Zero Mostel ja Gene Wilder elokuvassa Kevät koittaa Hitlerille. Kuva: Yle
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Maija Kääntä on ratkonut rikoksia, lukenut Liksomia, kuunnellut Joplinia ja nauranut Mel Brooksille.
1
Parasta aamuisin, kun lehti on luettu ja muut nukkuvat, on Kova laki -televisiosarja (Law & Order) Mitäpä psykologi sanoisi tuosta, rikoksia heti aamiaisen jälkeen.
Dick Wolfin luoma sarja alkoi NBC:llä vuonna 1990 jatkuu yhä. Menossa on 24. tuotantokausi. Sarjan musiikin on säveltänyt muun muassa Hill Street Bluesin tunnussävelmästä tunnettu Mike Post.
Alkuperäisistä roolihahmoista mukana ovat enää Mariska Hargitayn näyttelemä Olivia Benson, joka on edennyt etsivästä päälliköksi, sekä räppäri Ice-T:n esittämä poliisi Odafin Tutuola. Sarjassa ovat vuosikymmenten varrella näytelleet muun muassa Sam Waterston, Dianne Wiest, Paul Sorvino ja Dennis Farina.
Kova laki -nimen alla on vuosien varrella esitetty sarjoja alaotsikoilla Erikoisyksikkö, Rikollinen mieli, Oikeuden ratkaisu ja Los Angeles.
Suomessa näytetään tällä hetkellä vain Kova laki: Erikoisyksikkö -sarjaa, jota esitetään Warner Brosin ilmaisella Frii-kanavalla. Yle TV2 esitti sarjaa Suomessa ensimmäisenä, vuosina (1990-2012).
Jaksot ovat rakenteeltaan perinteisiä: rikos, siihen liittyvien ihmisten ja poliisien teot, lopulta ratkaisu ja tuomio.
Ensimmäisinä vuosina ratkottiin murhia ja muitakin rikoksia, nykyään seksuaalirikoksia. Erikoisyksikköön kuuluvat poliisit, heidän pomonsa sekä syyttäjä. Kaikkien yksityiselämän koukerot ovat mukana tarinoissa. Osa tarinoista perustuu oikean elämän tapahtumiin amerikkalaisesta politiikasta tai viihde-elämästä.
2
Rosa Liksomin Unohdettu vartti -kirjaa (Weilin & Göös, 1986) on luettu, naurettu ja lahjoitettu nyt jo toisessa tai joissain tapauksissa jo kolmannessa polvessa. Liksomin novellit ovat aitoja, outoja, hauskoja ja osuvia vielä tänäkin päivänä. Tapahtumat sijoittuvan pohjoiseen Suomeen ja Lappiin. Tarinoiden henkilöiltä puuttuu rakkaus, elämä, rahat ja mielenrauha. Tai sitten heitä ajatteluttaa koko maailma. Ja varsinkin toiset ihmiset.
Länsi-Pohjan murre tuo tarinoihin ylimääräistä lisää. Jotakin olisi luultavasti menetetty, jos ne olisi kerrottu kirjakielellä.
Kirja osuu käteen melkein joka vuosi, ihan vain nautinnoksi ja viihdykkeeksi. Aika ei ole muuttanut ihmistä paljonkaan, ei hyvässä eikä pahassa. Tiedän pohjoisen porukoita, joissa kilpaillaan siitä kuka osaa minkäkin kirjan tarinan ulkoa.
3
Jos uskaltaisin, sanoisin, että näinä aikoina esiintyy samanlaista hulluuden ihannointia kuin Kevät koittaa Hitlerille -elokuvassa (The Producer, 1968). Toisaalta huumorilla voi ilmaista hulluutta silloin, kun sen osaa – ja Mel Brooks osaa.
Brooks täyttää kesäkuussa 98 vuotta ja hänellä on kuulemma vieläkin aivotoiminta kohdillaan. Hänen tuotannossaan pääasiallinen genre on ollut komedia, niin tv-sarjoissa kuin elokuvissa. Parhaiten tunnetaan elokuvat Villiä hurjempi länsi (1974) ja Mieletön maailmanhistoria (1981).
Kevät koittaa Hitlerille on kertomus kahdesta tuottajasta, jotka haluavat näytelmänsä epäonnistuvan taloudellisesti, jotta voivat ottaa keräämänsä rahat itselleen. Lihava, töykeä ja ikääntynyt rattoppoika Max Bialystock kerää rahaa vanhoilta rikkailta naisilta. Hänen kaverinsa tilintarkastaja Leo Bloom ohjailee rahojen käyttöä. Käsikirjoitus ostetaan kansallissosialismin kannattajalta, Hitlerin ihailijalta, saksalaiselta maahanmuuttajalta. Ohjaajana on sivistymätön pölvästi ja pääroolissa hippi. Näytelmän täytyy olla floppi!
Tarkoitus onnistuu vain osittain ja ihmiskunta yllättää jälleen. Päärooleissa nähdään nerokkaat Zero Mostel ja Gene Wilder. Onneksi Yle Teema ilahduttaa meitä näillä satiireilla, erityisesti kesäisin.
Kevät koittaa Hitlerille Yle Areenassa 24.6.2024 asti.
4
Janis Joplinin Pearl (Columbia, 1971) on todellista kesämusiikkia. Bluesia, soulia ja rockia sisältävä välittää tunnelmia festivaaleilta, sieltä vuosikymmenten takaa. Sopii se talvellakin kuunneltavaksi, kun odottaa jotain parempaa.
Levyn kappaleista b-puolen kolmas, Mercedes Benz, on se, jolla laulaja voi kokeilla taitojaan. Jos onnistuu laulamaan tämän kappaleen ”joplinmaisesti”, on levytyssopimus mahdollinen?
A-puoli alkaa kappaleella Move Over. Joplinin oma sävellys ja sanoitus kertoo rakkauden tuskasta ja sen puutteesta. Samasta aiheesta kuullaan tiukkoja mielipiteitä myös kappaleessa Cry Baby, jossa Janis vääntää korkealta ja kovaa. Poikani ilmoitti pienenä aina kappaleen kuullessaan, että ”tätillä on joku hätä”.
Bluesia lauletaan hellästi Buried Alive in Blues -kappaleessa. Kris Kristoffersonin ja Fred Fosterin säveltämä ja sanoittama Me and Bobby McGee oli vuosikymmeniä hitti, mutta nyt sitä kuulee harvemmin. Levyn B-puoli hyvään neuvoon: ”Get it while you can”.
Pearlillä on vain noin 35 minuuttia musiikkia, mutta sen jokainen kappale kestää aikaa ja osuu soittimeen usean kerran vuodessa. Suomen Janis Joplin, Marjo Leinonen, on muutaman kerran laulanut keikoillaan levyn kappaleita, taitavasti ja omalla pienellä twistillä.
Maija Kääntä
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Parasta juuri nyt (21.11.2024): Vaietut arktiset sodat, Pikku Kakkosen konsertti, Oro Jaska
Marja Mustakallio on katsellut Yle Areenaa ja viihtynyt pikkupoikien konserttiseuralaisena.
Parasta juuri nyt (15.11.2024): Polkom, Louhiteatteri, Judith Mok, Rokumentti, Yleisradio
Pasi Huttunen kaipaa lisää poliittista satiiria, intoilee Rokumentista ja suree Ylen heikentämistä.
Parasta juuri nyt (14.11.2024): Die Brücke, romantiikka, avaruus, Larissa Sansour, Tove Jansson
Tällä palstalla kulttuuritoimituksen väki kirjoitta ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Sirpa Pääkkönen on kiertänyt museoita Tukholmassa ja Helsingissä.
Parasta juuri nyt (12.11.2024): Kevään kirjat, Paris Paloma, Munch-museo, Forest Shuffle, The Devil’s Plan
Mikko Saari on lukenut kirjakatalogeja, kuunnellut uutta musiikkia ja käynyt katsomassa Munchin tauluja.