Parasta juuri nyt (28.6.2020): Vera Stanhope, Dublin Murders, Hilary Rodham Clinton, puistojumpat

28.06.2020

Hillary Clinton vieraili helmikuussa Berliinin elokuvajuhlilla. Kuva: Eija Niskanen

Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Eija Niskanen on katsellut vahvoja naisia YLEn dokumenttitarjonnasta ja vieraillut Seinäjoella.

1

Brittidekkari kuuluu kesään. Nyt uudet Vera Stanhopen jaksot ilahduttavat. Vera on kultaisella sydämellä varustettu, mutta usein huomaamattaan tylysti työtovereitaan kohtaan käyttäytyvä ja sosialiseeraamista karttava ikäneito, brittidekkareiden perusaineistoa. Hän osaa myös arvostaa hyvää viskiä. Veran vakifraasi ”my pet” sykäyttää sydäntäni. Ja nummiahan katselee aina mielellään.

Brittilästä siirrytään naapurimaahan uuden Dublin Murders -dekkarin myötä. Tosin siinäkin on Englanti-yhteys, kun pääetsiväpari, omia ongelmiaan ratkova dublinilainen Cassie ja hänen parinsa, Britanniasta paikalle rantautunut Robert ratkovat teinitytön murhaa, jolla näyttäisi olevan yhteyksiä 20 vuoden takaisiin murhiin. Ensimmäisen jakson lopussa paljastuu sekin, miksi joku poliisi Britanniasta on päätynyt töihin irkkupoliisiin. Alkupuolen jaksot ainakin koukuttavat tehokkaasti.

Vera Stanhope tutkii ja Dublin Murders – tappaja Dublinissa Yle Areenalla.

2

Poliisisarjojen lisäksi olen katsonut dokumentteja tiukoista naisista. Neliosainen Hilary Rodham Clinton -dokumentti antaa paljon niillekin, jotka eivät ole hänen ihailijoitaan.

Hilary Clintonin tarinan kautta avautuu paljon Yhdysvaltain viimeisen 50 vuoden poliittisesta ilmapiiristä: demokraattien ja republikaanien jakama kansa, naisten aseman muutos, poliittisen uran vaatimukset naiselle saavat kaikki oivan käsittelyn. Erot naisten asemassa Yhdysvalloissa verrattuna Suomeen ovat myös selvät.

Clinton on monelle ristiriitainen hahmo: hän on tiennäyttäjäksi edennyt naispoliitikko, joka nousi miltei huipulle, mutta myös jollain lailla teflonpintaisen maineessa. Ohjaaja Nanette Burstein on ehkä kaikista haastattelijoista päässyt lähimmäs todellista Clintonia.

Nyt kun Yhdysvallat on menossa taas kohti presidentinvaaleja, kannattaa tarkistaa dokumentin viimeisestä osasta, miten epä-älyllisellä mölyllä voittanut Donald Trump häkellytti kaikki demokraattipuolen varmaa voittoa odottaneet.

Toinen Yhdysvaltain kulttuurissa omalla tavallaan vaikutusvaltainen nainen on ollut Dr. Ruth. Muistan vuosien takaa amerikkalaisten sanomalehtien Ask Dr. Ruth -palstat, joilla tohtori Ruth antoi rehellisen suoria neuvoja seksiongelmiin. Mietin silloin, mahtaako oikeaa Dr. Ruthia olla olemassakaan, vai onko hänen takanaan joukko toimittajia. Ja kyllä, hän todella on oikea henkilö.

Dokumenttiprojekti-sarjassa esitetty Seksitohtori Ruth on uskomaton tarina nyt jo 90-vuotiaasta seksiterapeutista, jonka elämä vei natsi-Saksasta Kindertransport-nimisen juutalaislasten pelastusohjelman kautta sveitsiläiseen asuntolaan, sodan jälkeen Palestiinaan ja sieltä Pariisin kautta New Yorkiin, jossa perhesuunnittelutoimistossa työskennellyt, vahvalla saksalais-jiddish-aksentilla englantia puhuva nainen huomasi olevansa mediasuosikki suorasukaisten seksineuvojensa ansiosta.

Hilary Rodham Clinton ja Seksitohtori Dr. Ruth Yle Areenassa.

3

Kulttuuritoimituksestakin tutun Marita Nyrhisen seinäjokelainen taidekoti kivenheiton päässä Alvar Aallon suunnittelemasta kirjastosta on tietysti ystävän yksityiskoti, mutta siellä on järjestetty ja järjestetään varmasti pandemian laannuttuakin kotikonsertteja.

Yksi olohuoneen seinä kuin toisinto Berliinin muurista: sen on suoraan seinään maalannut Berliinin muurimaalarina tunnettu Thierry Noir. Lisäksi löytyy virolaisen Priit Pärnin animaatiopiirroksia, Markku Pätilää, Robert Crumbia, Hanna Varista, Yoko Onoa, Paula Oinosta ja muuta yhä lisääntyvää kotimaista ja kansainvälistä taidetta.

Maritan koti

Thierry Noir maalasi seinän seinäjokelaiseen kotiin. Kuva: Eija Niskanen

4

Elokuvateatterit ovat avautuneet ja sieltä on poimittava Kulttuuritoimituksessakin arvioitu japanilainen kokeellisen elokuvan historian paukku Funeral Parade of Roses (1969). Finnkino avasi sopivasti italialaisklassikolla Cinema Paradiso. Tenetin ensi-iltaa odotetaan alalla kuin kuuta nousevaa.

Siinä välissä on katsastettu jokunen online-elokuvafestivaali. Sodankylä onnistui vallan hyvin ja inspiroi pieniä koti-, mökki- ja firmakatsomoja ympäri Suomea. Keskusteluihin ja festivaalin Facebook-palstallekin osallistui moni.

Itselläni on menossa nyt online-versio Annecyn animaatiofestivaalista ja aasialaista elokuvaa esittävä Udinen Far East Film Festival.

5

Puistojumpat ovat parasta kesäliikuntaa ja kahden metrin turvavälikin onnistuu ulkona. Niitä järjestetään nyt Helsingissä niinkin kauniissa paikoissa kuin Kansallismuseon sisäpihalla, missä Helsingin kaupungin liikuntavirasto liikuttaa meitä. Helsingin yliopiston Unisport puolestaan jumppauttaa turvallisesti Topelia-rakennuksen sisällä puiden alla. Olen heilunut niin hikistä kuntojumppaa kuin tanssituntia ja joogaa vehreällä nurmella.

Eija Niskanen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua

Pin It on Pinterest

Share This