Heikki Ranta. Kuvakaappaus videosta.

1

Petra Lampisen johtama Kaupungin naiset -kuoro viettää 10-vuotisjuhlavuottaan. Vaikka kuoro toimii Helsingissä, juhlavuoden ensimmäinen konsertti kuultiin helmikuussa Tampereella Kulttuuritalo Laikun musiikkisalissa. Kaupungin naiset on lesbokuoro, omien sanojensa mukaan Suomen kenties ainoa ja siksi paras.

Toinen kuoron erityispiirre liittyy ohjelmistoon: kuoro esittää suomalaista runoutta johtajansa säveltämänä. Lampinen on säveltänyt erityisen paljon kotimaista nykyrunoutta, kuten Tuija Välipakkaa, Olli Heikkosta ja Sinikka Vuolaa. Kuoron supersuosikki tuntuu olevan Anja Erämaja, jonka humoristiset arjen pieniä ja suuria kommelluksia tarkastelevat runot toimivat laulettuina mahtavasti ja sisältävät niin viihdyttävän kuin syvällisemmänkin tason.

Kaupungin naisten lavailmaisu on iloista ja rempseää. Konsertissa johtaja Petra Lampinen taustoitti kappaleiden syntyhistoriaa jutustelemalla laulujen lomassa. Koska kyseessä on lesbokuoro, teksteihin syntyy myös uusia tulkinnallisia tasoja. Anja Erämajan runo Mä haluun häät oli lesbokuoron laulamana poliittinen kannanotto ennen kuin tasa-arvoinen avioliittolaki vuonna 2017 tuli voimaan. Lesbokuoron tulkitsemana myös Tommy Tabermannin eroottiset runot saavat kiinnostavan freesauksen.

2

Heikki Rannan Pipo Productions -tilin ensimmäinen ”Tehdään biisi niin kuin” -video ilmestyi YouTubeen koronakevään piristykseksi vuonna 2020. Ranta on jatkanut suomalaisten musiikintekijöiden ja rock-legendojen tyyliin ja maneereihin pureutuvaa sarjaansa harvaan mutta tasaisen varmaan tahtiin. Videoissa Ranta analysoi kunkin käsittelyssä olevan artistin kappaleissa toistuvia elementtejä ja lopuksi esittää itse näistä havaitsemistaan aineksista tekemänsä pastissin. Oman jaksonsa ovat saaneet muun muassa Juice Leskinen, Leevi and the Leavings ja Ismo Alanko.

Viimeisimpänä sarjan tähdeksi pääsi pari viikkoa Ultra Bra. Vanhalle UB-fanille video tarjoaa riemukasta tunnistamisen iloa ja nostalgiaa. Lopputuloksena syntynyt pastissi kuulostaa jälleen ihailtavan uskottavalta.

3

Alkuvuonna suomalaiset jännittivät Aki Kaurismäen Kuolleiden lehtien Golden Globe -menestystä ja pitivät peukkuja elokuvan Oscar-ehdokkuuden puolesta. Erityistä ylpeyttä koettiin Alma Pöystin Golden Globe -ehdokkuudesta parhaaksi naisnäyttelijäksi komedia- ja musikaalisarjassa. Pöystin rooli pidättyväisenä Ansana Kuolleet lehdet -elokuvassa onkin varsin valloittava, mutta kiitosta ansaitsevat myös hänen muut viimeaikaiset pääosasuorituksensa.

Olen tällä palstalla nostanut aiemmin esiin muutaman vuoden takaisen Tove-elokuvan, jossa Pöysti tulkitsi ikonista taiteilijaa Tove Janssonia ihailtavalla tarkkuudella. Pöysti tähdittää myös loppuvuonna ensi-iltansa saanutta polyamoriaa käsittelevää Neljä pientä aikuista -elokuvaa. Hänen esittämänsä kansanedustaja Juulia Kronströmin roolin tunnekirjo on valtava: se sisältää muun muassa petetyn vaimon epätoivoa, kuplivaa ihastumista ja sinnikästä pyrkimystä olla avoin ja kaikkia osapuolia ymmärtävä haastavassa monisuhdekuviossa. Rooli on täysin erilainen kuin pelkistetymmän ilmaisun Ansa Kuolleissa lehdissä, mutta myös Juulia Kronströmin ambivalentin tunnemaaston Pöysti tavoittaa upeasti. Mikä säkenöivä tähtinäyttelijä!

Lue Antti Selkokarin arviot Kuolleet lehdet -elokuvasta täältä ja Neljä pientä aikuista -elokuvasta täältä.

4

Tänä vuonna vietetään Kirsi Kunnaksen 100-vuotisjuhlavuotta. Kulttuurikeskus PiiPoo koordinoi mittavaa Lastenrunovallankumos-hanketta, jonka osana tuotetaan muun muassa Kunnaksen runoihin pohjautuva näytelmä Tampereen Työväen Teatteriin ensi syksyksi.

Lastenrunouteen perustuvaa teatteria on kuitenkin mahdollista kokea jo tänä keväänä, sillä samaisen Tampereen Työväen Teatterin ohjelmistossa pyörii parhaillaan lastenrunoilija Laura Ruohosen ja kuvittaja Erika Kallasmaan yhteistyöstä kumpuava Merimonsterit-musiikkinäytelmä. Ruohonen on käsikirjoittanut ja ohjannut näytelmän; Kallasmaa vastaa lavalla nähtävistä hirviöistä ja pukusuunnittelusta. Huomionarvoista on, että tekijäkaksikko on hahmotellut teoksen maailmaa jo aiemmin muissa taidemuodoissa: näytelmän pohjalla on leikittävä Merimonsterit-runokirja, ja kirjan taustalla taas on tekijöiden ideoima Suomen Merimuseossa vuosina 2019–2021 nähty Merimonsterit-näyttely. 

Merimonsterit on myyttisiä merihirviöitä nukketeatterista ammentavin keinoin esittelevä ja yleisöä veikeillä tavoilla osallistava esitys. Se puri alakouluikäisen seuralaiseni lisäksi yllättävän hyvin myös hänen teini-ikäiseen isoveljeensä: runojen kielellinen huumori on paikoin sopivan ronskia myös vanhempaan makuun.

Lue Anne Välinoron juttu Kirsi Kunnaksen 100-vuotisjuhlavuodesta täältä ja Petra Stoltin arvio Merimonsterit-näytelmästä täältä.

5

Filkkarit on varma kevään merkki! Huomenna alkava ja sunnuntaihin saakka kestävä Tampere Film Festival (6.–10.3.2024) tuo kaupunkiin kansainvälistä ja kotimaista elokuvaväkeä ja iloista festarikuhinaa. Filmijuhlien parasta antia on mielestäni mennä katsomaan lyhytelokuvien kilpasarjoja vailla isompia ennakkotietoja tai -odotuksia: vastaan tulee takuulla kiinnostavia uusia tuttavuuksia, hyvällä tavalla hämmentäviä yllätyksiä ja oivaltavia kokeiluja. Lyhytelokuvat ovat kuin leffamaailman runoutta, novellistiikkaa ja esseetä: valtavirtalajin katveeseen jäävää kokoaan suurempaa taidetta.

Anna Elina Isoaro

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua