Sergei Rahmaninov elementissään, Steinwayn äärellä. Kuva: Wiki Commons
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Hanna Telakoski tuijottaa tulta ranskalaista postpunkia ja venäläisiä pianokonserttoja kuunnellen.
1
Valo, lämpö – valo ja lämpö. Ennakoimaton olomuoto, joka samalla turva ja vaara. Ihana.
Rauhoittaa ja lohduttaa. Tuleen voin tuijottaa loputtomiin. – Humina ja palamisen muut äänet. Ääretön villi muuntuvuus.
Saunominen kuuluu tavallaan tämän otsakkeen alle. Sähkösaunasta ei oikein ole kilpailijaksi, millään ilveellä. Kiuas nakuttaa omia free jazz -kuvioitaan.
Kumma sanonta tuo elävä tuli. Eläväpä tietenkin, kuollutta tulta ei ole. Se on sammunut. Toki voi aina verrata niihin takkavideoihin tai muihin keinoliekkeihin tai -kynttilöihin, jotka ovat joko elävän tulen toisintoja tai (huonoja) jäljitelmiä.
”Fire walk with me!”
Elävän tulen kanssa saman perheyhtäläisyyden piiriin lasken myös villasukat, jotka ovat vakiovarusteeni kesät talvet (pahimmat [luetaan: ihanimmat] helteet pois lukien). Parhaimmillaan voi olla kolmetkin, päällekkäin.
2
Sergei Rahmaninovin (1873–1943) musiikki, kestosuosikkini. Ilmaisee ja hyvin ilmaiseekin.
Pianokonsertot ja preludit edellä. Esimerkiksi C-molli preludi tai Pianokonsertot no 2 ja no 3.
Jos Rahmaninov ei ole juuri huushollissanne soinut, helppo tapa lähestyä hänen musiikkiaan ja tutustua siihen on katsoa australialaisesta David Helfgottista kertova tositapahtumiin perustuva elokuva Shine (1996).
Mainittakoon myös Helfgottista tehty dokumentti Hello I’m David (2015), kun nyt sivupolulle jo poikettiin.
3
Ranskalaisen vuonna 2002 perustetun postpunkyhtyeen Frustrationin uusi albumi So Cold Streams.
En lähde analysoimaan liiemmin – toimii. Hienoja tunnelmia, outoja ääniä ja lakonista, mutta samaan aikaan alkuvoimaista laulantaa. Ajattelin ensin mainita joitain biisejä nimeltä, mutta se ei tekisi oikeutta albumin muille kappaleille.
Kuunnelkaa ja tykätkää, jos tykkäätte. Minä tykkään.
Olen kuunnellut albumia ulkona kaikessa tuossa märkyydessä ja pimeydessä. Palvelee mieltymyksiäni erinomaisesti.
4
Heittäkää telkkarinne pellolle*. Käykää teatterissa. Tarjontaa löytyy Tampereella yllin kyllin, ja muuallakin on virkistävää poiketa.
Muistkaa ainakin nämä: Tampereen Työväen Teatteri, Tampereen Teatteri, Tukkateatteri, Legioonateatteri, Tampereen Komediateatteri, Tampereen Ylioppilasteatteri, Teatteri Mukamas, Teatteri Siperia, Tanssiteatteri MD, Ahaa-teatteri, Musiikkiteatteri, Teatteri Telakka…
5
Sateen ropinan meditatiivinen ääni. Menee ymmärryksen yli. Toimii sateen kaikissa olomuodoissa. Tarvitaan vain taivaalta tuleva vesi ja vastaanottava pinta, erilaiset vastaanottavat pinnat. Äänen synty. Monen erilaisen äänen yhtäaikainen ja lomittainen synty. – Ihanata.
Mainittakoon, että Rahmaninovin pianomusiikissa ja sateen äänissä on ajoittain samankaltaisuuksia, kun asiaa tarkemmin ajattelee.
Hätävarana esimerkiksi Spotifystä ja Youtubesta löytyy soittolistoja, joilla on tarjolla erilaisia sateen ääniä.
On varottava huonoja synteettisiä tekeleitä, joissa toistuu liian selkeä sama kaava tai luupattu kuvio, jonka tottunut sadeharrastaja havaitsee heti. Erittäin ärsyttävää.
Sateen ääneen voi hyvin yhdistää luonnon ääniä: tuulta, tulta, ukkosta, aaltoja tai vaikkapa puheen sorinaa. Suosittelen A Soft Murmur -sovellusta.
Parasta sateen ropina on toki luonnon tuottamana luonnontuotteena. Sateeseen voi yhdistää moniakin eri asioita livenä. Näin äkkiseltään suosittelen metsää.
Hanna Telakoski
*Ongelmajätteet niille kuuluviin paikkoihin.
