Eliza Scanlen elokuvassa Babyteeth. Kuva: Atlantic Film

1

Yle Areenassa voi vielä muutaman päivän ajan nähdä elämää upeasti tajuavan australialaisen elokuvan Babyteeth (2019). Nuori perhetyttö Milla törmää sattumalta itseään vanhempaan kujakollimaiseen poikaan, Mosekseen, joka ei millään muotoa istu Millan ylempää keskiluokkaa edustavan perheen kuvioon. Vaistonvarainen yhteys Millan ja Moseksen välillä kuitenkin toimii ja on elokuvan kerronnassa avain uusien tasojen löytymiseen. Haava kerrallaan perheen kipukohdat avautuvat katsojalle, ja mitä lähemmäs elämän rajallisuuden vääjäämättömyyttä tullaan, sitä pienemmäksi muuttuu kuilu Moseksen ja perheen elämäntapojen välillä.

Shannon Murphyn ohjaaman elokuvan kerronta kantaa monia yhtäaikaisia sävyjä, paljastaa selittämättä myös kipeimmät asiat, pitää otteessaan, vie tarinan viimeiselle rajalle – ja antaa katsojalleenkin annoksen lohtua.

Babyteeth Yle Areenassa.

2

László Moholy-Nagyn teoksia Tallinnan Fotografiskassa. Kuva: Katri Kovasiipi

Kun kesäloma lähestyy uhkaavasti loppuaan, aina voi ehtiä vielä Tallinnaan. Mitäpä siellä tekisi? Sen lisäksi, että voi ihmetellä kaupungin kokemia suuria muutoksia verrattuna vaikkapa 1990-luvun alkuun, voi suunnata askeleensa Telliskiveen. Sieltä löytyy mm. valokuvataiteen keskus Fotografiska, joka on Tukholman Fotografiskan sisar.

Parhaillaan Tallinnan Fotografiskassa on esillä kolme erittäin korkeatasoista näyttelyä. Taiteilijana ennemminkin maalarina ja kuvanveistäjänä tunnettu László Moholy-Nagy inspiroi ja häkellyttää valokuvillaan ja filmeillään, jotka ovat olemukseltaan ennen kaikkea kokeilevaa leikkiä. Moholy-Nagy keskittyi valoon ja liikkeeseen; hänen mustavalkoiset kuvansa irtautuvat esittävyydestä ja myös hänen jälkeensä valokuvausta rasittaneista konventioista. Vilkaisu ilmaisultaan tuoreiden teosten valmistumisaikoihin yllättää, tyypillisiä vuosilukuja ovat esimerkiksi 1939 ja 1940.

Toinen Fotografiskan näyttely räväyttää katsojan silmille kirkasta, muovista, räikeästä pop-taiteen ja mainonnan kuvastosta ammentavaa estetiikkaa. Brittiläisen Miles Aldridgen retrospektiivisessä näyttelyssä on esillä yli 50 valokuvateosta vuosilta 1999–2020. Näyttelyn nimi Virgin Mary. Supermarkets. Popcorn. Photographs 1999–2020 kattaa nähtävien teosten keskeiset teemat.

Aldridgen teoksia voisi luonnehtia voimakkaan asetelmallisiksi, värimaailmaltaan räikeiksi, mallinukkemaisten naishahmojen varaan rakennetuiksi dramatisoinneiksi, jotka tarttuvat amerikkalaisen ja laajemminkin länsimaisen kapitalistisen elämäntavan vaikutuksiin kuvaamiensa naisten elämässä. Näihin teoksiin uppoutuu, niistä ei saa silmiään irti, niistä löytää kitkan, josta ei halua päästää irti.

Kolmas Fotografiskan näyttely kuvaa Sofieta, nuorta aikuistumisen kynnyksellä olevaa naista, joka elää idyllisessä saksalaisessa, antiikin kaunistamassa kartanokodissaan ja sen luonnonläheisessä ympäristössä. Sofie esiintyy kuvissa erilaisissa arkisissa tilanteissa omassa makuuhuoneessaan, äitinsä kanssa lähekkäin, poikaystäviensä kanssa, avoauton kyydissä nauttien hiustensa hulmuamisesta tuulessa, hevosensa kanssa niityn laidalla, tupakalla. Kuvissa vallitsee harmonia, eikä iloa ja suruakaan ole peitelty.

Sofie syntyi jouluaattona 1998, ja kolme viikkoa syntymän jälkeen hänellä todettiin Downin syndrooma. Valokuvataiteilija Snezhana von Büdingen-Dyba on seurannut Sofien elämää ja halunnut pitkäkestoisella dokumentoivalla projektillaan luoda hänestä monimuotoisen, stereotypioita kaihtavan henkilökuvan. Katsoja saa tilaisuuden tutustua Sofien maailmaan, ja ehkä jatkoakin on vielä joskus luvassa, koska von Büdingen-Dyba jatkaa yhteistyötä Sofien kanssa ja tapaa tätä näyttelytietojen mukaan edelleen päivittäin.

3

Marju Mutsu (1941–1980: Elulugu/Life Story (etsaus, 1979). Kuva: Katri Kovasiipi

Jos Tallinnassa viipyy toisenkin päivän, kannattaa kohteeksi ottaa upean ja laajan Kadriorgin puiston laitamilla sijaitseva Kumun taidemuseo. Pysyväisnäyttelyiden ohella Kumussa on parhaillaankin esillä neljä vaihtuvaa näyttelyä, joita voi tarkemmin tutkailla Kumun nettisivuilla. 

Vaikuttavimpana näistä koin virolaisten taiteilijoiden Concordia Klarin (1938–2004), Silvi Liivan (1941), Marju Mutsun (1941–1980), Naima Neidren (1943), Kaisa Puustakin (1945), Marje Taskan (1955), Vive Tollin (1928–2020), Aili Vintin (1941), Mare Vintin (1942–2020) ja Marje Üksinen (1945) laajan näyttelyn, joka havainnollisti, miten monia eri tyylejä ja ilmaisutapoja nämä 1960–1980-luvuilla virolaista taidegrafiikkaa uudistaneet naistaiteilijat edustivat.

Näyttely on rakennettu kiinnostavasti: Neuvosto-Viron henkistä ilmapiiriä voi pohtia labyrinttimäiseen muodostelmaan pystytetyssä kokonaisuudessa, jossa seinäkkeet ovat eräänlaiseen kujanjuoksuun johdattavia metalliristikoita. Miten päästä perille, miten päästä ulos? Eri taiteilijoiden selkeästi toisistaan erottuvat, kiehtovat tyylit alkavat tulla tutuiksi näyttelyn rakenteita kierrellessä.

Teosten ohella näyttelyssä pääsee tutustumaan myös 1980-luvulla kuvattuihin ja televisioituihin taiteilijahaastatteluihin, joissa edetään 1980-lukulaiseen tapaan sympaattisen kiireettömästi. Ajankuva läpsäyttää välillä katsojaakin poskelle, kun herra haastattelija kysyy taiteilijalta, eikö se mezzotinto nyt kuitenkin ole epänaisellinen tekniikka.

Solomon Nikritin (1898–1965) Reis ümber maailma/Travel Around the World (1898–1965). Kuva: Katri Kovasiipi

Toinen Kumun ajankohtaisista näyttelyistä nostaa esiin Ukrainan merkityksen kuvataiteen avantgarden, erityisesti futurismin kannalta. Palataan ajassa yli sata vuotta taaksepäin, vuosiin 1918–1920, jolloin Ukraina oli ensimmäisen maailmansodan jälkeen lyhyen aikaa itsenäinen. Tuolloin maassa purskahti esiin valtava määrä erilaisia taiteilijaryhmittymiä, jotka loivat kiihkeästi ukrainalaisen avantgarden ilmentymiä. Taiteiden lajirajat ylittyivät, kun kuvataide, runous, teatteri, ooppera, elokuva ja arkkitehtuuri lähtivät mukaan radikaaliin muutokseen. 1920-luvun alun ukrainalaisten futuristiset projektit tavoittelivat uutta ilmaisun vapautta ja oikeutta omanlaiseen, ulkoapäin ohjatuista säännöistä vapaaseen identiteettiin. Näyttelyesitteessä perustellaan näyttelyn toteutusta seuraavin sanoin:

”Viron [näyttely]projektissamme ei siis ole kyse ainoastaan taiteesta. Futuromarenniassa on kyse Ukrainasta, sen perinnöstä ja identiteetistä. Tämä on meidän tarinamme, kerrottu ensimmäisessä persoonassa. Samaan aikaan kerromme tarinaa, joka ei ole vielä saanut päätöstään. Kuten sata vuotta sitten, puolustamme jälleen maatamme imperialistisilta hyökkäyksiltä, uneksien samalla paremmasta tulevaisuudesta. Eikö juuri tästä ollut kyse myös ukrainalaisten futuristien projekteissa 1900-luvun alkupuolella?”
(Englanninkielisestä esitteestä suomentanut Katri Kovasiipi.)

Näyttelykokonaisuutena Futuromarennia on iso maailmankuvallinen avaus, jossa riittää tutkittavaa ja opiskeltavaa niin paljon kuin jaksaa ottaa vastaan.

4

Jonna Tervomaa Tampereen Klubilla perjantaina 21.7.2023. Kuva: Katri Kovasiipi

Jonna Tervomaan pitkäjänteinen ja linjakas ura on jatkunut jo vuosikymmeniä. Tänä vuonna hän on juhlistanut 50 ikävuottaan ja artistitaivaltaan Suljettu sydän -kiertueella, josta saimme nauttia äskettäin myös Tampereen Klubilla. Tarjolla oli upea läpileikkaus Tervomaan uran biiseistä, joissa riittää vahvoja tarinoita ja tunteita sekä satuttavaakin, elämän mittaista samastumispintaa. Keikalla loistivat Tervomaan tuttu, valloittava energia ja läsnäolo sekä avoimen välitön suhde yleisöön. Rinnallaan hänellä veivasi vuosien tauon jälkeen vanha pitkäaikainen bändi, joka tuki nokkahahmoaan uskollisesti läpi illan huipputiukalla soitolla ja jylhillä kitaravalleilla. Yhtyeessä soittivat Jussi Jaakonaho (kitarat), Juha Kuoppala (koskettimet), Jonne von Hertzen (basso) ja Juho Viljanen (rummut ja perkussiot).

Välispiikeissä Tervomaa vihjaisi kirjoittavansa parhaillaan muistelmiaan, mutta samalla hän tuntuu kypsyvän ja kehittyvän laulajana yhä uusille tasoille. Näyttöjä tästä saatiin myös keväällä Nelosen Suomi soi -ohjelmassa, jonka kohokohtiin kuului Tervomaan oma henkeäsalpaava suomennos ja esitys Cranberries-yhtyeen 1990-luvun Zombie-hitistä.

5

Clara Törnvall. Kuva: Atena Kustannus

Ylen Kirjolla-sarja lisäsi autismitietoisuuttamme ja antoi myös hyviä tiedonjyväsiä siitä, miten eri tavoin autismin kirjo voi eri ihmisillä ilmetä. Kirjolla itse elävien ihmisten keskuudessa sarjaa myös kritisoitiin siitä, ettei se kuvaa riittävän hyvin kirjon todellista kirjavuutta. Erinomaisen, aihetta syventävän ja laajentavan näkemyksen tarjoaakin Clara Törnvallin tietokirja Naisia autismin kirjolla (suom. Christine Thorel; Atena 2023).  Kirjassa keskitytään nimenomaan naisten ns. hyvätasoiseen autismiin eli autisminkirjoon ilman älyllisen tai kielellisen toiminnan alenemaa. Aiemmin tätä ilmiötä kutsuttiin Aspergerin oireyhtymäksi tai Aspergerin syndroomaksi. Nykyään tuo ilmaus on poistunut virallisesta diagnoosiluokituksesta, vaikka siitä ihan yleisesti puhutaan vielä lääkärien vastaanotoillakin.

Naisten autismi tunnetaan edelleen heikommin kuin miesten. Tytöt ja naiset oireilevat eri tavoin, mutta heitä diagnosoidaan edelleen vain miesten oireiluun sopivilla lomakkeilla ja haastatteluilla. Tytöt ja naiset ovat myös taitavia maskaajia (engl. masking), eli he oppivat tehokkaasti jäljittelemään käyttäytymisen tapoja, jotka ovat neurotyypillisiä ja neurotyypillisten eli nenttien maailmassa hyväksyttyjä. Aiemmin myös kirjolla elävien ihmisten kuntoutuksessa on keskitytty opettelemaan esimerkiksi silmiin katsomista ja muita nenttien piintyneitä tapoja, jotka ovat autistisille ihmisille hankalia, hyvin kuormittavia ja jopa tuskallisia. Sen sijaan, että kirjolla elävät ihmiset saisivat olla ketä ovat, heidän on täytynyt teeskennellä täyttääkseen neurotyypillisten vaatimuksia ns. normaalista.

Autismitietoisuuden kasvaessa ääneen ovat päässeet yhä enemmän kirjolla elävät ihmiset. Keskustelu on alkanut kääntyä siihen suuntaan, ettei heidän tarvitse muuttua, vaan yhteiskunnan ja yhteisöjen tulee kehittyä niin, että kirjolla elävät ihmiset saavat elää omana itsenään, kieltämättä omaa erityislaatuaan ja omia erityispiirteitään. Autismi ei ole sairaus, vaan geneettistä alkuperää olevien hermoston toimintaan vaikuttavien piirteiden kimppu, joka ilmenee eri ihmisillä yksilöllisesti.

Clara Törnvall on ruotsalainen toimittaja, joka sai oman autismidiagnoosinsa 40-vuotiaana. Suosittelen kirjaa kaikille.

Katri Kovasiipi

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua