Mitä puut merkitsevät sinulle? Kenties Eyes of Firessa piilee vastaus.

1

Demons (1971) on Funeral Parade of Roses -elokuvan (1969) ohjanneen Toshio Matsumoton hiukan vähemmälle huomiolle jäänyt ekspressionistinen samuraielokuva. Teos on inspiroitunut 47 roninin legendasta ja kertoo urotöistä ulos jääneen soturin edesottamuksista. Yleviä haaveita elättelevä mies haluaisi liittyä tovereidensa joukkoon kostamaan isäntänsä murhan mutta pakkomielteinen ihastus erääseen geishaan ajaa hänet karmiville sivupoluille. Elokuvan hysteerinen ja inhimillisyyttä hylkivä tunnelma kalvaa sielua. Teoksen näkemys ihmisyydestä on nihilistisempi kuin monessa gore-kauhussa. Jos blu-ray-julkaisua ei ole käsillä, elokuvan voi katsoa tekstien kanssa oheisesta linkistä, vaikka kuvanlaatu ei olekaan paras mahdollinen.

2

Kuinka moni on nähnyt argentiinalaisen kauhuelokuvan? Leonardo Favion ohjaamassa Nazareno Cruz and the Wolfissa (1975) tuulikoneet puhaltavat ja tunteet käyvät kuumina, kun seitsemännen pojan seitsemäs poika syntyy ja on täten kirottu muuttumaan ihmissudeksi ensirakkauden kukoistuksen myötä. Myös faustilaista myyttiä sotketaan sekaan itse paholaisen tullessa tarjoamaan susipojalle diiliä. Kannattaisiko pirulle kuitenkin sanoa kyllä? Espanjaa taitavien iloksi myös tämä kevyehkö ja esteettisesti miellyttävä elokuva on katsottavissa YouTubessa.

3

L’inferno (1911) on yksi varhaisimmista pitkistä kauhuelokuvista ja klassisen aiheen parhaita filmatisointeja. Kertomus on tietysti kaikille tuttu Danten matka läpi helvetin kerrosten oppaanaan viisas Vergilius. Teoksen lukuisat erikoistehosteet vetävät vertoja toiselle aikakauden mestarille, Georges Mélièsille. 1900-luvun alun teatteriestetiikan ja varhaisen mykkäelokuvan pittoreskin mustavalkotyylin tähden teoksessa on oma suhteellisen ainutlaatuinen ja psykedeelinen tunnelmansa. Jos kauhuelokuvat ovat sinulle muuten liian pelottavia, tämän voit katsoa suhteellisen turvallisin mielin.

4

Piditkö The VVitchistä (2015)? Jos vastasit kyllä, Avery Crounsen ohjaama Eyes of Fire (1983) saattaa olla juuri sinua varten. 1700-luvun Pohjois-Amerikan metsiin sijoittuva teos on tosin uudempaa ja kuuluisampaa elokuvaa räväkämpi, poikkeuksellinen yhdistelmä Werner Herzogin Aguirrea (1972), westerniä, noituutta ja mörkökauhua. Kertomuksessa pieni joukko uudisasukkaita lähtee huijarisaarnaajan johtamana kohti parempaa tulevaisuutta. Uusi koti on kuitenkin kuolleiden henkien riivaama ja alkuperäisasukkaatkin välttävät visusti sinne kulkemista. Pian kaikenlaiset kasarin erikoistehosteet kiusaavat pientä joukkoa äärirajoille asti.

5

Lopuksi jotain raskaampaa. Todellista kauhua eivät edusta yliluonnolliset olennot tai Hannibal Lecterin tapaiset muka-psykologiset uuden ajan monsterit. Paljon kamalampaa on väkivalta joka tuntuu todelta, on se sitten henkistä tai fyysistä laatua. Mike de Leonin ohjaama filippiiniläisen elokuvan klassikko Kisapmata (1981) on tavattu luokitella kauhuksi oikeastaan vain siksi, että se aiheuttaa katsojalleen takuuvarmasti pahan mielen. Poliisi-isä kontrolloi perhettään – ennen kaikkea tytärtään, jota kohtaan hänellä on insestisiä haluja. Nuori nainen yrittää kuitenkin itsenäistyä tyrannin ikeestä. Synkästi eteenpäin matava arkirealistinen kertomus on läpileikkaus perhehelvetistä, patriarkaatista ja korruptoituneesta kulttuurista. Se on luettavissa metaforana Filippiinien poliittisesta lähihistoriasta.

Mikko Lamberg

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua