Visavuori. Kuva: Petri Hänninen

1

Tänä kesänä hyvän ja kohtuuhintaisen jäätelötötterön löytäminen on ollut kiven alla. Yllättäjä löytyi yllättävästä paikasta. Otimme vaarin Juho Hakkaraisen Pyöräillen Pirkanmaalla -juttusarjasta ja lähdimme testaamaan Vehoniemen jäätelötehtaan tuotteita. Hakkarainen oli maistellut Jäteöljyä, itse valitsin Vanhan dieselin ja Rocky roadin samaan tötteröön.

Täytyy sanoa että, kun Minetin keskustorin jätskikopin hinnat nousivat poskettomiksi ja Tampereen jäätelötehtaan aukioloajat vaihtuivat arvausperiaatteelle, kesän varteenotettavin jäätelö löytyy Vehoniemen automuseolta. Tötterön koko ei tuota pettymystä, ja jos paikalle ajelee Hakkaraisen tavoin polkupyörällä, kaloritkin tulee poltettua matkalla. Toivottavasti Vehoniemen jäätelötehdas laajentaa ensi kesänä esimerkiksi Mustalahteen.

Porukkaa 40-vuotiaalla automuseolla oli pilvin pimein mutta silti kassajono veti sukkelasti, ja kahvion laajennuksen myötä pöytätilaa riitti kaikille. Museon puolellekaan ei kerääntynyt ruuhkaa. Ajoneuvoista itseäni viehättivät vuoden 1994 Jaguar XJS sekä 1976 Honda Monkey. Vehoniemenharjun näkötornilla oli tehty päivitystä ja mm. harvat kaiteenraot oli tilkitty lisäpuilla. Mihin ihmeeseen joutuisimme ilman Kulttuuritoimitusta ja sen vinkkejä?

Jaguar XJS (taustalla vihreä Studebaker) ja Honda Monkey. Kuvat: Petri Hänninen

2

Olen halunnut käydä Paimion keuhkotautiparantolassa siitä lähtien, kun luin Jussi Jäppisen ja Risto Oikarisen Fiesolen puutarhat -sarjakuvateoksen (2000). Paimion parantolaa käsitellään kirjasarjan toisessa osassa 23 vuoden ikään päässyt haave toteutui kesän Naantalin reissun ohessa.

Parantola on ulkoasultaan varsin vaikuttava. Aallolle tyypilliseen tyyliin rakennuksesta löytyy eri kantilta katsottaessa aina uusia piirteitä. Ja onhan se ollut omana aikanaan, vuonna 1933, muihin Suomen rakennuksiin verrattuna kuin taivaalta laskeutunut avaruusalus.

Parantolan ravintola Toivossa sain maistaa harvinaista kauraolutta. Hauska yksityiskohta on, että oluen valmistuksessa on käytetty talkkunarouhetta, jonka myötä olueen on päätynyt hernettä.

Paimion parantola. Kuva: Petri Hänninen

3

Ulkomailla Suomessa, eli Naantalissa. Välimerenvihreä merivesi, luonnottoman kokoiset paatit, Naantalin Vanhakaupungin pikku putiikit ja rannan erikoinen valo luovat tunteen, että ollaan jossain muualla kuin Suomessa. Vielä kun seurueessamme puhuttiin englantia, itselleen sai vähän väliä vakuuttaa että ravintolan ja hotellin henkilökunnalle voi puhua suomea. Ei se silti tahtonut mennä aivoissa läpi.

Naantali. Kuva: Petri Hänninen

4

Emil Wikströmin taiteilijakoti Visavuori elähdyttää kotimaanmatkailijaa joka kerta. Sokkeloinen ateljeerakennus kertoo jo itsessään taiteilijan palavasta rakkaudesta työhönsä ja harrastuksiinsa. Museokahvilan britakakkua ei voi kuin suositella.

Visavuoren Kari-paviljongissa on esillä Kari Suomalaisen pilapiirroksia sekä aikalaistaiteilijoiden teoksia. Karin piirroksista huomaa, ettei päivänpolttavat puheenaiheet ole muuttuneet miksikään. Esimerkiksi yksinäisyyttä pidettiin jo 1960-luvulla yhteiskunnan suurimpana ongelmana. Paljonpa sillekään on mitään tehty.

5

Raahen merimuseo eli virallisemmin Pakkahuoneen museo on Suomen museoista eittämättä ykkönen. Syy siihen on, että museo on osittain kuriositeettikabinetti eikä pelkkä museo.

Paikallismuseot esittelevät yleensä esineitä, jotka on koottu lähialueilta, mutta Raahen museo esittelee esineistöä, joka on tuotu maailman meriltä. Jo pelkästään maapallon eri kolkilta kulkeutuneiden rahojen kokoelma on vaikuttava, täytetyistä merikilpikonnista puhumattakaan. Purkkeihin säilötyt eläimet, historialliset aseet ja miekat, lelut ja muut eksoottiset tavarat kiehtovat vierailijaa joka kerta uudelleen.

Petri Hänninen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua