Epätodennäköinen murhaaja. Kuva: Netflix

1

Marraskuun viidentenätoista tapahtui elämän pieni ihme ja meille syntyi pieni vauva. Synnytys- ja perhevalmennukseksi olen lukenut Kari Aronpuron runokirjaa Tasanko 967, jossa runon minä totuttelee semiotiikan täyttämään vauva-arkeen:

”Olen ottanut 26 harsovaippaa / pesukoneesta ja lyönyt ne / auki / Ilmaisu / on puriste ja kääre / ja merkit voimien oireita”

Aronpuron teoksessa arki ja pyhä limittyvät saumattomasti. Tasanko aukeaa moniin suuntiin, syntyy yllättäviä yhteyksiä. Sivuilta 29–31 löytyy pakahduttavan kaunis synnytyskertomus isän näkökulmasta:

”kun synnytys oli ohi / hoitajat auttoivat sinut synnytyssängylle lepäämään / ja minä asetuin vauva sylissä keinutuoliin / ja me tunsimme / polvistuneemme karjan tavoin / perin anteliaitten vetten äärelle”

Teoksen alaotsikko on ”paimentolaisruno”. Villisti sivuilla rönsyilevissä säkeissä onkin valtaisa liikkeelläolon tuntu. Jatkuvassa liikkeessä on myös merkitys.

2

Liitteineen reilun viidenkymmenen sivun Tasanko 967:n rinnalla Martti Anhavan 800-sivuinen Niin katosi voitto maailmasta – Paavo Haavikon elämä (Otava, 2021) on melkomoinen järkäle, jota ei välttämättä kannata ottaa sänkyyn unilukemiseksi.

Haavikon omaelämäkertateokset Vuosien aurinkoiset varjot (1994), Prospero (1995) ja etenkin Yritys omaksikuvaksi (1987) tekivät minuun teini-ikäisenä suuren vaikutuksen. Yrmeän näköinen ukko Prosperon kannessa näytti siltä kuin olisi valmiina pärisyttämään huuliaan kaiken joutavuudelle. Samaisen ukon äärimmäinen, jopa Linkolalle vertoja vetävä pessimismi ja ajoittainen arroganssi huvittivat.

Martti Anhavan tuhti teos piirtää moniulotteisen kuvan ristiriitojen miehestä. Kirjoittaja luotaa Haavikon luonnetta ja elämää etenkin tämän runsaan tuotannon kautta. Kirjoittaja oli myös aitiopaikalla näkemässä Haavikon yksityisiä asioita: Martti Anhavan isä Tuomas Anhava oli Haavikon luottolukija ja ystävä. Lisäksi Martti Anhava oli Otavalla Paavo Haavikon alaisena kymmenkunta vuotta.

3

Ratkaisematon rikos kiinnostaa aina, ja kuten Mika Waltarin luoma Komisario Palmu tietää, murha on rikoksista lopullisin ja ratkaisevin, ja oikeastaan salapoliisiromaanin ainoa pätevä aihe. Tosielämän murhista eräs tunnettu tapahtui perjantaina 28. helmikuuta 1986 kello 23.21, kun Ruotsin pääministeri Olof Palme ammuttiin Tukholman ydinkeskustassa elokuvateatterin liepeillä. Murhan sattuessa olin vajaat kolmevuotias, joten siitä ei ole tarttunut muistijälkiä, mutta jälkipyykistä sitäkin enemmän.

Lisää vettä myllyyn ja kierroksia vellovaan koneeseen heittää Netflixissä tarjolla oleva viisiosainen rikosdraama Epätodennäköinen murhaaja, joka perustuu toimittaja Thomas Pettersonin vuonna 2018 ilmestyneeseen samannimiseen kirjaan. Sarjassa Robert Gustafsson tekee erinomaisen roolin Stig Engströminä, niinkutsuttuna Skandia-miehenä, joka saattoi olla Palmen murhaaja.

Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että Gustafsson sattui istumaan Olof Palmen kanssa samassa elokuvateatterissa iltana, jolloin Palme murhattiin.

Vaikka sarjan jokaiseen jaksoon on lisätty huomautus, ettei Engströmin ole todistettu murhanneen Palmea, on Ruotsissa sarjasta tehty kantelu oikeuskanslerille.

Ottamatta kantaa siihen, onko sarja kunnianloukkaus kuollutta Stig Engströmiä ja hänen lähipiiriään kohtaan, on Epätodennäköinen murhaaja varsin toimivaa ja viihdyttävää rikosdraamaa.

Epätodennäköinen murhaaja Netflixissä.

4

Louis Mallen Ilta Andrén kanssa (1981) on elokuva, jossa ei tapahdu murhaa, eikä oikeastaan paljon muutakaan. Elokuva koostuu kahden enemmän tai vähemmän itseään esittävän miehen – näyttelijä Wallace Shawnin ja teatteriohjaaja André Gregoryn – keskustelusta ravintolapöydän ääressä. Ruoaksi syödään viiriäisiä ja perunakeittoa, jotka tarjoilee Jean Lenauerin esittämä harmaa tarjoilija, joka pistää elokuvan lopussa tupakiksi. Kuvauksesta vastaa suomalainen Jeri Sopanen.

Elokuvaa varten Shawn ja Gregory tapailivat usean kuukauden ajan, nauhoittivat keskustelujaan ja työstivät niistä käsikirjoituksen, jota harjoittelivat esittämällä sitä kolmen viikon ajan kuudenkymmenen hengen teatterisalissa Lontoossa. Louis Malle kuuli hankkeesta ja tarjoutui ohjaamaan elokuvan.

Ilta Andrén kanssa on keskusteluelokuvan malliesimerkki. Elokuvapiireissä on tapana suositella elokuvaa silloin, kun joku pyytää suosittelemaan dynaamista toimintaelokuvaa illaksi. Itse vietin kaksi iltaa Ilta Andren parissa, sillä ensimmäisellä kerralla – nukahdin.

Ilta Andrén kanssa Yle Areenassa.

5

Oikeastaan Peter Jacksonin ohjaama mammuttidokumentti The Beatles: Get Back on parasta vasta kohta, sillä en ole nähnyt siitä vielä jaksoakaan. Mutta olen nähnyt trailerin ja lukenut arvioita ja kasvattanut nälkääni, ja vastahan dokkari lävähti Disney+-palveluun.

Get Back kertoo yhdestä kuukaudesta, jonka aikana bändi treenaa uusia lauluja esityskuntoon. Elokuvan on kerrottu kumoavan myytin Beatlesin riitaisuudesta ja esittelevän yhtyeen hassuttelevan puolen. Edellisvuosi oli etsitty valoa Intiasta ja käytelty kahmalokaupalla tajuntaalaajentavia. Loppuvuodesta oli ilmestynyt ”Valkoinen tupla”. Edellisestä keikasta oli yli kaksi vuotta, joten johan olikin aika viritellä soittimet kattokeikkaa varten – johon Get Back -dokumentti ilmeisesti huipentuu ja joka nähdään nyt kokonaan. Tuskin maltan odottaa.

The Beatles: Get Back Disney+-palvelussa.

Juho Hakkarainen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua