Loistava ystäväni perustuu Elena Ferranten romaaneihin. Kuva: HBO

1

Momofuku-ravintolaketjulla maineeseen nousseen jenkkikokki David Changin isännöimä ruokaohjelma Ugly Delicious (Netflix) tarkastelee ruokaa ja syömistä monesta eri vinkkelistä. Jaksot on jaettu teemoittain (kotiruoka, meksikolainen ruoka, lapset ja ruoka, grilliruoka..) ja amerikankorealainen Chang kaivautuu kulinarismia syvemmälle aiheisiinsa: kuinka ruoka on osa kulttuurihistoriaamme, miten se välittää muistoja ja tunteitamme ja kytkeytyy rasismiin, sortoon ja kulttuuriseen omimiseen. Kysymyksiä on Changin kanssa pohtimassa ruokatoimittajien ja kokkien lisäksi liuta näyttelijöitä, koomikoita, taiteilijoita ja muilta aloilta tunnettuja tekijöitä.

Vuonna 2018 alkaneessa ja tänä vuonna toisella kaudella täydentyneessä sarjassa toki myös herkutellaan. Jopa niin, että kehitän yötä vasten pakkomielteen paistetusta riisistä. Seuraavana päivänä on pakko mennä Tampereen kauppahallin japanilaiseen ravintolaan, Natsuun, ja tilata yksi paistettu riisi lohella.

2

Sytyin 2010-luvun suurimpaan kirjalliseen hittiin eli italialaisen Elena Ferranten Napoli-sarjaan verrattain hitaasti. Samoin kävi kirjoista tehdyn sarjan Loistava ystäväni (HBO, 2018–) kanssa: se tuntui aluksi laahaavalta, kömpelöltä ja teennäiseltä. Lopulta, muutaman jakson jälkeen, liekki roihahti kuitenkin sellaisella voimalla, että nyt olen valmis julistamaan sarjan parhaaksi kirjafilmatisoinniksi ikinä. Erityisen kunniamaininnan haluan myöntää sarjan toisen kauden alkutunnarille, jonka ääreen hiljennyn aina uuden jakson alkaessa; kuvien ja Max Richterin säveltämän musiikin yhdistelmä virittää Ferranten maailman dramaattiseen ja ahdistavaan tunnelmaan täydellisesti.

Elenan ja Lilan näyttelijät Margherita Mazzucco ja Gaia Girace ovat nuoria ja kokemattomia, mutta onnistuvat kanavoimaan rooliensa tärkeimmät piirteet taitavasti ja satuttavasti. Kakkoskaudella lapsuudenystävien kasvun hetket ja aikuistuminen vievät heitä eri suuntiin, Elenaa kohti akateemista, intellektuellien maailmaa ja Lilaa väkivaltaisen avioliiton kautta kohti itsenäisempää, mutta ankaraa, selviytymiseen keskittyvää elämää. Heidän ystävyytensä kuvaus on visuaalista, yksityiskohtiin ja hetkiin takertuvaa, samaistuttavaa. Sarjan tunnelma jää viipyilemään mieleen päiväkausiksi.

3

Viime aikoina on tuntunut että kaikki ovat menossa Turkuun. Vinkkejä on kyselty siellä täällä ja googlailin itsekin turkulaisia ravintoloita ja kirpputoreja kesäretkeä varten. Yksi kohde omalla Turku-piipahduksellani oli kuitenkin selviö: yhden lempitaiteilijani, Satu Rautiaisen installaatio Village Bohemian Turun Taidemuseon Studiossa.

Taidemaalarina tutuksi tullut Rautiainen on levittänyt akvarellia ja öljyväriä yhdistävät koloristiset työnsä tilan seiniltä lattioille, huonekaluille ja tekstiileille. Värit hehkuvat kuultavissa, unenomaisissa maisemissa. Jossain vilahtaa kissaeläin. Voisipa villiintyneen puutarhan tavoin yksityiskohtia rönsyilevään installaatioon jäädä majoittumaan!

Turun Taidemuseo on muutenkin hieno vierailukohde: laadukkaiden näyttelyiden lisäksi Puolalanpuistosta kaupungin ylle kohoava korskea rakennus ja sen viehättävä museokahvila Victor saivat viisi tähteä tamperelaisraadiltamme.

4

Yle Areenassa katsottavissa oleva kolmiosainen dokumenttisarja Japanin taiteen historia on inspiroiva tuokio Japania janoaville esteetikoille. Sarjan alkuperäinen nimi The Art of Japanese Life on oikeastaan kuvaavampi kuin suomennos: vaikka sarjassa esitellään myös yksittäisiä tunnettuja taideteoksia, on Japani ja japanilainen elämä itsessään se varsinainen kohde suurennuslasin alla. Taide ja sen monet omalaatuiset ilmentymät – arkkitehtuuri, raku-keramiikka, kabuki-teatteri, teeseremonia, puutarhanhoito ja ikebana-asetelmat, puupiirrokset, kalligrafia – läpäisevät japanilaisten elämäntavan kokonaisvaltaisesti.

Brittiläinen taidehistoroitsija James Fox lähestyy aihettaan kolmesta eri näkökulmasta, luonnon, kaupunkien ja kotien kautta, ja kaikessa tässä olisi innostuneen juontajan opastuksella riittänyt pureksittavaa kymmeneenkin jaksoon. Varsinaista helpotusta loputtomaan Japani-kuumeeseen sarja ei suo. Ollapa nauttimassa bento-lounasta kiotolaisella joenpenkalla!

5

Sienikausi on alkanut taas, ihanaa! Herkkutattien ja kantarellien maihinnousu on käynyt ilmi erityisesti sosiaalisen median kautta, mutta pari metsävisiittiä viimeisen viikon aikana ovat tuoneet sisältöä myös omaan, uuteen sienikoriini.

Sienestyksen saloihin ja iloihin tutustuminen kannattaa aloittaa esimerkiksi jonkun vanhemman sukulaisen tai ystävän kanssa. Heillä on usein jo esihistoriallisilta ajoilta peräisin olevaa sukupolvien välistä tietotaitoa ja geneettinen sienisilmä. Tuo silmä on todennäköisesti meillä kaikilla, mutta sen herättämiseen tarvitaan aitoa innostusta ja inspiraatiota. Kun silmä yhtäkkiä aktivoituu ja alkaa nähdä herkkutattien täyteläisenruskeita lakkeja siellä täällä, se on menoa. Sienimetsän meditatiivinen mutta valpas tunnelma imaisee sisäänsä, eikä päästä irti koko tulevana syksynä. Seuraavana keväänä tajuaa, että ei tarvitse odottaa syksyyn asti: myös keväällä on omat sieniherkkunsa.

Aino Louhi

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua