Athletico Mincessä Bob Mortimer ja Andy Dawson puhuvat kaikesta muusta paitsi jalkapallosta.

1

Bob Mortimer on verrattain tuntematon suuruus Suomessa. Toverinsa Vic Reevesin kanssa hän teki 1980–1990-luvuilla Isossa-Britanniassa surrealistista stand-upia ja sketsiohjelmia, joissa tajunnanvirtamainen dadaismi yhdistyi improvisaatioon ja lapsilta tuttuun haluun kertoa kerran aloitettu tarina loppuun, vaikka se olisi kuinka uskomaton.

Asianajajanakin työskennelleestä Mortimerista on tullut myöhäisiällä kotimaassaan suuren yleisön suosikki. Leveää pohjoisenglantilaista murretta vääntävä, iloisesti hymyilevä heppuli on jälki-ironisen ajan ikoni. Mortimer on sekä pajunköyttä syöttävä Puck että viaton ja avoimen vilpitön tyyppi, joka tekee muun muassa kalastusohjelmia Ruuvit löysällä -sketsisarjasta (1994–2001) tutun Paul Whitehousen kanssa.

Athletico Mince (2016–) on Mortimerin ja toimittaja Andy Dawsonin yhteinen podcast. Nimensä mukaisesti show käsittelee jalkapalloa. Tai siis ei käsittele, jalkapallo on silkkaa fuulaa. Tunnin mittaiset ohjelmat koostuvat improvisoidusta radio-stand-upista, sketseistä, pienoiskuunnelmista ja täysin tyhjänpäiväisestä jutustelusta, joka vilisee non sequitureja. Kaksikon kertomat uskomattomat tositarinat yhdistyvät kirkkain silmin valehteluun.

Tunnetuimpiin vakituisiin sketseihin kuuluu rikospodcasteja parodioiva The Crime Files, jossa pikkukylään muuttaneiden huippujalkapalloilijoiden jengi terrorisoi ”nonsense potterina” työskentelevää Neil Huntia. Hurtti huumori ja sinne tänne poukkoilu vetoaa varmasti brittiläisen huumorin omituisinta puolta arvostavaan.

2

Cette bande est superbe! Olen opiskellut korona-aikana itsekseni ranskan alkeita. Hidasta puuhaa, mutta olen kuitenkin uskaltautunut treenaamaan katsomalla ranskalaisia musiikkivideoita ja lukemalla näiden videoiden kommentteja.

Vastaan tuli pian Les Rita Mitsouko, jonka tuotantoon en jostain syystä ole aiemmin tutustunut, vaikka olen patonkimaan popin ystävä. Bändin perustivat vuonna 1979 aviopari Catherine Ringer ja Fred Chichin (1954–2007). David Bowien klassikoiden parissa työskentelystä tuttu tuottaja Tony Visconti työsti yhtyeen kanssa 1980-luvulla lukuisia hittejä.

Huomionarvoisia piirteitä musiikissa ovat Chichinin sävellykset, jotka ylittävät genrejen raja-aitoja syntikkafunkista post-punkiin, tanssipopista chansoneihin, ja Catherinen ääni, joka on teatraalinen ja joskus jopa operettimainen. Omintakeisista kappaleista on tullut ranskalaisen musiikin ikivihreitä.

Les Rita Mitsouko ei ole niinkään albumi- kuin single-yhtye, jonka tuotannosta saa olennaisimman irti kuuntelemalla kokoelmalevyn Best Of & Raretés (Because Music / Six Sarl, 2019). Suuri osa viehätystä ovat myös visuaalisesti kiinnostavat musiikkivideot. Tanssijaksi kouluttautunut Ringer suunnitteli mielikuvituksellisille videoille usein humoristisia koreografioita.

Oheinen Le petit train on luultavasti omituisin kuulemani holokaustista kertova kappale. Musiikki on tanssittavaa syntikkapoppia ja video hyödyntää Bollywood-estetiikkaa. Ei tällaista kitschin ja vakavuuden rajoista piittaamatonta musiikkia ole tehty oikeastaan kuin Ranskassa.

3

Kuka olisi osannut arvata, että psykedeelisen folkin henki voi elää näin puhtaana Muumipapankin äänenä toimineen brittikoomikon diskografiassa? Toast of Londonista (2012–), What We Do In the Shadowsista (2019–) ja Garth Marenghi’s Darkplacesta (2004) tuttu Matt Berry on myös taitava muusikko.

Hänen Acid Jazz -levymerkillä julkaisemat albuminsa ovat yllättäviä: jos huumoria löytyy, se on hienovaraista ja liittyy sävellysten pastissimaisuuteen. Tunnelmaltaan levyt ovat brittiläisen folkrockin historialle kumartavia, levollisen kauniita ja eheitä kokonaisuuksia. Berryllä on hyvä melodiantaju ja taito hyödyntää sovituksissaan niin perinnesoittimia kuin heleitä lauluharmonioita.

Tekijän omin sanoin hänen musiikkinsa heijastaa ”maaseudun kauhuja”. Se tavoittaakin, toki pilke silmäkulmassa, muun muassa The Wicker Manin (1973) kaltaisten vanhojen kauhuelokuvien tunnelman. Haikean ulkokuoren alla elää jotain vanhaa ja pahaa. Toukokuussa ilmestyvää, 1960-luvun hippirockista ammentavaa uutta The Blue Elephant -albumia odotellessa!

4

Eläisin pelkillä voileivillä, jos se olisi terveellisempää. On kyse täytetystä sämpylästä, uunituoreesta ruisleivästä, tuoksuvasta patongista tai club sandwichista, erinomainen leipä aloittaa päivän hyvin, on maukas välipala, hyvä piknikeväs tai lohduttava iltanen.

Seuraavassa yhden suosikeistani, pan bagnatin, resepti. Kyseessä on nizzalainen klassikko ja osoitus yksinkertaisen kauneudesta.

Viipaloi keitetty kananmuna. Leikkaa kylmässä vedessä käytettyä sipulia ja tomaatinpuolikas ohuiksi siivuiksi. Olen syntinen ja käytän itse usein punasipulia tavallisen sijasta. Halkaise muutama kivetön musta oliivi ja veistä punaisesta paprikasta pieniä siivuja noin kymmenen. Leikkaa mieleisesi määrä vihersipulia. Silppua haluamaasi vihreää salaattia pieneksi ja niin halutessasi myös pätkä kurkkua.

Seuraavaksi valmistetaan tahna. Hakkeloi muutama anjovis. Rouhi niiden sekaan haluamasi määrää suolaa ja pippuria. Suosittelen laittamaan kumpaakin reiluhkosti. Lisää ruokalusikallinen punaviinietikkaa, sekoita reippaasti. Hulauta sitten kevyt tai vähän vähemmän kevyt loraus hyvää oliiviöljyä, sekoita uudestaan.

Jos et pidä viinietikasta, sotke öljy ja mausteet ruokalusikalliseen Dijon-sinappia. Voit myös latoa anjovikset leivän väliin erillään öljyseoksesta. Tarvittaessa anjoviksen saa korvata tonnikalalla. Tuolloin kala kannattaa kerrostella leipään erillisenä ainesosana.

Ota yksi tuore, reilun kokoinen maalaissämpylä ja halkaise se. Leipä on saanut hiukan kuivua, sillä se imee öljyjä ja makua itseensä. Leivästä voi nyhtää sisällystä pois ainesten lisäämisen helpottamiseksi. Sivele leivän kumpikin puolikas tahnalla/öljyseoksella. Seosta tulee laittaa reilusti. Kokoa sitten leipä lisäämällä loput aineet haluamassasi järjestyksessä.

Syömisen aikana syntyvän sotkun välttämiseksi suosittelen pistämään koko komeuden voipaperiin tai vastaavaan kääreeseen.

Vegaanisen version saat korvaamalla kananmunan kesäkurpitsalla ja kalan paistetuilla vihreillä pavuilla.

5

Absoluuttisesta Nollapisteestä ei koskaan tullut niin suosittua yhtyettä kuin YUP:sta tai CMX:sta 1990–2000-luvuilla. Tommi Liimatan lyriikoita siitä on tuskin yksin syyttäminen, sillä niin Jarkko Martikainen kuin A. W. Yrjänä ovat yltäneet yhtä kryptisiin suorituksiin. Kenties samoille vuosikymmenille ei mahtunut enää kolmatta saman kokoluokan äkkiväärää kokoonpanoa. Tai sitten kyse oli 1970-lukulaiselle taiderockille kumartavan musiikin anakronistisuudesta aikana, jolloin radioaalloilla jylläsi tuotantomaailmaltaan rymisevämpi alternative-musiikki.

Palasin pitkästä aikaa yhtyeen tuotantoon ja huomasin sen kestäneen hyvin. Nimi muutettu (Johanna, 2002) ja Mahlanjuoksuttaja (Johanna, 2007) tuntuivat ilmestyessään vuosikymmenensä parhaimmistoon kuuluvalta suomalaiselta rock-musiikilta. Allekirjoittaisin saman edelleen.

Sittemmin Liimatta on siirtynyt musiikista pääosin kirjallisuuteen ja myös radion puolelle kulttisuosiota nauttivilla monologeillaan. Näin hänen tekstinsä ovat saaneet suuremman yleisön kuin koskaan. Finlandia-ehdokkuus heltisi romaanilla Autarktis (Like, 2017), mitä tuskin monikaan olisi osannut Nollapisteen huippuaikoina arvata. Omaelämäkerrallisesta romaanisarjasta taas on muodostumassa suomalainen vastine Karl Ove Knausgårdin Taisteluni-sarjalle (Like, 2011–2016), mutta Liimatta ei pyri shokkipaljastuksiin vaan pitäytyy arkisemmassa turinoinnissa ja ajankuvan välittämisessä.

Sami Sänpäkkilän A Day in the Mouth -dokumenttisarjassa joulukuussa 2020 ilmestynyt puolituntinen jakso valottaa mukavasti taiteentekijän arkea. Kamera seuraa Liimattaa hänen kotonaan, jossa hän turisee työskentelytavoistaan. Käydäänpä myös artistin uuden Herttomiehet-yhtyeen keikalla. Lyhyeen kestoon on muiden Sänpäkkilän artistidokumenttien tapaan pakattu paljon asiaa. Samalla se kertoo vaivasta, jota taiteen tekeminen vaatii: käsityöläisyyttä, kirjoittamista, ideoiden pyörittelyä, kärsivällisyyttä. Suositeltavaa katsottavaa kaikille Abso-faneille!

Mikko Lamberg

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua