Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Aila-Liisa Laurila on kuunnellut karjalan kieltä elvyttävän Eila Pölläsen laulua ja ihastellut Merja Palinin kuoseja.

1

Paikallisuus on nyt parasta valttia. Sitä todistaa Vanhan kirjallisuuden päivillä julkaistu kirja Hyvvää! – Sastamalan ruokaperinnekirja. Warelia-kustannusliikkeen kustantaja-kirjantekijä Marko Vesterbacka, toimittaja Pirjo Silveri ja valokuvaaja-graafikko Mikko Joona kertoivat lauantaina Sastamalan ruokaperinteestä ja ruokaperinnekirjan tekemisestä.

Joona on kuluneen talvikauden aikana valokuvannut yhden jos toisenkin ruoanlaittohetken, kun alan ammattilaiset ovat valmistaneet annoksia varta vasten kirjan kuvauksiin. Tekijöiden lupaus on, että kirjan lukija saattaa kokea yllätyksiä sen suhteen, miten monipuolinen ja rikas paikallinen ruokakulttuuri on.

Tähän asti olen itse käyttänyt perinneruokien lähdeteoksena tv-kokki Jaakko Kolmosen vuonna 1986 julkaisemaa teosta Suomen pitäjäruoat, jonka mukaan Vammalan nimikkoruokia ovat kutunjuusto, Tyrvään kakko ja silakkaleipä. Tämä uusi Hyvvää! esittelee paljon laajemman kattauksen paikallista ruokakulttuuria.

2

Vähän toisella tapaa paikallinen on cd-levy, jota olen viime päivinä kuunnellut teiden päällä autoillessani. Ruotsissa, Tukholman seudulla Vallentunassa asuva Eila Pöllänen julkaisi hiljattain levyn Hierun tulet – The Lights of a Village. Eila on sinnikkäästi elvyttänyt karjalan kieltä musiikillaan, vaikka laulaa paljon myös suomeksi ja ruotsiksi.

Näytteitä voi kuunnella Soundcloudista. Sieltä löytyy esimerkiksi kappale Kukkivat omenapuut. Sen sanat ovat itsensä Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leon alias Leo Makkosen runosta Siellä jo kauan ovat kukkineet omenapuut / Sie jo hätken kukitah juablokkupuut. Runo on julkaistu kokoelmassa Selfie vuonna 2015.

Eilalla on kiinteät yhteydet Tampereelle sekä muualle Suomeen ja Aunuksen Karjalaan. Hän on 1990-luvulta lähtien toimittanut apua muun muassa lastenkoteihin Karelens hjälp / Karjalan Apu -organisaation kautta. Sunnuntaina 14.7.2019 hän pitää klo 15 tukikonsertin Kiihtelysvaaran uuden kirkon hyväksi otsikolla Kotikirkolleni laulan. Mukana Pielisensuun kirkossa ovat tyttäret Paulina Vallin ja Elin Pöllänen sekä baritoni Hannu Musakka. Jos muistatte, vanha kirkko paloi tuhopoltossa taannoin.

Uudelle levylleen Eila Pöllänen on säveltänyt ja sovittanut yhteensä 13 karjalaista runoa. Kokoelmaan sisältyy myös Zinaida Dubininan, Aleksandr Volkovin, Vladimir Brendojevin, Ivan Savinin, Valto Saran, Tatjana Baranovan sekä Eeva Kilven runoja.

3

Taidematkoilla Mänttään kannattaa poiketa myös Taitokeskus Mäntän kesänäyttelyssä Luontotarinoita. Esillä on kangasalalaisen taideteollisen suunnittelijan Merja Palinin kuoseja erilaisissa tuotteissa 31.8.2019 saakka.

Luontoaiheiden raikkaat toteutukset ovat aivan ihastuttavia. Merjan suunnittelemia kuoseja löytyy verhokankaista, laukuista, pussukoista ja vihkoista. Omassa ruokapöydässäni olen käyttänyt kukka- ja lintuaiheisia paperiserviettejä, joiden kuosi näyttää kuin omasta pihastani kopioidulta. Ai niin, ja onhan meillä eräässä huoneessa verhotkin, joiden kuosi näyttää samalta kuin kesämökkimaisemamme.

Vuosi sitten ihasteltiin Palinin kuvioiden luonnonläheisyyttä Kangasala-talon näyttelyssä, nyt on matkaetu pohjoispirkanmaalaisilla.

4

Pääsin äsken nauttimaan ruumiinkulttuurista Tammelan stadionilla, missä olivat Pirkanmaan derbyssä vastakkain tamperelainen TPV ja Valkeakosken Haka. Mielenkiintoista seurattavaahan se oli, vaikka eräs hakalainen lähti suihkuun kahden varoituksen myötä. Lisäkseni katsojia oli noin 1 700 ja tunnelma tapissa.

Aika korkea on ollut ainakin oma mielialani myös viime aikoina, kun olen katsellut televisiosta jalkapallon naisten maailmanmestaruuskilpailuja. Huippuja ovat olleet eurooppalaiset joukkueet Ranska, Saksa, Italia, Englanti ja Alankomaat, vaikka kovia yksittäisiä tähtiä on muidenkin maanosien joukkueissa.

Parasta on ollut se, että naisten peli on ollut pääosin siistiä ja miellyttävää katsottavaa. Ei paidoista repimistä, ei teatraalista kaatuilua eikä turhaa kieriskelyä pitkin nurmea. Ai-jai-jai ja poninhännät heiluvat!

5

Parasta ravintoa sielulle juuri nyt ovat sinisenä lainehtiva vesi, viileä, vihreä metsä ja taivaalla seilaavat valkoiset poutapilvet. Niitä kun aikansa katselee ja hiljaisia ääniä kuuntelee, ajatukset selkiytyvät, voimat kasvavat ja tavoitteet kirkastuvat. Vasta yksi kolmasosa kesän kuukausista on ohitse, kahden seuraavan neliviikkoisen aikana ehtii innostua vielä vaikka mistä.

Aila-Liisa Laurila