Pitääkö olla huolissaan, kysyy koomikko Pirjo Heikkilä. Kuva: MTV

1

On vaikeaa arpoa, kumpaa tekee enemmän? Hävettää vai nolottaa? Ehkä nolottaa. Sen jälkeen, kun siirryin etätyöläiseksi, olen nimittäin alkanut katsoa vaarallisen paljon telkkaria. Se hämmentää minua itseänikin, sillä telkkarista ei tule juuri mitään.

Tai no, onhan Yle Teema. Se on kyllä aarreaitta. Mutta onnistun näköjään luuraamaan myös muilla kanavilla ihan sujuvasti.

Olen siis telkkarin ylikäyttäjä ja se on jo aikamoinen ongelma. Niinäkin hetkinä, kun etsin telkkarista itkun ja ilon aiheita, voisin hiihtää peltoa ympäri kuin Urho Kekkonen.

Mutta senkin uhalla, kehun nyt kaikkea epäterveellistä, jolle olen altistanut sekä henkisen että fyysisen terveyteni viime aikoina.

Otetaan vaikka brittiläinen poliisisarja Scott & Bailey, joka menee TV1:llä uusintana ja on myös Yle Areenassa. Voi tytöt, voisin katsoa kuvitteellisten etsivien Janet Scott ja Rachel Baileyn elämää loputtomiin.

Sarjaa tehtiin valitettavasti vain viisi kautta vuosina 2011–2016. Sen pääosahahmot ovat työssään täpäköitä, mutta yksityiselämässään horjuvia. Aikamoinen klisee, mutta jotenkin tämä sarja vain vetää.  Epätäydellisyys on kiehtovaa.

2

Päätän aina etukäteen, että tänä vuonna en lähde mukaan Ylen UMK-koohotukseen. Turhaan. Riemurinnoin menin taas mukaan. Tyypillisen viisufanin tavoin olen varma, että tänä vuonna Suomi pärjää euroviisuissa. Tai ei vain pärjää, vaan suorastaan voittaa.

Käärijän kappale kävi todella päähän. Vielä enemmän kävivät päähän Miguel Peltomaan viittomakieliset käännökset kilpailukappaleista.

Hirveän vaikea nähdä mitään pahaa siinä, että ihmiset kiinnostuvat ja innostuvat viittomakielestä. Yleensä luullaan, että huonokuuloiselle tai kuurolle ihmiselle riittäisi televisio-ohjelmissa tekstitys. Näin ei tosiasiassa ole. Suomen kieli ja suomenkielinen viittomakieli ovat kaksi eri kieltä. Jos tällaisenkin asian oppii sivujuonteena, ei huono.

Peltomaa saisi viittoa myös eduskunnan kyselytunnin. Ehkä sitä surkeaa näytelmää jaksaisi paremmin.

3

Nelosella pyörii Luokan edessä -niminen ohjelma, jossa koululuokka esittää kysymyksiä suurten puolueiden puheenjohtajille. Myönnetään, menin tähänkin retkuun, vaikka ohjelma on hieman vaivaannuttavaa katsottavaa.

Koululaiset ovat oikein mainioita, mutta ne puheenjohtajat. Jotenkin surullista katsoa esimerkiksi puheenjohtajaa, joka yrittää kierrellä ja kaarrella lasten edessä oman puolueensa brändin takia.

Se, mikä on helppoa paukuttaa rinta rottingilla vaalikarjalle, on vaikeampaa pullauttaa ulos viattomalle lapselle.

4

Pitääkö olla huolissaan? on vuonna 2016 alkanut paneelishow, jossa käsitellään suomalaisten ihmisten huolenaiheita. Maikkarilla esitettävä ohjelma on saanut uudeksi panelistikseen Pirjo Heikkilän. Jatkan tunnustusten sarjaa, olen aivan retkahtanut Heikkilään.

En haluaisi vetää nyt mies-naiskorttia esiin, mutta on jotenkin hämmentävää huomata, että hänen tasoisensa koomikko ei saa vieläkin suurempaa tunnustusta ja arvostusta kuin nyt saa. Huomattavasti kehnommalla läpällä vedetään salit ja areenat täyteen, kun on mies.

Toisaalta, ehkä Heikkilä ei sellaista edes halua.

Pitääkö olla huolissaan? MTV Katsomossa.

5

Ikävä todeta, mutta ihmislajissa on kovin vähän aineksia hyvään tv-ohjelmaan. Yleensä tarvitaan rahaa ja isoja työryhmiä, eikä hommasta sittenkään tule välttämättä kovin kummoista.

Koiralta sen sijaan hyvän viihteen tekeminen onnistuu ihan luonnostaan, eikä se tunnu edes huomaavan koko hommaa. Täytyisi olla kuollut, ellei Nelosen Koti koiralle hymyilyttäisi ja herkistäisi. Kun Onnille ja Ninnille on löytynyt hyvää ihmisseuraa, voi tuudittautua siihen harhaluuloon, että me ihmiset emme ole lajina täysin epäonnistuneita.

Heli Mustonen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua