Kuva: Viisas elämä / Helmivyö / Palladium

1

Kliseinen kirjan nimi ei aina ole varoitus. I.R. Oksan Etsijän päiväkirja (Palladium, 2023) on ironinen aforismi- ja haikusarja, joka etenee naiivin tietämättömyyden ilossa. Sokraattiset perusteet ladeltuaan kääntää teksti selkänsä teorialle ja elää vuodenaikoja.

”Kuralätäkön/ varsinainen sisältö/ on kirkas vesi.”

Kiehtovan tyynesti kirjoittaja valaisee mahdottomuutta tajuta olevainen:

”Mietiskelyni:/ kuin koettaisin kaapia/ varjosta otteen.”

Teksteissä ei ole muita ihmisiä, vain luontoa, muutama lintulaji ja ajatukset: ”Rastaat nurmella/ hyppivät sinne tänne ajatukseni.”

Niin kuin kukat nurmelle ”ovat huolta vailla”, ei elämässäkään ”ole saavutettavaa”.

Kirjan viisauden on löytänyt ainakin Kai Nieminen, jolta on takakansiteksti. Sanat, jotka eivät ole tietämistä varten, mikä ei sekään ole tavoite, kääntyvät yksinkertaisen arjen kokemisen pyhittämiseen:

”Arkielämän/ mestaruus: puen, syön/ hammasharja.”

Rauhallisen viisas lausesarja vapauttaa ymmärtävän lukijansa huolista.

2

Larin-Kyösti oli Eino Leinon aikalainen ja ystävä, samaa koulua Hämeenlinnassa käynyt runoilija. Hänen vanhempansa olivat kotoisin Ruotsista ja Kyösti Larssonina hän eli nuoruutensa, mutta otti urallaan kirjailjanimen.

Haaveena hänellä oli pitkään nousta Strindbergin tasoiseksi näytelmäkirjailijaksi. Siinä sivussa syntyivät nykyisinkin tunnetut laulutekstit, kuten Itkevä huilu, Keväisiä sointuja ja Tula tuulan tula tula tei.

Juri Nummelin on toimittanut Larin-Kyöstin fantastisia novelleja, joissa on osittain kauhun piirteitä. Tämä aihepiiri oli saatu kotoa, jossa harrastettiin satuja ja nukketeatteria.

Monet Paholaisen voitto -kokoelman (Helmivyö, 2023) kertomukset ovat kekseliäitä, vanhahtavasta kielestään huolimatta sujuvasti seurattavia. Vahvoja ovat esimerkiksi Metsän henki, Pyhäsaaren tarina, Laulajan uni ja Sillanlakaisijat. Suurin osa kertomuksista on kokoelmasta Leipä ja laulu, osa sarjasta Katupeilin kuvia ja Oli kerran.

Kirjan toimittaminen ja julkaiseminen on kulttuuriteko.

3

On vaikea ymmärtää vankkumattomia ateisteja. Epävarmana agnostikkona käsitän hyvin kaiken tiedon kyseenalaistamisen ja epäilyn. Olen myös kiinnostunut miltei kaikesta esoteerisesta, vaikka en uskokaan mihinkään.

Sanna Vaaran tunteikkaasti vilpitön teksti on hyvin luettavaa. Kirjailija kertoo Jumalan katkennut kynä -teoksessaan (Viisas elämä, 2024) taustoistaan ja uskonnollisesta etsimisestään helpolla, jopa iloisella otteella.

Monesta tunnetusta syvähenkisestä kirjailijasta saa uudenlaisen kuvan, oli sitten lukenut heidän tekstejään aiemmin tai ei. Käsittelyssä Vaara saa paljon irti esimerkiksi seuraavista: Thomas Keating, Ignatius Loyola, Anthony de Mello, Mestari Echart, Anni Pesonen, Pyhä Birgitta, Pyhä Teresa, Ristin Johannes ja Richard Rohr. Näihin kirjassa on paneuduttu omaperäisesti.

Keatingin ”henkinen kateus” välittyy ja hänen ”tulla tietoiseksi negatiivisista tunteistaan” muistuttaa Krishnamurtin oppia löytää todellisuus ”negaation kautta”.

Samaan viittaa sufimystikko ja runoilija Rumin sitaatti, että on rakkauden etsimisen sijasta löydettävä itsestä ne esteet, jotka on rakentanut rakkauden tielle.

Pitkin kirjaa Vaara perää sisäistä rehellisyyttä ja iloa. ”Nauraako Jeesus yhdessäkään ikonissa”, hän kysyy. Hän ei pidä jumalanpelosta, vaan haastaa nauttimaan elämästä.

Loppupuolella on hiljaisuuteen vetäytymisen ja paaston kokemuksien kuvausta. Kerrataan perusteet: muutokset on tehtävä omilla vaikuttimilla.

Jumalan katkennut kynä on kaikkea muuta kuin omahyväiseen henkiseen tilaan vetäytymisen kuvausta. Teos sisältää runsaasti kontakteja toisiin ihmisiin, kirjoihin, luontoon, eläimiin. Positiivisen pyrkimyksen, oman tahdon vajavaisuuden ja ennen kaikkea kontaktien kautta kirjasta välittyy railakkaan rehellinen henkinen viesti elämästä mysteerinä.

Erkki Kiviniemi

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua