Taksidermia on vaikeaa. Kuvakaappaus Paskasti täytetyt eläimet -Facebook-sivustolta.

1

Viime viikot olen katsonut intensiivisesti Netflixistä Star Trek: The Next Generation -sarjaa. Kyllähän se tuli katsottua kertaalleen jo 1990-luvun alkupuolella, mutta on hienoa palata sarjaan näin vanhempana ja löytää siitä uusia tasoja ja teemoja, joita ei ensimmäisellä katsomiskerralla ehkä osannut havaita.

Sarja käsittää seitsemän kautta eli 178 jaksoa leppoisan kiireettömästi etenevää tutkimusmatkailua halki tutkimattomien galaksien. Kuten monesti pitkissä sarjoissa, kerronta kehittyy hiljalleen taitavammaksi ja edellisten jaksojen tapahtumat kietoutuvat osaksi laajempaa mytologiaa. Jokainen jakso on silti oma tarinallinen kokonaisuutensa (muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta).

Fantasia- ja scifisarjojen etu on siinä, että kun ei tarvitse piitata reaalimaailman rajoitteista kuten politiikasta tai historiasta, voi niissä käsitellä mitä vain kuviteltavissa olevaa aihetta, joko suoraan tai erilaisin metaforin. Star Trek: The Next Generationin jaksoissa päästään verkkaisesti etenevän avaruusoopperan lomassa hyvinkin syvälle monenlaisiin laajoihin teemoihin, kuten kommunikoinnin haasteisiin, koneälyn problematiikkaan, erilaisiin vierauden ja outouden kokemuksiin, diplomatian juurille, terrorismin oikeutuksen pohdintaan tai ylipäätään epätasa-arvon alkulähteille. Sarjaa voi toki seurata myös seikkailuviihteenä sen kummemmin taustalla jyllääviin teemoihin keskittymättä.

Vuosikymmenet ovat kohdelleet sarjaa yllättävänkin hyvin, sillä lukuun ottamatta parissa ensimmäisessä kaudessa esiintyviä ajoittaisia kökköyksiä, teknologia on riittävän uskottavaa ja vieraiden galaksien monimuotoiseen elämään ja sivilisaatioiden kohtaloihin imeytyy täysillä miettimättä näyttelijäsuorituksia tai erikoistehosteiden laatua.

2

Joka paikassa, myös Parasta juuri nyt -palstalla on tietenkin kyllästymiseen asti pohdittu koronaan liittyviä asioita – tietenkin syystä, koska sehän on nyt vahvasti meidän kaikkien kokemusmaailmaa.

Koska virus on vaikuttanut koko maailmaan tavalla tai toisella, on siitä muodostunut sukupolvikokemus, jonka seurauksia – taloudellisia, psykologisia ja sosiaalisia – joudumme kantamaan mukanamme vielä pitkään. Tästä syystä nyt olisikin loistava hetki osallistua Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) koronaan liittyvien kokemusten keruuseen. Näin erilaiset muistelut, tapahtumat, selviytymistaistelut, uudet alut ja vanhojen tapojen loput sekä omien elämänarvojen muutosprosessit tallentuvat pysyvästi kansakunnan muistiin ja myöhempien aikojen tutkijoiden käyttöön ja sitä kautta opiksi otettavaksi seuraavia kriisejä varten.

Muutenkin kannattaa vastailla SKS:n eri aiheisiin liittyviin muistitieto- tai muihin keräyksiin, sillä kuten SKS asian ilmaisee, eri teemoihin pureutuvilla keruilla kartutamme kansallista kulttuuriperintöämme.

3

Nyt kun koskettaminen on ollut pannassa ja ihmiset pitävät turvavälejä toisiinsa, on se aiheuttanut ahdistuksen ja läheisyydenkaipuun lisäksi mahtavaa tilannekomiikkaa. Yksi hauskimpia koettiin Tampere Film Festivalin palkintojenjakotilaisuudessa 8.3.2020, jolloin koko korona-asia oli vasta hiipimässä globaaliksi eivätkä ihmiset olleet vielä tottuneet uuteen tilanteeseen ja käyttäytymismalleihin.

Palkintojenjaon alkupuheenvuorossa festivaalijohtaja Jukka-Pekka Laakso pyysi, että ihmiset eivät palkintoa vastaanottaessaan kättelisi tai halaisi kuten tavallisesti tehtäisiin, vaan pyysi keksimään muita tapoja kiittää palkinnosta. Kun palkintoja jaettiin kuitenkin parisenkymmentä, johti tämä mahdottoman hauskaan ja kömpelöön pantomiimikavalkadiin, jossa erilaiset eleet, kumarrukset ja niiaukset, heilautukset ja käsimerkit sekoittuivat iloisesti. Yllättäen poistettuna koskettamisen tavallisuus ja arkipäiväisyys nousikin hyvin selkeästi esiin. Vaikka Laakson pyyntö johti palkittujen mielestä ehkä välillä noloihinkin huitomisiin, oli se yleisön kannalta varsin viihdyttävää! Jos nyt jotain hyvää tässä viruksessa, niin ehkä ihmiset koronan jälkeisessä ajassa osaavat ainakin elehtiä ilmeikkäämmin.

Tästä tulikin mieleeni esittää Tampere Film Festivalille julkinen ehdotus: mikäli ensi vuonnakin festivaalin aikaan on ns. tilanne päällä, festivaalilla palkitut voisivat esittää palkintoa noutaessaan kiitoksensa thereminillä, maailman korona-turvallisimmalla soittimella.

4

Synkkien uutisten keskellä joskus tarvitsee välitöntä apua, jotta saisi nostettua hymyn kasvoilleen edes hetkeksi. Itse käytän takuuvarmana pikafiksinä esimerkiksi Facebookista löytyvää sivua Paskasti täytetyt eläimet tai googlaamalla taxidermy gone wrong.

Facebook-sivun nimi kertoo siitä kaiken oleellisen – sivulla on yksinkertaisesti kuvia huonosti täytetyistä eläimistä. En tosin ole varma, kuvaako sana huono useimpia luomuksia kovinkaan tarkasti, voit muodostaa oman mielipiteesi varmasti aika nopeallakin vilkaisulla. Kaikessa absurdissa brutaaliudessaan kuvat näistä eläimistä ovat niin toisesta todellisuudesta, ettei voi kuin nauraa.

5

Ulkopingiskausi alkaa kevään ensimmäisistä lämpimistä päivistä! Pingis on loistava laji. Se kysyy nopeutta, tekniikkaa ja pelisilmää, ja sitä pelatessa tulee pitäneeksi riittävän turvavälin toiseen pelaajaan (274 cm). Sitä voi pelata kaksin, nelinpelinä tai ryhmäpingisvariaationa eikä siinä hengästy liikaa, joten samalla voi leppoisasti jutella pelitoverin kanssa. Kerta kaikkiaan parasta liikunnallista ajanvietettä kevät- ja kesäpäiviin!

Lari Aaltonen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua