Lumiukko. Kuva: Yle

1

Raymond Briggsin palkittuun kirjaan pohjautuva Lumiukko (ohj. Dianne Jackson, 1982) on kaunis joulun perinne. James herää aamulla ja huomaa, kuinka valkoinen ja pehmeä lumi on peittänyt maan. Hän tekee siitä komean lumiukon. Illalla poika vielä vilkaisee ukkoa ja nukahtaa onnellisena. Mutta pian lumiukko kutsuu Jamesia, ja uudet kaverukset lähtevät kauniille, yhteiselle matkalle halki ilmojen.

Koskettavasti ystävyydestä kertova elokuva on voittanut monia palkintoja. Howard Blaken elokuvaan kirjoittama tunnuslaulu Walking in the Air on laulukirjojen klassikko.

Lumiukko Yle Areenassa.

2

Sympaattinen koko perheen elokuva Poika ja ilves (ohj. Raimo O. Niemi, 1998) kertoo Tomista (Konsta Hietanen), joka muuttaa isänsä kanssa Lappiin. Siellä on maailman pohjoisin eläinpuisto, josta isä eläintutkijana on saanut työpaikan. Hän ryhtyy selvittämään, voidaanko eläinpuistossa asustava ilves vapauttaa.

Tomi ja Leevi-ilves ymmärtävät toisiaan. Tomin käy vankeudessa elävää kissaa sääliksi, joten hän päästää sen vapaaksi omin luvin. Leevi ei ole kuitenkaan tottunut elämään vapaana, ja Tomi lähtee eläimen perään seuratakseen ja auttaakseen sitä. Kun metsistä alkaa löytyä kuolleita poroja, kyläläiset alkavat lietsoa vihaa. Tomille tulee tekemistä, jotta ilves pelastuisi ja omakin maine säästyisi.

Poika ja ilves Yle Areenassa.

3

Suomalaiset rakastavat Muumeja, ja samalla Muumien luojaa, Tove Janssonia. Zaida Bergrothin ohjaama ja Eeva Putron käsikirjoittama Tove (2020) on elämäkerrallinen elokuva Tove Janssonin nuoruusvuosista.

Sota on päättynyt, ja nuori Tove maalaa tauluja tavoitteena taitelijuus. Menestyvää kuvanveistäjä-iskääkin arvostetaan. Kuten taitelijalle sopii, Tove on omaksunut epäsovinnaiset boheemit elämätavat. Samalla kun hän on luovan energisyyden vallassa ja etsii taiteilijuuttaan, hän etsii myös omaa identiteettiään.

Etsinnän aikana hänellä on suhde naimisissa olevan sosialistipoliitikon, Atos Wirtasen (Shanti Roney) kanssa. Kun Vivica Bandler (Krista Kosonen) astuu kuvaan, Tove huomaa olevansa uudella tavalla vapaa. Tove alkaa tehdä sivutoimisia juttuja, ja vähäpätöisistä Muumi-saduista alkaa olla kysyntää. Niistä muodostuu kuin vaivihkaa taiteilijan tukipilari.

Toven roolin näyttelee hienosti ja uskottavasti Alma Pöysti. Hän on kuin roolihahmoonsa uppoutunut pikkutyttö, Niiskuneiti, alituisesti iloinen ja reipas ja seurallisena aina valmis uusiin kokemuksiin. Sellaisen Toven hän tekee, mutta vaikuttaa siltä, että hänelle tuo hahmo on lähempänä läsnä.

Tove Yle Areenassa.

4

Marketin kassana työskentelevä Ansa ja raksamies Holappa (Alma Pöysti ja Jussi Vatanen) kohtaavat sattumalta Helsingin yössä. Kummallakin on tavoitteena löytää rakkaus. Heidän polkuaan kohti tätä kunniallista päämäärää sumentavat miehen alkoholismi, kadonneet puhelinnumerot, toistensa nimien tai osoitteiden tietämättömyys sekä elämän yleinen taipumus asettaa esteitä onneaan etsivien tielle. He kokevat kaaoksen keskellä tunteen, joka saattaa kaikesta huolimatta olla rakkautta. Ansa ja Holappa elävät ikävyyden ja surumielisyyden maailmassa etsien kuitenkin polkuja lohdutukseen, toivoon ja valoon.

Jussi Vatanen ja Alma Pöysti kohtaavat Kuolleet lehdet -elokuvassa (2023) ensimmäisen kerran yhteistyön merkeissä Aki Kaurismäen kanssa ja lunastavat paikkansa samaan tapaan kuin tekivät aikoinaan Kati Outinen ja Matti Pellonpää.

Aki Kaurismäen herkkävireinen ja tragikoominen elokuva sijoittuu aikakauteen, jossa Ukrainan sodan taistelut tunkeutuvat Ansan keittiöön aina kun hän avaa radion. Uutiset rikkovat hiljaisuuden ja panevat myös katsojan ajattelemaan.

Suomalaisella iskelmällä on tärkeä rooli. Elävän musiikin osuudesta vastaa Anna ja Kaisa Karjalaisen duo Maustetytöt, jonka ilmeetön esitys laulusta Syntynyt suruun ja puettu pettymyksin osuu minimalistisuudessaan nappiin. Nimensä elokuva on saanut Olavi Virran tutuksi tekemästä iskelmästä.

Kuolleet lehdet on kaunis rakkauselokuva ja täysosuma, jonka haluaa nähdä useamman kerran. Elokuva palkittiin vuonna 2023 Cannesin elokuvajuhlilla Prix du Jurylla eli tuomariston palkinnolla.

Kuolleet lehdet Yle Areenassa.

5

Luontoa kunnioittava Ailo – pienen poron suuri seikkailu (ohj. Guillaume Maidatchevsky, 2021) vie Lapin tuntureille. Siellä syntyy pieni Ailo-poro, jonka kasvua isoksi ja komeaksi lajinsa edustajaksi elokuvassa seurataan.

Ailo kokee seikkailuja ja kohtaamisia sekä omien lajitovereidensa että luomakunnan muiden eläinten kanssa. Katsoja tutustuu Ailon seikkailujen kautta Lapin jylhiin ja herkkiin maisemiin ja sen eläinkuntaan. Luonto elää harmoniassa, ja elämän kiertokulku on turvattu.

Ailo – pienen poron suuri seikkailu on dokumentinomainen kuvaus luonnosta ja sen mukaisesta elämästä, joskin elokuva on fiktiivinen ja selkeästi käsikirjoitettu. Lappi esiintyy edukseen kaikin puolin, raadollisuudessaankin, ja on mitä parhainta mainosta myös niille, jotka eivät sitä tunne. Asialla ovat olleet ranskalainen tuotantoyhtiö Borsalino Productions sekä suomalainen MRP Matila Röhr Productions Oy.

Tarinan kertojan, näyttelijä Peter Franzénin rauhallinen ääni välittää tarinaa, vaikka ilman hänen selostustaankin seikkailu eläisi. Kuvankauniin elokuvan pääosassa ovat kuitenkin oikeat porot, ja sivuosissa nähdään niin susia, ahmoja, karhuja, lumikkoja ja jäniksiä, joiden toikkarointi huvittaa ja hämmästyttää mukavasti valkokankaalta katsomoon.

Ailo – pienen poron suuri seikkailu Yle Areenassa.

Marita Nyrhinen

.

​

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua