Viola di gamba soi Kaikki elämän aamut -elokuvassa.

1

Pienoisromaani, joka on laajuudeltaan novellin ja romaanin välillä, voidaan lukea vaikka päivässä, ja silti siihen mahtuu enemmän kuin uskoisi.

Parhaassa tapauksessa tarinan esteettiset ihanteet osuvat yhteen kuvattujen ihmisten kanssa. Kaiken turhan välttely ja nykyään minimalismiksi kutsuttu vähäeleisyys leimaavat Pascal Quignardin teosta Kaikki elämän aamut (Otava, suom. Annikki Suni, 1992).

127 sivuun saa mahtumaan kaiken tarpeellisen. Ei sivuakaan liikaa, eikä liian vähän.

Romaanin lähtökohta oli tiettävästi elokuvaohjaaja Alain Corneaun pyynnössä saada kirjailija Quignardilta elokuvakäsikirjoitus musiikista Versaillesin hovissa.

Elokuvakäsikirjoitusta valmistellessaan kirjailija löysi kulttuurikaskun, jonka mukaan 1600-lukulainen säveltäjä Marin Marais oppi soittamaan viola da gambaa kuuntelemalla oppi-isänsä soittoa salaa tämän työhuoneen lattian alla. Jutulla vihjattiin, että Marais olisi pöllinyt parhaat sävelmänsä tuntemattomalta opettajaltaan, hovin kieltäneeltä taidokkaalta muusikolta, Sainte Colombelta.

* *

Kirjailija Quignardin fiktiossa nuori Marais uskoo olevansa tympeän tavallisen elämän yläpuolella; hän inhoaa suutari-isänsä ammatin ääniä ja hajuja. Romaani kuvaa Sainte Colombea opettajana askeettiseksi kuin zen-munkki. Vuonna 1992 suomeksi ilmestyneen romaanin yhteydessä saatiin myös Corneaun ohjaama elokuva Kaikki elämän aamut ja vanhan musiikin esittämiseen erikoistuneen gambisti Jordi Savallin johtaman orkesterin esittämää musiikkia täysi cd-levyllinen.

Kolmen taiteenlajin kokonaistaideteosta nautiskelee mielissään joka kerta siihen tarttuessaan. Koko jutun pohjana olevassa tekstissä näkee elokuvan rungon ja kuulee sen musiikin.

2

Läntisen suurvallan poliittisesta lähihistoriasta saa aikaiseksi hyvää draamaa, siitä on osoitus HBO-sarja The Comey Rule.

Presidentti Donald Trumpin erottaman FBI-johtajan, James Comeyn muistelmiin perustuva sarja käy läpi tiiviissä tahdissa niitä vuosien 2013–2017 tapahtumia, joissa Donald Trumpin ensimmäinen presidenttikausi kävi mahdolliseksi.

Kun ranskalaissarja Le Bureau dramatisoi Ranskan tiedustelupalvelun kenttätyöntekijöiden arkea, niin The Comey Rulen näkökulma on Yhdysvaltain vastavakoilun johdon perspektiivi. Draama tiivistyy tiedustelutietojen poliittisissa vaikutuksissa.

The Comey Rulen ansiot ovat huippunäyttelijöissä. Sekä Jeff Danielsia FBI-johtaja Comeyna että Brendan Gleesonia presidentti Trumpina on vaikea olla ihailematta, oli heidän esittämistään hahmoista mitä mieltä tahansa. HBO Nordicilla nähtävä minisarja on ehdottoman kiehtovaa ajankohtaisviihdettä nyt Yhdysvaltain presidentinvaalien aikaan.

3

Kirjailija Lee Childin Jack Reacher -kirjat ovat jännityskirjallisuuden lähin vastine dekkarifiktiossa käytetylle, ”rumaa jälkeä tehneelle tylpälle, tuntemattomalle esineelle”.

Päällisin puolin Childin kaikki Reacher-kirjat ovat toistensa muunnelmia. Päähenkilö, ympäri Yhdysvaltoja vaelteleva ex-sotilaspoliisi Jack Reacher on supersankarin kaltainen oman käden oikeutta jakeleva mies tyhjästä.

Aina kun Reacher on päätynyt umpimieliseen tuppukylään, jossa kukaan ei haluaisi puhua yhtään mistään, hän penkoo kulloisenkin arvoituksen pohjia myöten.

Kirjallisuutena Childin jännityskirjoja on luonnehdittu lentokenttäproosaksi: Pohjimmiltaan yhdentekeväksi juonivetoiseksi proosaksi. Lajityyppiin kuuluvasti Jack Reacher -kirjoissa ei hienostella. Toiminta etenee hakkaavina päälauseina, eikä ihmisten tajunnanvirtoja selvitellä, aseiden toimintaperiaatteita kylläkin. Child on kirjoittanut näitä teoksia kymmenittäin ja ansainnut miljoonia.

Rajanveto rikoskirjallisuuden ja Reacher-kirjojen välillä kulkee yhteiskunnassa. Perinteisissä Chandler– ja Hammett-henkisissä dekkareissa on yhteisö aina läsnä. Reacher-kirjoissa ei, on vain yksilö ja hänen toimintansa.

Vaihtelusta ne ainakin käyvät. Lee Childin lukemisen jälkeen kuivakkaaksi syytetty kotimainen ns. koivuklapiproosa – Hyry, Tuuri, Raittila – virkistävät kuin täyden ravintoympyrän ateria roskaruokadieetin jälkeen.

4

Kun koronarajoitteet, pimeys, synkkyys, marraskuu ja Suomi vetävät mielen maahan, ainoa mikä auttaa sekä naurattamalla että viemällä ajatukset muualle, on Jacques Tatin komediaklassikko Riemuloma Rivieralla (1953).

Se on elokuva lomanviettäjistä rannalla, jossa ihmiset ikävystyvät pitkäveteisyyden näännyttäminä. Tätä elokuvaa varten ranskalainen varieteen pantomiimitaiteilijana aloittanut viihdyttäjä Jacques Tati kehitteli vakiohahmonsa eli hyväntahtoisen, kohteliaan mutta kömpelön monsieur Hulot’n, joka törmäilee ja kompastelee yhä mekaanisemmaksi muuttuvassa maailmassa.

Vaikka elokuvan parhaat kohdat olisi nähnyt satakin kertaa, niitä odottaa aina innoissaan ja kuin ensimmäistä kertaa niistä riemastuen. Herra Hulot’n häkellyttävää tyyliä pelata tennistä on kenenkään turha yrittää toistaa.

Elokuvaa katsoo vilpittömästi innostuen, vaikkei sitä ollut kuvattu lähelläkään Rivieraa, vaan läntisessä Ranskassa Atlantin rannikolla, Saint-Marc-sur-Merissä, Loire-Atlantiquen departementissä.

Riemuloma Rivieralla Tampereen Arthouse Cinema Niagarassa maanantaina 9.11.2020 kello 18.45.

5

Amerikkalainen taidemaalari William Sidney Mount (1807–1888) tuli tunnetuksi Long Islandin maalaiselämän ja etenkin kotikylänsä Stony Brookin arkisen elämänmenon kuvaajana. Musiikki ja viulunsoitto inspiroivat itsekin viulua soittanutta taidemaalaria suuresti kuten näkyy hänen tunnetuimmassa maalauksessaan The Power of Music (1847). Mountin maalauksissa maalaisihanteiden hahmotus yhdistyy yhteiskunnalliseen näkemykseen.

Maalauksessa näkyy myös amerikkalaisen taiteen tyyli tehdä maalauksista kertomuksia: Ladon oveen nojaileva mies on työstään taukoa pitävä työläinen, sillä hänen kirveensä on hänen vieressään. Hänen keskittynyt ilmeensä kertoo hänen kuuntelevan musiikkia tarkasti ja myös nauttivan kuulemastaan. Kuvassa näkyvää neljää miestä yhdistää musiikin arvostaminen.

Sosiaaliset erot näkyvät miesten sijoittelussa kuvaan. Työläinen on erillään viulistin luo kerääntyneistä miehistä. Heitä erottaa myös ladon ovi.

Antti Selkokari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua