Liisa Akimof. Kuva: Anastasiia Khudonohova

1

Albanialaissyntyinen Lea Ypi on kirjoittanut kirjan perheensä historiasta 1980- ja 1990-luvun Albaniassa. Tuolloin maata hallitsi neuvostoliittolaisella ideologialla Envar Hoxha, vuoteen 1985 asti. Vuonna 1991 romahti entinen malli ja 1992 demokraattipuolue otti vallan. Pyramidihuijaus vei lukemattomilta albanialaisilta rahat ja kommunistit palasivat valtaan vuonna 1997.

Pikku Lea oli vilkas ja puhelias lapsi, jolle aukesi vähitellen useampikin arjen kummallisuus. Miksi kaupoissa ei ollut juuri mitään, miksi ei saanut sanoa kaikkea mitä ajatteli, ketkä sukulaiset olivat yhteiskunnan suosiossa ja kenen kanssa kannatti seurustella.

Vapaa – kuinka kasvoin aikuiseksi maailman luhistuessa (suom. Riina Vuokko; Atena, 2023) on kirjoitettu nimettyjen osien kautta: Toinen Ypi, Toveri Madmuasel, Harmaat sukat ja Rakennemuutoksia. En ole koskaan lukenut niin kevyesti niin raskaista Euroopan nykyhistorian aiheista.

Lean lähisukulaiset olivat omistavaa luokkaa, mutta omaisuuden vei kommunismi – ihan pikkusen erilainen kuin Stalinin Neuvostoliitossa. Aika avoimesti Lean suku puhuu keskenään ja jopa naapureiden kanssa menneisyydestä, johon heillä ei kuulunut sotasankareita vaan muslimeja. Isoäidin johdolla osattiin ranskaa ja oli kierrelty Eurooppaa. Täti Cocotte asui pääkaupungissa Tiranassa ja oli äitinsä, Lean isoäidin kanssa, aikoinaan matkustanut Pariisin ja Rooman kautta Istanbuliin, Madridiin ja Triesteen, noin alkajaisiksi.

Lea Ypi asuu ja opettaa politiikan tutkimusta Lontoossa, London School of Economicsissa.

2

Ruotsalaisen SVT Göteborgin ohjelma Arvinge okänd on ideoitu vuonna 2013. Ensimmäinen kausi nähtiin vuonna 2017, toinen 2018 ja kolmas 2019. Ohjelmaa toimittavat yhä edelleen Kattis Ahlström ja Niklas Källner. Myöhemmin oman version perillisten etsinnästä ovat tehneet niin tanskalaiset (Försfundne arvingar) kuin norjalaiset Ukjent arving.

Tuntematon perillinen -ohjelma esittelee ihmisiä, joille viranomaiset eivät löydä perijöitä, vaikka heillä on varallisuutta. Usein kyseessä on lapseton ihminen, alun perin ulkomaalainen lapseton tai maailmalle eksynyt ruotsalainen. Nykyiset tietokannat antavat mahdollisuuden löytää kaukaisiakin sukulaisia.

Olen nähnyt kaikki kolme ohjelman pohjoismaista versiota ja suosikkini on tanskalaisten versio. Mette Frisk on toimittaja, ja Adam Jon Kronegh etsii arkistoista ja tietokannoista tietoja sukulaisista. Tanskalaisten etu on se, että Mette Frisk on tarkka, lempeä ja rohkea nainen, johon ihmisten on helppo tutustua ja tykästyä.

Norjalaisessa versiossa toimittajana on Tarjey Strøm ja tutkijana Kaj-Samuel Vikard. He ovat hiukan varovaisempia ihmisten lähestymisessä.

Pahoin pelkään, että suomalaista versiota ohjelmasta ei osata eikä pystytä tekemään jo erilaisen intimiteettisuojan ja suomalaisten julkisuudenpelon vuoksi.

Tuntematon perillinen Yle Areenassa.

3

Liisa Akimofin edellisestä soololevystä oli 27 vuotta. Siksi ilahduin jo pelkästä ajatuksesta, että Akimof tekee uuden levyn. Vielä enemmän ilahdun, kun sain kuulla sen kappaleita.

Kukaan kuulija ei voi jäädä välinpitämättömäksi Kaikenlaista uuttaa tulossa -levyä (Huhu, 2024) kuunnellessaan, sen verran rankkaa asiaa on mukana. Tuottajana levyllä on Mikko Siltanen. Hän myös hankki levylle muusikot. Mukana ovat Litku Klemetin kitaristi Pekka Tuomi, joka myös miksasi ja masteroi leyvn kappaleet, kosketinsoittaja Antti Vuorenmaa sekä rumpali ja perkussionisti Sebastian Krühn. Taustoja lauloi Kielo Kärkkäinen ja osin myös Niko-Pekka Ahola ja Jukka Nousiainen.

Albumillla kuullaan taitavaa soitantoa, tyylit vaihtelevat popista bossanovaan, jazzista diskoon ja ollaanpa muutamissa kappaleissa myös herkän balladin tunnelmissa. Tunnelmat ovat levyllä monenlaiset ja musiikki helppoa kuunneltavaa. Toivottavasti näitä kappaleita kuullaan myös radiossa.

Kappaleista #lesbohuora on varmaankin saanut idean Akimofin omista kokemuksista näinä internetin ihmeellisinä aikoina. Sanoitus on niin nokkela, että toivottavasti viestittelijät osaavat ottaa itseensä. Kaikenlaista tulossa jatkaa samaa tarinaa: henkilökohtaisia asioita huumorilla ja yhteiskunnan muutoksista, elämästä, rahataloudesta sekä sivistyksestä tai sen puutteesta. Akimof osaa sanoa juuri sen oleellisen.

Korviin ja mieleen jäävät myös kappaleet Sekopää, Talvi lähenee ja Haagaan!

4

Jez Butterworthin käsikirjoittama ja Pasi Lampelan ohjaama Jerusalem on kertomus Johnny ”Rooster” Byronin, aikuisen miehen, kiertolaisen ja huumekauppiaan elämästä. Hän asuu metsän siimeksessä asuntovaunussa, paikassa, johon alueen nuoriso ja muutaman aikuinenkin tulee viettämään aikaa. Kaupungin viranomaiset ovat antaneet Johnnylle lähtökäskyn. Alueelle halutaan rakentaa luksusta, taloja rikkaille.

Tarinan taustalla on Pyhän Yrjön päivä, jolloin juhlitaan ja juhlitaan. Paikalla on tiskijukaksi haluava Ginger, Australiaan matkalla oleva nuori Lee, teurastaja Davey, Proffa, jolla on kaikki hukassa, sekä Bea ja Tanya. Pyhän Yrjön myötä mukaan tulee myyttejä Stonehengen jättiläisistä.

Komiikan taitureita on Helsingin kaupunginteatterin esityksessä paikalla useita: Santeri Kinnunen (Johnny), Markus Järvenpää (Ginger) ja paikallisen pubin omistajaa esittävä (Jouko Klemettilä), jonka koko vartalolla tapahtuva näytteleminen on nautinnollista katseltavaa. Klemettilän humalakohtaukset ovat maailman parasta viihdettä.

Santeri Kinnunen antaa palaa. Vasta lopussa selviää mitkä hänen tarinansa olivat totta ja mitkä suurta satua. Näytelmän tarinasta tulee mieleen brittiläinen televisiosarja Persaukiset, jossa samankaltainen joukko miehiä ja naisia kuluttaa aikaa ja etsii mahdollisuuksia löytää rahaa ja rakkautta.

Jerusalem Helsingin kaupunginteatterissa 11.4. asti.

Maija Kääntä

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua