Juha Hurme. Kuva: Stefan Bremer

1

Juha Hurmeen Suomi (Teos, 2020) oli kova lukupläjäys. Suomen historiaa – ja etenkin Kalevala-mystiikkaa – käydään läpi erinomaisella otteella. Teos ei faktan ja fiktion yhdistelmänä istu oikein mihinkään kategoriaan, mutta haitanneeko tuo: harvoin olen hihitellyt ja pyrskähtänyt äänekkääseen nauruun kirjaa lukiessa.

Hurmeen tyyli varmasti jakaa mielipiteitä, mutta itselleni toimii erinomaisesti nykypuhekielen käyttö tilanteissa, joista normaalisti on kirjoitettu ja puhuttu kuivan ”pönöttävästi”. Jos Hurmeen kirjasta – tai jostain osasta – tehtäisiin leffa, ohjaajana olisi pakko olla Jari Halonen, jonka Aleksis Kiven elämässä on itse asiassa jotain Hurmeen kirjoitustyyliä muistuttavaa. Hurmeella tykitys on paikoin suorastaan hengästyttävää, mutta samalla erittäin viihdyttävää: ”Jo aina valpas Porthan kekkasi ikätoverinsa Herderin, mainosti tätä Franzénille ja oppilailleen, ja tätä kautta myös ’kansallisen heräämisen’ Tupu-Hupu-Lupu-ketju Runeberg-Lönnrot-Snellman laajensi tajuntaansa siemauksella laimentamatonta Herderiä. Se oli tujua tavaraa.”

Aivan lähihistorian kuvausta kohden tullessa tosin tuntui, että Hurmeen höyrykattilasta paineet vähän laskivat ja kirja muuttui lievän luettelomaiseksi. Mutta tämä ei poista lainkaan riemua, jotka aiemmat sadat sivut olivat saaneet aikaan. Kalevalan ja kuvitellun Suomen ympärille kietoutuva teos oli joka tapauksessa itselleni tämän vuoden paras kotimainen lukukokemus tähän asti

2

Näsijärven ranta Lapinniemen ja Kaupin alueella kuuluu omien kävelylenkkieni perusmaisemiin. Onkin hienoa, että nykyään Tampereella rantaa seuraten pystyy kävelemään jo todella pitkän lenkin. Järvi elää hienosti vuodenaikojen mukaan eikä kahta samanlaista maisemapäivää ole. Tänäkin syksynä Nässyllä on nähty jo kaikkea kunnollisesta myrskystä totaaliseen pläkään ja revontuliin.

3

Syksyisten kävelylenkkien musiikkina on viime aikoina soinut Amuri-yhtyeen nimikkoalbumi Amuri. Bändin haikeat sävelmät asettavat mielen sopivaan syystunnelmaan samaan aikaan kuin puista putoavat värikkäät lehdet täyttävät kävelytiet ja tuulinen tihkusade vihmoo kasvoja. Melankoliamittarit paukkuvat tyylikkäästi ja sekös syksyyn sopii.

4

Musikaalit eivät ole ikinä olleet oma juttuni – juntihkon näkemykseni mukaan musikaaleissa hyvin käynnistyneen tarinan eteneminen lähinnä pysähtyy musiikin alkaessa soida. Niinpä olin varsin skeptinen, kun syyskuussa pääsin katsomaan Tampereen Työväen Teatterin Hamlet-rockmusikaalia. Onneksi tuli lähdettyä: toteutus oli mainio ja esitys piti otteessaan koko kestonsa ajan jopa tällaisen musikaaliskeptikon. Teatterikäynti oli myös terveellinen muistutus siitä, että omia näkemyksiään kannattaa haastaa aina silloin tällöin.

5

Talven lähestyminen on tosiasia, vaikka pitkän ajan ennusteet kohtuullisen lämmintä talvea povaavatkin. Itselleni vuodenajan vaihtuminen tarkoittaa samalla myös sitä, että vintiltä täytyy kantaa tärkeimmät talviurheiluvarusteet eli retkiluistelukamppeet kämppään valmiiksi ennen kauden alkua. Aiempina vuosina olen myöhästynyt kauden alusta, kun henkisesti pitkä matka vintille on jäänyt tekemättä. Nyt ajattelin ehtiä: viime vuonna homma käynnistyi Tampereen seudun pienemmillä järvillä jo marraskuun alkupuolella, joten ei tässä välttämättä enää kauaa mene.

Jos reipas ulkoilmaharrastus kiinnostaa, suosittelen pitämään silmällä Suomen Retkiluistelijoiden sivustoa ja ilmoittautumaan sieltä Suomen Retkiluistelijoiden tulokaskurssille, joita järjestetään ympäri Suomea. (Tampereella kurssi pidetään alustavan tiedon mukaan – ja koronatilanteen salliessa – 19.11.2020)

Mikko Manka

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua