Mustekala opettajana -dokumentti näkyy Netflixistä.
Tällä palastalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Sirpa Pääkkönen on perehtynyt laiskotteluun Oblomovin seurassa, ihaillut Salmelan vuoden nuorta taiteilijaa Suvi Malekia ja antanut mustekalan opettaa.
1
Mikkelissä avattiin kesäkuussa uusi Sodan ja rauhan keskus Muisti, joka kertoo sodan vaikutuksista ihmisiin ja yhteiskuntaan. Sen yhteydessä on Päämajamuseo. Puolustusvoimien Päämaja toimi Mikkelissä sotien aikana.
Laaja asiantuntijajoukko on suunnitellut ja rakentanut näyttelykeskuksen hyvin huolellisesti. Se tarjoaa tietoa toisesta maailmansodasta, Suomesta sodista ja niiden rinnalla ihmisten henkilökohtaisista kokemuksista. Miltä tuntuu etsiä isää ja isoisää, kun jäljet johtavat kiellettyyn rakkauteen? Miltä tuntuu taistella etulinjassa tai johtaa sodankäyntiä, kun sodan käänteitä on vaikea ennakoida? Miten naiset pitivät yhteiskuntaa pystyssä kotirintamalla?
2
Salmelan taidekeskuksen vuoden nuori taiteilija Mäntäharjulla on tänä vuonna Suvi Malek, joka yhdistää viehättävällä tavalla esittävää muotokuvaperinnettä hämyisiin taustoihin ja murrettuihin väreihin. Lapset ja nuoret naiset pilkistävät paksujen maalikerrosten välistä. Utuiset värit ja viivat ympäröivät heitä.
Lapin maalari Reidar Särestöniemen maalauksia on nyt ensimmäistä kertaa Salmelassa. Monet muut ovat Salmelan konkareita, kuten Inari Krohn sekä nuoremmasta polvesta Kia Taegen ja Johanna Lumme. Marika Mäkelä on uudistanut kuvakieltään, mutta pohjalla näkyvät tutut vahvat väripinnat ja afrikkalaisvaikutteet. Rafael Wardi on syntynyt vuonna 1928 ja jaksaa vuodesta toiseen ilahduttaa maalauksillaan, joissa hän tutkii valon ja värin liikettä.
Näyttely jatkuu elokuun puoliväliin saakka.
3
Ivan Gontšarovin romaanista Oblomov mainitaan usein, että se on ylistys joutilaisuudelle. Nykyisin monet ovat kadottaneet taitonsa laiskotteluun, kun elämä tungetaan täyteen työtä, harrastuksia ja to do -listoja.
Kesällä siis sopii olla joutilas ja ottaa käteensä klasikkoteos Oblomov. Romaanissa aatelissukua oleva Oblomov on perinyt omaisuutensa, mutta se alkaa huveta. Pitäisi tehdä jotain, mutta kaikki aikomukset ja suunnitelmat jäävät puolitiehen. Oblomov ei saa mitään aikaan.
Joutilaisuuden lisäksi romaanissa on pari syvällistä ja tärkeää ihmismieltä luotaavaa teemaa. Toinen on heikko itsetuntemus. Pitkälle ei pötkitä, jos ihminen ei tiedä, mitä tahtoo, kuka hän on ja mitä hänen pitäisi tehdä. Toinen teema on hyväksikäyttö. Varakkaan laiskurin liepeille asettuu hyväksikäyttäjiä, jotka osaavat kääriä itselleen etuja saamattoman ihmisen kustannuksella.
Elämän ei kuitenkaan tarvitse ajautua täydelliseen perikatoon. Gontšarov väläyttää, että elämän suuntaa voi muuttaa, jos osaa tarttua tarjoutuvaan mahdollisuuteen. Toki toinen juttu on se, tarttuuko mahdollisuuteen vai antaako senkin lipua ohi.
4
Turkkilaiskirjailija Şebnem Işigüzelin Tyttö puussa (Fabriikki, 2020, suom. Tuula Kojo) on monikerroksinen tarina, jossa Turkin historia ja nykyiset kipupisteet sekoittuvat nuoren tytön tarinaan. Kun elämä murjoo, ratkaisuksi löytyy haikaranpesä puun oksalla puistossa. Sinne tyttö puussa asettuu asumaan. Siellä hän voi olla turvassa, vaikka unet ja muistot vievät välillä menneisyyteen, omaan rikkinäiseen perheeseen, ystäviin, jotka itsemurhapomittaja lähettää jonnekin toiselle tähdelle ja äidinkielen opettajaan, jolle voisi antaa mitalin itsetunnon nujertamisesta ja koulukiusaamisesta.
Puun oksilla ja muurin harjalla syntyy myös herkkä rakkaustarina, kun hotellin paloportaille ilmestyy nuori poika, joka haluaa auttaa luonnonlapseksi muuttuvaa tyttöä. Işigüzelin teksti liukuu kevyesti kohtauksesta ja tunnelmasta toiseen. Tarina vierailee unessa ja fantasiassa ja palaa aina välillä yhteiskuntaan, joka ei voi ylpeillä demokratiasta ja ihmisoikeuksista.
5
Netflixistä löytyvä Oscar-palkittu Mustekala opettajana on hämmästyttävä ja lumoava dokumenttielokuva, joka vie katsojan Etelä-Afrikan vedenalaisiin merilevämetsiin. Elokuvantekijä Craig Foster toipui burnoutista sukeltelemalla vuoden verran merilevämetsässä. Siellä hän seurasi mustekalaa, jonka luottamuksen ja ystävyyden hän voitti.
Villin vedessä asuvan eläimen ja ihmisen välinen ystävyys kuvataan Pippa Ehrlichin ja James Reedin ohjaamassa dokumentissa huikealla tavalla, ja elokuvan vedenalaiset maisemat ovat mykistävän kauniita.
Sirpa Pääkkönen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Parasta juuri nyt (18.12.2024): Light Art Museum, Biedermaier, Heydrich Terror Memorial, Fram
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Anne Välinoro on käynyt Budapestissa, Prahassa ja Oslossa.
Parasta juuri nyt (14.12.2024): Lehmä synnyttää yöllä, He selvisivät sodasta, Suliko, Tallinna
Tällä palstalla kulttuuritoimituksen väki kirjoitta ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Sirpa Pääkkönen on lukenut kirjoja ja kierrellyt jouluisessa Tallinnassa.