Human-namuH. Kuva: Heikki Järvinen

1

Tanssiteatteri MD:n 25-vuotisjuhlavuoden syksyn ensimmäinen kantaesitys on tanssija-koreografi Anniina Kumpuniemen sooloteos Human-namuH. Teosta voinee sanoa retrospektiiviesitykseksi. Kokonaisuus sisältää näyttämöteoksen lisäksi myös MD:n Hällä-näyttämön harjoitussaliin ripustetun Kumpuniemen uraa luotaavan valokuvanäyttelyn, taiteilijan äidin ja kollegoiden haastatteluja sisältävän podcast-sarjan sekä taiteilijataustaan hykerryttävästi kurkistavan muistohuoneinstallaation. Teoskonseptin on ideoinut esityksen ohjaaja tanssitaiteilija Panu Varstala.

Kokonaisuus luo huikean kuvan Kumpuniemen urasta, persoonasta sekä ihmiseksi ja taiteilijaksi kasvamisesta. Teoskollaasin henkilökohtaisuus ja avoimuus on yhtäältä paljastavaa ja herkkää, toisaalta vahvaa ja ylitse vyöryvää – jopa riehakasta! Avoimuus on niin ammottavaa, että katsoja joutuu vääjäämättä aukaisemaan jotain itsestään peiliksi kaikelle kokemalleen. Se vaatii suurta rohkeutta myös katsomon puolella.

Kumpuniemi täyttää Hällän näyttämön yksin aivan suvereenisti. Teos ei ole vain taiturimaista liikettä ja proosallista kerrontaa, vaan taiteilijakuva välittyy hienovaraisesti myös laulun ja runouden sekä esityksen hienon audiovisuaalisen maailman muodossa. Kumpuniemen lisäksi laajaa taustamateriaalia ja tekstimassaa ovat olleet kokoamassa ja paikalleen asettamassa ohjaaja Varstala sekä esityksen dramaturgina ja ääninäyttelijänä toimiva näyttelijä-ohjaaja Tanjalotta Räikkä.

Anniina Kumpuniemi on työskennellyt Tanssiteatteri MD:ssä sen perustamisesta vuodesta 1997 lähtien. Kumpuniemi viettää tanssiteatterin juhlavuonna myös omaa 25-vuotistaiteilijajuhlaansa. Tasavallan presidentti myönsi Kumpuniemelle Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin vuonna 2021. Palkinto ei olisi mielestäni voinut oikeampaan osoitteeseen mennä. Kumpuniemen johtama Tanssiteatteri MD on aina ollut Tampereen mielenkiintoisimpia näyttämöitä. Ellei mielenkiintoisin!

Human-namuH Tampereen Tanssiteatteri MD:ssä 11.9.2022 asti.

2

Valinta Vuoden nuoreksi taiteilijaksi on yksi Suomen merkittävimmistä palkinnoista kuvataiteen alalla. Ensimmäisen kerran valinta tehtiin vuonna 1985. Instituutio on hieno ja lähes poikkeuksetta mielenkiintoisia ja puhuttelevia, alle 35-vuotiaiden taiteilijoiden teoksia esille nostava.

Vuosi 2022 ei tee poikkeusta. Vuoden nuori taiteilija nro 38 on Emma Jääskeläinen. Hänen näyttelynsä Tampereen taidemuseossa ja Finlayson Art Areassa on kerrassaan hurmaava!

Jääskeläisen veistosten keskeiset materiaalit ovat ihastuttavan vastakohtaisia. Painavat, kovat ja hitaasti maan kehässä muuttuvat erilaiset marmori- ja kivilajit kohtaavat pehmeää, kevyttä ja elonkierrossa nopeasti katoavaa orgaanista ainesta kuten suomenlampaan villaa sekä hiuksia. Siellä täällä aksentin omaisina elementteinä vilahtelevat muun muassa korvatulppa, purukumi ja korvakoru. Jo materiaaliyhdistelmät sinänsä luovat teosten ympärille hilpeän tunnelman.

Veistosten muotokieli ja nimeämiset hilpeilevät lisää. Esimerkiksi teoksessa Peaches norjalaisen ruusumarmorin persikkainen väri yhdistyneenä pakaramaisen pyöreisiin muotoihin ei voi olla assosioitumatta tuttuun persikkaemojiin konnotaatioineen. En muista koskaan aiemmin nauraneeni ääneen marmorille.

Jääskeläisen teoksissa yhdistyy lempeä huumori, empatia ja halu koskettaa. Näyttelyn nimen At Her Fingertips Jääskeläinen sanoo merkitsevän sekä käännekohtaa uusien ja vanhempien teosten kohtaamispisteessä että hitaiden, isojen ja painavien veistosten vuoropuhelua tuntoaistin ja vikkelän koskettamisen halun kanssa. Tämä on erinomainen kiteytys näyttelyn välittämästä tunnelmasta ja aistikkuudesta. Onneksi näyttelyssä on myös osasto, jonka materiaalinäytteiden koskettelumahdollisuus vie suurimman himon hipelöidä itse näyttelyteoksia.

Emma Jääskeläinen: At Her Fingertips Tampereen taidemuseossa 11.9.2022 asti.

3

Vuosina 2012–2020 ilmestynyt Matti Hagelbergin 54 lehden ja yli 1 400 sivun mittainen sarjakuvaeepos Läskimooses on yksi hapokkaimmista sarjistekeleistä suomalaisen sarjakuvan historiassa. Sana eepos luonnollisestikin vähättelee teosta. Läskimooses operoi mytologioilla, geometrisella grafiikalla, salaliittoteorioilla, populaarikulttuurin ja televisioviihteen ikonisilla hahmoilla, pseudoevoluutiolla, surrealismilla, scifi-rienauksella ja ties millä. Jonkinlaisena kiinnekohtana on maailmoja tuhoava Läskimooses-tappajaplaneetta, joka uhkaa törmätä maahan.

En ole lukenut kuin pienen osan lehtisarjasta. Se ei sinällään ole kokemusta haitannut, koska melkeinpä mistä numerosta tahansa voi hypätä Hagelbergin kuljetuksiin ja päässä surisee aina mukavasti. Vielä en ole hankkinut vuonna 2021 ilmestynyttä kolmen kirjan Läskimooses-kokonaisuutta, jonka kansien välistä löytyy koko lehtisarja. Finlayson Art Arean toiseksi viimeisinä aukiolopäivänä näkemäni näyttelyn jälkeen tunnen pakottavaa tarvetta tehdä tilaus melko pian.

FAA:n näyttelyssä oli häkellyttävän hienoa nähdä Hagelbergin raapekartonkitekniikalla tekemiä Läskimooses-originaaleja. Samoin taiteilijan luonnosmateriaalien esillepano korosti hienosti, kuinka aikaa vievä prosessi raapetekniikka suunnittelutöineen on. Hagelbergin tunnistettava tyyli ja pikkutarkasti viimeistellyt originaalit kohottivat sarjakuvateoksen arvostuksen entistä korkeampiin sfääreihin.

4

Työväenmuseo Werstaan Ratajätkät-näyttelyyn astellessani ennakko-odotukseni oli hieman toksissävytteinen: kuinkahan saan maistaa entisaikojen topparoikkaäijien pahimpia karkeuksia? Museonjohtaja Kalle Kallion pitkäaikaiseen tutkimukseen perustuva näyttely oli kuitenkin (tietenkin!) hienovaraisesti käsikirjoitettu kokonaisuus ratojemme varhaisimpien vaiheiden rakentajista. Näyttelyn parasta antia olivat lukuisat historialliset valokuvat ja tutkittuun tietoon perustuvat tarinalliset tekstit rautaroikkien ympärille syntyneestä kulttuurista.

Modernin rautatien ensivaiheet sijoittuvat 1830-luvun Englantiin. Suomessa ensimmäinen rataosuus Helsingistä Hämeenlinnaan valmistui 160 vuotta sitten vuonna 1862. Muutamassa vuosikymmenessä sen jälkeen rataa oli rakennettu jo useita satoja kilometrejä lähes pelkästään lihasvoimin. Ratatyömailla työskenteli kymmeniä tuhansia miehiä ja siellä, missä roikat kulkivat, ratatyöt mullistivat paikallisten arjen ja talouden. Ratatyömaiden kultakausi jatkui aina talvisodan kynnykselle asti.

Alkujaan ratajätkä oli pilkkanimi, jolla viitattiin roteviin, köyhistä maaseudun perheistä ratatöihin tulleisiin nuoriin miehiin. Miehet kohottivat nimityksen kuitenkin omakseen. Jätkä-sana viittasi fyysiseen kokoon ja voimaan. Entäpä se äijäkulttuuri? Karkein kieli raikui yleensä junttasakin lauluissa. Junttalukkarin värssyt tahdittivat junttaluodin pudottelua paalujen päihin. Suomi-filmeistä tutun Lapatossun esikuvana pidetään yhtä rääväsuisinta junttalukkaria, joka oli kielensä lentävyydestä maankuulu.

Koskettavinta näyttelyssä oli nähdä ratajätkäkulttuurin ja varhaisen rataverkon synnyn kaaret tähän päivään. Ennen sivistys kulki sinne, mihin ratakiskot sen veivät. Tänään raideliikenne edustaa puhtainta mahdollista liikkumismuotoa ilmastonmuutoksen uhkakuvien varjossa. Nykypäivän raideroikat ovat pelastamassa sitä sivistystä, mikä entisaikojen ratajätkien työpanoksella mahdollistui.

Ratajätkät Tampereen Työväenmuseo Werstaassa 8.1.2023 asti.

5

Valmisruoka-annos. Einesateria. Kumpikaan sana ei ensisijaisesti assosioidu laadukkaaseen ruokaan. Kun termien yhteyteen liittää nimen Rebl Eats, niin tilanne muuttuu kertaheitolla. Rebl Eats on suomalainen kasvipohjaisten valmisruokien brändi, joka pyrkii tarjoamaan kuluttajille mahdollisimman terveellisiä ja maukkaita ruoka-annoksia suoraan kaupan hyllystä. Kaikki Rebl Eatsin tuotteet ovat vegaanisia ja ne valmistetaan firman Helsingissä sijaitsevassa keittiössä käsityönä.

Olen tähän mennessä maistanut Rebl Eatsin tuotevalikoimasta Ragu Pappardelle ja Poke Box Noodles -valmisaterioita sekä The New Yorker Sandwich ja Saigon BBQ Sandwich -kolmioleipiä. Kaikki kokemukset ovat olleet valmisruokia ajatellen loistavia! Ragun pastan koostumus ja kastikkeen maku päihittivät monet vastaan tulleet ravintola-annokset. Myös Poken teriyaki-nuudelien, sriracha-coleslawn ja marinoidun tofun makuyhdistelmä oli hienosti onnistunut. Saigon BBQ:ssa maistui aitoja banh mi -makuja ja New Yorkerin kaltaista schnitzeliä ei nyt ylipäätään meinaa löytää oikein mistään. Etenkään vegaanisena!

Rebl Eatsin valikoima on laaja. On sekä aamiaiseksi ja lounaaksi että väli- ja iltapalaksi sopivia annoksia. Koronan myötä laadukkaampien valmisruokien menekki nousi huomattavasti. Samalla kasvisruoan kysyntä on noussut entisestään. Rebl Eatsin tavoitteena onkin laajentua kansainvälisesti ja saada myynti pyörimään myös eurooppalaisissa kaupungeissa kuten Tukholmassa ja Pariisissa vielä tämän vuoden puolella. Godspeed, Rebl Eats!

Samuli Hytönen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua