitto on Unescon luettelossa.

4

Jo vuosia Verlan tehdasmuseo Jaalassa (nykyään osa Kouvolaa) on kuulunut vakiokohteisiini. Puuhiomo ja pahvitehdas lakkautettiin vuonna 1964 ja avattiin Suomen ensimmäisenä tehdasmuseona jo vuonna 1972. UNESCOn maailmaperintöluetteloon se pääsi vuonna 1996. Eikä ihme: sekä tehdasalue että opastettu kierros tehtaan viimeisestä päivästä kertovine filmeineen on silmiä avaava siirtymä menneeseen tehdasyhteisöön ja -työhön.

Tänä kesänä jätin kuitenkin väliin varsinaisen tehdaskierroksen ja osallistuin rooliopastukselle, jossa Kouvola-oppaat esittivät tehtaan perustajaa Gottlieb Kreidlia ja tämän vaimoa Emilietä. Elämyksellinen opastus sopi erityisen hyvin kesällä remontoituna avatun Patruunan pytingin ympäristöön.

Entinen tehtaanjohtajan koti on kauniisti entisöity, ja siellä toimii museokaupan ohella myös korkeatasoinen ravintola. Kiitän erityisesti sitä, että listalla on haukea ja kuhaa, ei kasvatettua lohta!

Museo on auki 30.9.2025 asti ja Patruunan pytingissä on kesäaukioloajat 15.8. asti, lopuista aukioloajoista ilmoitetaan lähempänä.

Gottlieb Kreidlia ja vaimo Emilietä opastavat Verlan tehtaan saloihin.

5

Ja vielä: UNESCO-tunnustuksia on monenlaisia. Varsinaisia maailmanperintökohteita on Suomessa seitsemän. Minulta ovat kokematta Vanha Rauma, Sammallahdenmäen pronssikautiset hautaröykkiöt ja tiukasti ottaen myös Struven ketju, vaikka olenkin kiipeillyt joillain sen entisillä mittauspisteillä, en kuitenkaan niillä kuudella, jotka kuuluvat maailmanperintölistaan.

UNESCO Global Geoparkeja on Suomessa viisi, ja ilokseni asun Salpausselkä Geoparkin ytimessä, Päijänteen rannalla. Koska ketju on kansainvälinen, katselin jo kesäkuisella Skotlannin-matkalla, olisiko ollut mahdollista retkeillä Geoparkissa sikäläisillä nummilla. Ei onnistunut, mutta pidän tulevilla matkoilla asian mielessä.

Sitten ovat vielä aineettoman perinnön luettelot, joista UNESCO ylläpitää kansainvälistä luetteloa ja Museovirasto vastaa kansallisen tason luettelosta. Selaan luetteloita aina välillä ja pohdin, miten paljon säilyttämisen arvoisia asioita onkaan myös omassa arjessa. Ja toisaalta: miten paljon tärkeää perintöä, josta en tiedä mitään!

Ina Ruokolainen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua