Omar Sy sarjassa Lupin. Kuva: Netflix
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Elina Talvio kiittää koomikoita, ketjuihin kuulumattomia leffateattereita sekä Netflixin ja HBO:n uutuussarjoja.
1
Netflixin veijarisarja Lupin on niitä harvinaisia sarjoja, jotka tuntuvat loppuvan aivan liian pian. Omar Sy on verraton Assane Diopina, joka etsii oikeutta väärin kohdellulle isälleen.
Diopin kirjallinen sankari on Arsène Lupin. Tarinassa on kliseinen sinnikäs poliisi, jota toiset eivät usko, vaikka hän on ainoa joka on rikollisen jäljillä. Kyseinen poliisi on myös Lupininsa lukenut.
Tarinan kantavia teemoja ovat mustien ihmisten kohtelu, yläluokan häikäilemättömyys sekä poliisijohdon korruptio.
2
HBO:n sarja Superman & Lois kertoo Teräsmiehestä perheenisänä. Kentin perheeseen kuuluvat Clarkin ja Loisin lisäksi teinipojat, joista toisella puhkeaa murrosiässä erikoiskykyjä, mikä synnyttää kitkaa veljesten välille.
Supersankari-perheenisä joutuu taiteilemaan sen välillä, pelastaako maailma vai ollako läsnä pojilleen – valitako ura vai perhe. Pidän sarjan lämpimästä tunnelmasta ja arkisuudesta. Oli kuinka supersankari tahansa, kotona Teräsmies on pojilleen välillä tyhmä isi, joka patistaa tekemään läksyjä.
3
Stand-upia katsoessa olen kiinnittänyt huomiota siihen, että naisten tekemä stand-up on yleensä fiksumpaa kuin miesten. Olen niitä ihmisiä, joiden mielestä kiroilu ei ole hauskaa, joten nautin komiikkani mieluusti ilman sitä.
Naisista suosikkejani ovat Iliza Shlesinger ja Whitney Cummings. Kumpikin löytää parhaat vitsinsä miesten ja naisten välisistä eroista. Shlesinger on myös koettanut laajentaa elokuvien (Teoriassa täydellinen) ja sarjojen puolelle (The Iliza Schlesinger Sketch Show). Hänen parhaat hetkensä ovat silti lavalla.
4
Miehistä parhaat ovat mielestäni Trevor Noah ja Fluffy eli Gabriel Iglesias. Noah on koomikoksi siitä ”hyvässä” asemassa, että hän on joutunut aina tarkkailemaan maailmaa ulkopuolisen silmin.
Kirjassaan Laiton lapsi (Atena, 2020) Noah kertoo lapsuudestaan Etelä-Afrikassa. Hänen isänsä on valkoihoinen sveitsiläinen, äiti xhosa-heimoon kuuluva musta eteläafrikkalainen. Noah itse ei tuntenut kuuluvansa kumpaankaan ryhmään.
Noahin huumorissa näkyy paljon kulttuurierojen tahatonta komiikkaa. Iglesias taas on lyhyt ja ylipainoinen latino, ja kuitenkin megajulkkis. Siitäkin saa revittyä huumoria.
5
Asun paikkakunnalla, josta on yli 100 kilometriä lähimpään Finnkinoon. Elokuvateatterikäynti Kotkassa on aina ollut mieleinen, sillä ainakin minun kohdalleni on osunut todella hyvää palvelua. Jos olen kysynyt saisinko suosikkielokuvani julisteen, henkilökunta on kaivanut kaikki paikat läpi löytääkseen minulle siitä mahdollisimman siistin kappaleen.
Tuntuu siltä, että elokuvateatterin henkilökunta taipuu vaikka kaksin kerroin asiakkaan puolesta. Hymy tiskillä on aito.
Elina Talvio
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Parasta juuri nyt (15.11.2024): Polkom, Louhiteatteri, Judith Mok, Rokumentti, Yleisradio
Pasi Huttunen kaipaa lisää poliittista satiiria, intoilee Rokumentista ja suree Ylen heikentämistä.
Parasta juuri nyt (14.11.2024): Die Brücke, romantiikka, avaruus, Larissa Sansour, Tove Jansson
Tällä palstalla kulttuuritoimituksen väki kirjoitta ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Sirpa Pääkkönen on kiertänyt museoita Tukholmassa ja Helsingissä.