Kuvat: Lasten Keskus / Kumma kustannus / SKS

1

Sateenkaari harmaa: Myrskyn silmä (Kumma, 2023) on Laura Ellen Andersonin lastenkirjasarjan toinen osa. Säde asuu perheensä ja ystäviensä kanssa pilvien päällä ja viettää tuiki tavallista nuoren koululaisen elämää – paitsi että kaikilla on taikavoimia ja söpö pilvi lemmikkinään.

Säde on kuitenkin erilainen. Sarjan ensimmäisessä kirjassa hänellä ei ollut taikavoimia lainkaan, mikä teki hänestä omituisen hylkiön, kunnes hän onnistui saavuttamaan kaikki taikavoimat – mikä teki hänestä jälleen omituisen hylkiön. Onneksi hänen ympärillään on myös reiluja kavereita ja kannustavia aikuisia.

Andersonin sujuva kirjoitustyyli vetoaa nuorisoon. Sateenkaari harmaa -kirjoissa on aivan samat nuorta lukijaa houkuttavat yksityiskohdat kuin hänen toisessakin kirjasarjassa, Amelia Kulmurissa.

2

Samoin Kumman julkaisema Hämärähyssyn mysteerit on David O’Connellin nuortenkirjasarja, jossa nuori Archie McArkki perii isosedältään karkkitehtaan ja saa tietää suvussaan periytyvistä taikavoimista, aaveista, lohikäärmeistä ja ties mistä omituisuuksista.

O’Connell kirjoittaa rennolla otteella ilman turhia maalailuja. Kirjat ovat suoraviivaisia ja helposti lähestyttäviä. Yleensä tarinoissa kerätään kadonneita taikaesineitä ja piipahdetaan kaakaolla kaupungin kodikkaimmassa kahvilassa kuin Harry Pottereissa ikään.

3

Reetta Niemelän Mustan Kuun majatalo (Lasten Keskus, 2021) sai vuonna 2021 Arvid Lydecken -palkinnon ja oli myös Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana vuonna 2022.

Kirjassa Saimi Salaper muuttaa isänsä kanssa Sinimäen kaupunkiin, jossa he perustavat eläinsairaalan vanhaan majataloon. Paitsi että majatalo ei olekaan suljettu. Siellä on yhä asukkaita ja sen lukuisissa huoneissa asuu vieraita, Saimin isä ei vain näe niitä.

Kirjassa on paljon hienoja teemoja luontokadon pysäyttämisestä ja erilaisuuden hyväksymisestä, sekä hauskoja ideoita, kuten kukkapurkeissa pesivät, pensasta muistuttavat räpeltäjä-otukset.

Silti teoksesta jää vähän laskelmoitu olo. Harry Pottereiden vaikutus haiskahtaa tässäkin. Nimet ovat samalla tavalla hassuja, ja itse asiassa kuulostavat paremmalta englanniksi käännettyinä (Albert Valtio = Albert State). Maailma ei muistuta Suomea, mutta ei kunnolla Englantiakaan. Joissain Katri Kirkkopellon kuvituksissa Saimi näyttää pojalta.

Kannatan kansainvälistymistä, mutta ehkä olisi kuitenkin ollut parempi rakentaa teos lujemmalle pohjalle, sen sijaan että yrittäisi kosiskella vähän kaikkia lukijakuntia.

4

Museokeskus Vapriikin Olipa kerran – tarina satujen synnystä -näyttely on hieno kokonaisuus leikkimielisyyttä ja tietoa satujen taustoista ja symboliikasta. Vapriikin museokaupassa bongasin Satu Apon tietoteoksen Ihmesatujen historia (SKS, 2018). Apo on Helsingin yliopiston folkloristiikan emeritaprofessori.

Kirjassa käydään läpi perussadut Tuhkimo, Ruusunen, Lumikki sekä Kaunotar ja hirviö, ja millaisen kehityskaaren kukin satu on vuosisatojen (joidenkin tutkijoiden mukaan vuosituhansien) aikana käynyt läpi. Suomalaiset ovat kunnostautuneet satututkimuksen uranuurtajina, vaikkakin aikoinaan käytetyt metodit ovat jo suurimmaksi osaksi vanhentuneet.

Apon kuvauksen perusteella folkloristit tuntuvat rajattuun tutkimusaineistoonsa kangistuneilta jääriltä. Vuosikymmenten mittaan satujen synnystä on esitetty toinen toistaan hölmömpiä teorioita, jotka yleensä ovat pönkittäneet aikansa sosiaalisia pyrkimyksiä ja kulloinkin vallassa olevia poliittisia ideologioita. Sanoisin, että satututkijoiden olisi välistä hyvä tulla ulos kammioistaan, lukea muutakin vanhaa kirjallisuutta ja erityisesti perehtyä muihin tieteenaloihin, kuten arkeologiaan.

Esimerkiksi kivikautisissa luolamaalauksissa esiintyvät eläimiä ja ihmisiä yhdistelevät hahmot ovat uusimmassa tutkimuksessa irrotettu shamanistisesta perinteestä ja liitetty väsytysmetsästykseen. Kun hölkkää lämpimässä ilmanalassa kymmeniä kilometrejä eläimen perässä, metsästäjä alkaa pitää itseään eläimenä jota metsästetään. Metsästäjän kokemuksestaan jakama kertomus leirinuotiolla on faabeli, eli eläinsatu. Tietysti tutkimusmielessä tällaisen kertomuksen jäljittäminen on mahdotonta.

5

Elä pitkään ja menesty! Kaikki muistavat Rillit huurussa -televisiosarjan (The Big Bang Theory) Sheldonin – ainakin ulkonäöltä jos ei muuten – joka on ylivertainen tieteissä mutta kömpelö ihmissuhteissa. Sarjaa esitettiin kokonaista 12 kautta, ja sille tehtiin spin-off-sarja Young Sheldon.

Nuori Sheldon on lämminhenkinen perhesarja, jossa seurataan Cooperin perheen lasten kasvua kausi kaudelta vanhemmiksi. Sarjassa törmätään tuiki tavallisiin ongelmiin, kuten koulukiusaamiseen, lemmenmurheisiin ja kiukkuisiin naapureihin. Ja sitten on Sheldon, joka katselee elämää tyystin erilaisesta näkövinkkelistä kuin muut. Suosittelen erityislasten vanhemmille!

Young Sheldon HBO Max -palvelussa.

Petri Hänninen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua